Hysyä pitkänkaavan mukaan ja pinna. 7.6.2023

 3.6 iltasella pamahti järkyttävä tieto paikallisesta Vihermehiläissyöjästä Kajaanissa! Hitto, kovasti teki mieli painaa kaasu pohjaan ja lähteä heti, mutta työt pakottivat jäämään Helsinkiin. 

Vihdoin 7.6 sain järjesteltyä asiat niin, että pääsin lähtemään ja kun Vilma on kesälomalla, niin otin tytön mukaan pitkälle ajomatkalle. 

Kaikki oli vielä hyvin aamulla, kun neljän jälkeen tuli tieto, että lintu paikalla. Huh, matkaan siis ja pääsimme lähtemään puoli seitsemän aikaan ajamaan. Mäntyharjun kohdalla naaras Metso meni tien yli, josta vuodenpiste. Pitkin matkaa tuli tietoa, että lintu paikalla, hienoa, mutta kunnes matkaa oli enää noin tunti Kajaaniin, niin ilmoitettiin linnun olevan kadonnut ja nähty viimeksi pari tuntia aikaisemmin... Tosi hienoa. 

Myönnetään, että siinä kohtaa tuli montakin kirosanaa ja muutakin pahemman luokan lipsahdusta, vaikka tyttö takapenkillä istuikin... No, olimme aika lähellä, joten matka jatkui ja painelimme bongaamaan koko kevään Sotkamossa paikalla olleen Arohyypän ensialkuun, koska olisihan se mahdollista, että meropsi palaisi rikospaikalle. 

Hyyppä hoitui pienten ongelmien jälkeen ja sain siitä pari kohtuullista puhelinskouppikuvaakin. Tämäkin lintu oli Suomenpinna, joten sinällään retki piti sisällään todella harvinaisen linnun, jonka olin pitkään toivonut näkeväni Suomessa. Kiitos paikalla avustaneille tuntemattomille orneille. 

Upea Arohyyppä aromaisessa maastossa pellolla.
Sotkamo, Rantakylä 7.6.2023

Tämän jälkeen ajeltiin takaisin Kajaaniin ja paneltiin Rossoon syömään. Vilman mielestä maailman paras ravintola ja voitaisiin muuttaa tämän takia Kajaaniin.. No, nyky Helsinkiä kun katsoo, niin voisi ihan hyvin muuttaakin johonkin kauas..

Ruokailun jälkeen käveltiin vähän keskustassa ja ihailtiin puukirkkoa. Komea pytinki. Mitään uutta ei mehiläissyöjästä enää tullut, mutta ajeltiin varuiksi paikanpäälle vielä pyörimään hetkeksi. Tuttuja paikkoja aikaisempien päivien bongareiden kuvista ja paikallahan oli myös tosiaan nähty Rusorintakerttukin, mutta se oli hävinnyt aikapäivää sitten. Olen onneksi nähnyt lajin pari kertaa Suomessa, Espoossa ja Helsingissä. 

Käppäilin vielä pihaa ympäri ja pystyin hyvin kuvittelemaan linnun pihalle syömään kimalaisia. Niitä olisi vielä ollut runsaasti tarjolla, mutta ilmeisesti se sai tarpeekseen ja jatkoi matkaa. 

Eipä näkynyt enään kuin kesäinen maisema. 

Tämä oli varmasti pisimpiä hylsyjä ikinä ja pistää aina vähän miettimään näiden pitkänmatkan bongauksien järjellisyyttä. Toki näin uuden lajin itselleni Suomessa ja tämäkin oli vasta 10 havainto maasta tästä lajista! Onneksi näistä pääse yli ja vihermehiläissyöjäkin havaittaneen vielä elinaikanani Suomessa, joten uutta matoa koukkuun silloin sitten. Taas "lähde heti" sääntö olisi antanut molemmat lajit..

Parasta reissussa kuitenkin oli tyttären kanssa vietetty aika, jutut ja hassuttelut. Vilma on jo niin iso, että kehtaa ottaa mukaan melkein minne tahansa! 

Vilma Matin ja Liisan Asemalla Lapinlahdella. 

-Tomppa 

Toukokuun loppu ja pari bongarusta.

 Blogi vaan laahaa peräsä, un ei oo aikaa, tai voimia kirjoitella mitään erikoisuuksia. 

Toukoukuussa tuli hoideltua yksi suomenpiste itselle Espoosta ja mutama muukin hyvä laji listoille. 

14.5 lähdettiin Juliksen kanssa katomaan Kaarinan Järvelän kosteikolta löytynyttä koiras Amerikantukkasotkaa! Reissu meni mukavasti, koiraslintu tosin nukkui koko vierailun ajan, mutta sopivat tuntomerkit olivat havaittavissa. Vuodenpisteisiin myös Mustakurkku-uikku samalta paikalta, mutta kuulemma paikalla olleita Pikku-uikkuja en havainnut. 

Amerikantukkasotka keskellä.

Ainut kuva missä näkyy edes vähän päätä.

