12. toukokuuta 2023

Toukokuu on hienoa aikaa. 12.5.2023

 Halleluja, kesäinen keli on vihdoin saapunut tänne pohjolaan ja lajeja hyppii ovista, sekä ikunoista. 

Toukokuun alun parhaita päiviä oli 4.5. Olin töissä, kun hälytysjärjestelmästä piippasi kaksi paikallista Kattohaikaraa Tuomarinkylän kartanolla, eli noin 2km päässä töistä! Päivä pakettiin 15 minuutissa ja ajo paikalle. Linnut löytyivät hienosti ruokailemassa mullospellolla, toki turhan kaukana mihinkään järkevään valokuvaamiseen. Alla nyt pakolliset dokumenttikuvat linnuista. 

Surkeiden kuvien sarjan aloitus. Kattohaikarat.


Samalla reisulla oli pakko käyttää aikaa paremmin hyväksi ja pari päivä paikalla ollut Sepelrastas koiras näyttäytyi nätisti hevosaitausten välissä. Kiitos vanhalle tutulle Fränelle nuoteista. 15min ja koko setti oli hoidossa. Pääsin hyvissä ajoin hakemaan pojan päivähoidosta ja kaikilla oli mukavaa. Samoilta jalansijoilta hoitui myös vuodenpistelistalle Kivi- ja Pensastaskut vieretysten tönöttäen. 

Sepelrastas koiras Tuomarinkylän kartanolla.


Seuraavan kerran pääsin ulkoiluttamaan kiikareita 9.5 kiireisen työviikon keskellä, kun oli pari lyhyempää päivää. Painelin Keilaniemestä, jossa auto oli parkissa suoraan Maarin tornille. Olin pitkään ajatellut, että pakko suorittaa vuotuinen vierailu tässä suomen kovimpien ja taitavimpien määrittäjien, sekä paikallisen, mutta koko Suomen kattavan RK:n suosimassa tornissa. Kameraa en ottanut mukaan, koska silloin ei koskaan näe mitään, kun sitä kantaa. 

Tarjonta oli melko vaisua, mutta kaltaiselleni viikonloppuornille vuodenpisteitä sateli sieltä ja täältä. Autolta kävellessä lauloi vihdoin Pajulintu, Sirittäjä ja Kirjosieppo itsensä vuosilistalle. Tornista mukavimpia voisi mainita pari Lapinsirriä, seitsemän Jalohaikaraa, Luhtakanan ja muutaman Mustaviklon parven. Sinitaivaalta petojen kaiveleminen oli raskasta ja ainoa petomainen havainto oli vanha Merikotka, joka syöksyi alas metsän taakse poimimaan jotain. Porukaa oli paikalla, kuten aina, pari tuttuakin taisin nähdä. Lähtiessä Ruokokerttunen lauloi itsensä listoille. 

Rantasipi ruokailemassa.

Epäterävä Lapinsirri.


10.5 oli sovittu töiden jälkeen niin sanottu myöhäinen lounas kavereiden kanssa Haukilahden rantaan pizzalle. Olin paikalla jo vähän etupeltoon, joten käppäilin rannassa ja katselin ympärilleni. Yhtäkkiä äkkäsin pienen tiiran, joka läheltä lentäessään osoittautui Pikkutiiraksi. Mukava havis, varsinkin spondesti. Laitoin varuiksi vielä hälyn linnusta, josko joku olisi reitillä. Myös pizza oli hyvää, ja kun yläpuolella lenteli Räystäspääsky niin kasvoi vuosilista taas tälläkin. 

Tänään 12.5 oli ihan vapaapäivä, joka on harvinaista herkkua toimistotyöläiselle näin arkena. Heitin Juliuksen päiväkotiin, menin vihdoin hoitamaan kesärenkaat autoon ja kun aikaa oli ennen Vilman hammaslääkäriä, niin kävin kääntymässä Viikin pelloilla. Paljon Valkoposkihanhia, pari Kapustarintaa, kaksi upeata juhlapukuista Suokukko koirasta ja pieni pääskyparvi, josta skarppasin Törmäpääskyn kuleksimasta! Pellolla oli myös 18 Kivitaskua ja kaksi Pensastaskua. 

Vilma hamaslääkäriin, sekä takaisin kouluun, jonka jälkeen kello oli vasta 11! Ei kun retkelle ja paikaksi valikoitui aina mukava Vanhankaupunginlahti, jossa aloitin Pornaistenniemestä ja kävelin sieltä Lammassaareen. Heti kärkeen Harmaasieppo listalle ja muutenkin hienosti lintuja äänessä. Eniten Pajulintuja, Tiltaltteja, sekä muita yleisiä lintuja. 

Harmaasieppo.

Peipolla on asiaa.


Seuraavaksi käppäilin piilokojulle, josta löytyi porukkaa. Jutskailtiin niitä näitä, edustalla lensi kolmen Pikkulokin parvi, jossa oli kaksi nuorta ja yksi vanha lintu. Nokikana ja Merihanhi olivat pesimispuuhissa, Rastaskerttunen lauloi ja vihdoin, Ruokosirkkalintu antoi muutaman sekunnin näytteen, joten tämäkin muualta vaikea laji listoille. Pian tämän jälkeen lensi Viiksitimali myös kojun edestä ollen taas minulle vuodenpiste. Helpoa saada paljon uusi lajeja kerralla listoille, kun retkeilee riittävän vähän! 

Toisen kalenterivuoden Pikkulokki lennossa.

Ruskosuohaukka ja ainainen saattokomitea.

Kojulta kävelin Lammassaareen pysähdellen lavoilla. Rytikerttunen, Satakieli ja Kultarinta tarttuivat joko kuuloaistille tai verkkokalvolle tältä matkalta. Kävin myös saaren lavalla näkemättä mitään ihmeitä. Kaksi Keltavästäräkkiä olivat mieleenpainuvimmat havainnot.

Takaisin autolle, josta matkalla taas Timali ja uusi Kultarinta. Kyllä nyt lintuja riittää. Mukavaa oli. 

Viikonloppu edessä ja toivottavasti löytyy jotain mukavaa raria hoidettavaksi. Harmillisesti Ähtäristä löytynyt Siperiantavi ei pysynyt paikoillaa, vaan jatkoi matka, joten se jäi seuraavaan kertaan. Olisi ollut aika kova laji! 

Huomenna aamupäivästä painimaan ja katsotaan sitten miten viikonloppu etenee. Sunnuntaina tietysti äitienpäivä, joten se pitää huomioida toiminnassa.. 

-Tomppa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti