Lokki safari 22.11.2011

Jände soitti eilen että haluunko tulla messiin Ämmässuon kaatikselle kattomaan lokkeja gurun opastuksella.
Guru oli tietysti Visa Rauste, joten parempaa opettajaa lokkien suhteen ei taida suomesta löytyä, sori nyt kaikki laridistit vaan..
Pääsin aamulla duunista ja ehin nukkua peräti 3,5h ennen ku kello pärähti soimaan.
Virkeänä lähin ajaan kohti haagaa mistä Jände mut poimi kyytiin.

Espoon lintupaikak helmi, Ämmis.

Saavuttiin porteille ja Visa tulikin nopeesti meidät siitä autoonsa poimimaan.
Ajeltiin paikkoja ympäri ja Visa kerto vähän lokki laskennoista ja kaikesta paikkaan liittyvästä.
Heti kärkeen näki että lokkeja on paljon ja kun tälläiselle retkelle lähti niin tietysti pinnan kiilto silmissä odotti helpohkoja Aro ja Etelänharmaalokki eliksiä. No toisin kävi kuten arvata saattaa...
Selattiin lokkimössöä läpi ja pari ihan mielenkiintoista lintua nähtiin mutta ei mitään kunnollista että olis tullu pinna.
Jos sitä ette tienny niin pinnat on kuiteskin tärkeimpiä mitä voi olla. Luin just yhen kirjan aiheesta.

Kuvassa keskellä oleva makoilija kiinnitti vähän huomiotamme.

Aina välillä lokit pelästy kun Kanahaukka esitti lentonäytöksen.

Merilokki ja takana Harmaalokki.

Lokkimössöä.

Kierreltiin ympäriinsä about 3h eikä nähty mitn ihmeitä. Lokkeja oli about 3500, Naakkoja 400, Variksia 300 ja Korppejakin muutamia.
Päivän parhaasta lokkihavainnosta vastasi nuori Selkälokki joka on melko myöhäinen seikkailija.

Selkälokki katolla.

Kun viimein alkoi hämärtää ja kuvaaminenkaan ei enään onnistunut niin päätettiin että lähetään himaan.
kaikenkaikkiaan ihan opettavainen kokemus, mutta ei musta kyllä mitään lokki gurua tälläkertaa leivottu.
Kiitos Visalle että päästiin mukaan ja toivotaan että tulee uusiakin kertoja.

Pariviikkoa ja meen katsastamaan Kuwaitin lokkipaikat. En edes poistu rannasta.

-Tomppa-

Virossa 5.11.2011

Herääminen teki tiukkaa ja saatiin ittemme kammettua vihdoin kaheksan jälkeen ylös. Siivoiltiin paikat ja lähettiin näkemään virolaisia bongareita jotka olivat tulleet katsomaan eilistä sotkaa. Jändellä puhelin soi ja sieltä kuului
(Voi olla probleemi) eli lintu ei näyttänyt heidän silmiin riittävän hyvältä. Lopullinen määritys oli kaiketi Lapasotka kuitenkin vaan.
Tavattiin Haapsalussa Margus, Uku, Mariliis ja muita tyyppejä ja vertailtiin kuvia. Todettiin että ei lintu ole hyvä ja lähettiin yhessä retkelle Pögariin.
Siellä linnuista voisi mainita Pulmusen, 150 Kottaraista, 150 Räkättirastasta ja jotain muuta perus tuubaa.
Tän jälkeen heitettiin Uku ja Mari takasin omalle autolleen ja lähettiin puolentunnin staijiin Pösaspealle.
Takastulo matkalla ei lintuja juuri näkynyt eli tällänen retki tällä kertaa..
Pinnat alkaa oleen tiukassa ja vuodarit sitäkin tiukemmassa. 2 on kuiteskin ihan hyvin tälläseltä nopeelta retkeltä.

Käpytikka taas.

Pulmunen juoksee karkuun.

-Tomppa-

Virossa 3 ja 4.11.2011

Lähettiin 17:30 laivalla Jänden kanssa kohti viroa taivoitteena löytää rareja ja pinnoja.
Yövyttiin Linnamäessä tuulan mokillä.
4.11 aamu valkeni erittäin hienona ja aurinkoisena. Lämpötila about +4 kun lähettiin ulos ja kohti Pösaspean niemeä.
Yllättävää kyllä, merimuutto oli täydessä tohinassa kun päästiin perille. Lepposaa oli kun aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta ja on jotain 10astetta lämmintä. Komeita muutto lukujakin laskettiin ja tässä jotain.

Pilkkasiipi 895m, Lapasotka 81m, Punasotka 2m, Tukkasotka 51m, Pikkujoutsen 12m, Laulujoutsen 88m, Valkoposkihanhi 1429m, Uivelo 104m, Ruokki 1m, Riskilä 1m, Härkälintu 2m, Kaakkuri 60m, Kuikka 10m, Tavi 10m, Sinisorsa 100m, Merisirri 1m (vuodari), Lapinsirkku 1m ja Pulmunen 20m (Vuodari).

Eli mukavasti kamaa.

Haahka koiras.

Alli koiraita.

Kaakkuri muutolla.

Kaksi lajia joutsenia, Laulujoutsenia ja Pikkujoutsen.

Staijin jälkeen lähettiin koluumaan Dirhamin satamaa ja Haverssin kahlurimestaa, mutta löytämättä mitn ihmeellistä... Haversissa vielä 5päivää aikasemmin viron 5 Lyhytvarvaskiuru...
Tän jälkeen päätettiin lähteä ettimään Hiiripöllöä viron pinnaksi kun sellaisia oli alueella jo kaksi tänävuonna havaittu.
Kauaa ei keretty ajaa kun tuli hälytys että Aiva Veide oli löytänyt mahdollisen Pikkulapasotkan Haapsalusta!
Melko nopea uukäännös ja kohti Haapsalua! Päästiin perille ja lintu oli komeasti muutamankymmenen metrin päässä rannasta nukkumassa.
Katottiin lintua ja mun kokemus rajottuu lähinnä kuviin ja kirjan teksteihin tästä lajista. Tunnin verran tapitettiin ja mielestämme nähtiin Jänden kanssa kaksivärinen siipijuova ja nokkakin sopi linnulle. Puhuttiin että onpahan lintu nähty jos siitä jotain tulee.
Painuttiin kauppaan ja siitä kämpille syömään ja nukkumaan.

Sotka.

Käpytikka roikkuu.

Sellanen päivä.
-Tomppa-