Seuraava stoppi oli Salossa Omenojärvellä, jossa toita kesää on viettämässä harvinainen Ruskosotka. Kävin edellisvuonna katsomassa linnun suomenpinnoihin, mutta nyt kun oltiin kiertueella samoilla suunnilla ajattelin mennä kurkkimaan, josko näkyisi uudelleen. 

Käytiin pojalle hakemassa vähän motivaatiokarkkia ja sitten paikoille. Tiesin, että tulee olemaan vaikea etsittävä ja sellaiseksi se osoittautuikin. Meni noin tunti ennen kuin huomasin linnun uivan avoimen auko läpi ja katoavan uudelleen. Ei aikakaan kun paikalle saapui muita bongareita, jotka ilmeisti eivät olleet niin onnekkaita kuin minä. Kuulinpa joltain, että kolmannella yrittämällä oli vasta onnistunut. Laitoin tiedon, että on kuitenkin paikalla. Paikalta myös vuodareihin Kaulushaikaran puhaltelu, Punasotka ja auton ikkunasta Kaakkuri pieneltä lammelta Salon alueelta. Loppumatka meni keposasti ajellessa ja päästiin kotiin ihmisten aikaan. 

17.5 oli taas Julius kyydissä ja tällä kertaa matka vei Porvooseen hakemaan passia pojalle, koska kesäkuussa lähtö Sisiliaan kymmeneksi päiväksi. Passi saatiin ennätysajassa 9 minuutissa, joten retkeilylle jäi aikaa. Alunperin oltiin sovittu pojan kanssa, että karkkia tulee, jos retkeä tehdään, eli ajeltiin Loviisan Isnäsvikenille lähelle meidän kesämökkiä katsomaan Niittysuohaukkoja. Oli todella paska keli, mutta naaras näkyi istumassa pensaassa värjöttelemässä, joten pinna kuitenkin! Pian huomasin ääntelevän pikkulinnun jonka pienen tyhjäkäynnin jälkeen määritin Peltosirkuksi! Hitto, kun noita ei näe, saatika kuule enää missään, niin sitten meinaa mennä ohariksi, kun ei leikkaa. Päivän kovin havainto, mielestäni. Hernekerttukin äänteli itsensä vuodareihin paikalta. 

Löydätkö naaras Niittysuohaukan? 

Seuraavaksi paineltiin Gammelbyvikenille, mutta sieltä ei jääny paljoakaan kerrottavaa. Pääskyjä suuri parvi ruokailemassa lahdella, Pensaskerttu vuodareihin... 

Loviisan jälkeen palattiin vielä Porvooseen ja vierailtiin Ruskiksen tornissa. Sieltä mukavasti listoille puuttuvat anakset, eli sorsat. Heinätavi esiintyi runsaana 3/1 ja Harmaasorsa, joka oudosti oli minua väistellyt näyttäytyi myös. Juuri ennen kuin lähettiin tuli isohko hanhiparvi aika läheltä ja sieltä seasta pilkisti yksi erinäköinen lintu, joka osoittautui Sepelhanheksi! Se on aina mukava nähdä tätä lajia. 

21.5 pärähti tiedotukseen Valkosiipitiira Laajalahdelta Espoosta. Laji oli mulla niin sanotusti pankissa, eli näkemättä, mutta tiedossa, että joskus tulee. 

Painelin Elfvikin torniin ja ehdin nähdä tiiran nopeasti, kun se oli lentämässä kohti Maarin tornia. Pian kuitenkin lintu palasi kohti meitä ja lensi suht kaukana niityn päällä ruokaillen ja esitellen parattituntomerkkejään. Komea vanha lintu ja melko harvinainen kuitenkin PK-seudulla. Suomenpiste oli siis plakkarissa ja elisvuosi alkanut suomessa vihdoin. Autolle mentäessä lauloi Punavarpunen "nice to meet you" säettää, joten sekin piristi päivää mukavasti. Illalla olikin sitten duunia liittyen raidejokeriin ja ajeltiin työparin kanssa juuri tuola alueella. Näin autosta linnun vielä iltasella lentelemässä lahdella, ennen kuin se oli kadonnut yön aikana. 

Vihdoin tämäkin laji osui eteeni Suomessa.

Kaukainen Valkosiipitiira.

Loppukuun aikana muutama mukava laji täsmäbongauksena, mäherretty Sepelsieppo Lauttasaaresta ja sen semmoista. Mainittavimpinä Viitasirkkalintu, Pensassirkkalintu ja Merikihu. 

Oikein mukava kuukausi tämä toukokuu ja paljon lintuja nähtävillä. Vielä kun olisi aikaa kaikelta työltä ja jujutsulta, niin näkisi varman enemmänkin. 

Mustarataan kylpy.

Kuvat taattua laatua, kuten aina, mutta onpahan jotain. 

Huomenna 11.6 lähtö Sisiliaan. Ennen sitä kävin bongaamassa vähän ja kirjoitan siitäkin kertomuksen ennen Sisilian reissun kuvaöveriä. 

-Tomppa