Hippiäisuunilintu ja Isänpäivän retki lasten kanssa.

 7.11 pääsin vähän aikaisemmin lähtemään duunista ja sattumalta huomasin, että päivän aikana oli löytynyt Hippiäisuunilintu Tähtitorninmäeltä, keskustasta. Laji oli jo vuodareissa spondena Pirkkolasta, mutta kiinnosti kuvan saaminen, kun edellisestä ei tullut kuin selkeä äänihavainto. 

Läksin Herttoniemestä ja ajelin paikalle. Pientä sadetta ja tosi hämärää matkalla kohteelle. Saavuin pelipaikalle ja katsoin viimeisen havaintopisteen. Ei ketään muuta mestoilla, joten olin vähän skeptinen koko linnun löytymiseen. Kävelin lähelle observatoriota, kun yhtäkkiä lintu pomppi läheiseen puuhun näytille. Hitto, olipas helpoa. Kuva vain vielä puuttui. Lintu oli todella levoton, kuten nämä itäiset pienet uunilinnut usein ovat. Sain lopulta tyydyttäviä (lue, pimeää ja sadetta) kuvia, joista lajin tunsi. Lintukin lensi aidan taakse observatorion sisäpihan puolelle. Olin suhteellisen tyytyväinen tapaukseen ja läksin kohti kotia. Paljoa muita lintuja ei paikalla edes näkynyt. 

Aina yhtä kiva Hippiäisuunilintu.

Monta terävää kuva (lue 0kpl) ei tullut tänään. 

Tänään 9.11 isänpäivänä toivoin lapsilta retkeä ja sellaisen sainkin. 

Ensin mentiin Pajamäkeen bongaamaan siellä tovin jo paikalla viihtynyttä Kashmirinuunilintua. Hyvinhän sen kanssa sitten kävi, kun lintu suhteellisen nopeasti ilmestyi äännellen ennakolta valittuun paikkaan. Oli kiva nähdä myös Laitasalon Jaria pitkästä aikaa. Jokunen tuhnu kuva linnusta myös tuli. Keli oli hyvin hämärä ja syksyinen myös tänään. 

Huonojen Kashmirinuunilintukuvien sarja alkaa tästä.

Löydätkö linnun? Olipas ikävä kuvattava.

Tai sitten se oli selin, eikä näyttänyt kuin "parempaa" puoltaan. 

Moikka! 

Pajamäestä mentiin Seurasaareen ja haettiin pähkinöitä matkalla, kun lapset halusivat ruokkia lintuja, sekä oravia. 

Seuriksen sillalla pari Sinisorsia, Kanadanhanhia, Harmaahaikara, Haapana, Tukkasotkia ja Kyhmäreitä. Saareen saapuessa parvi Vihervarpusia ja paljon perus tiaisia. Tali-, Sini- ja Kuusitiaiset kävivät kädellä, siis syömässä, ei muuten. Oravia oli joka paikassa ja muutamia Punarintoja kuului saarikierroksen aikana. Merellä lähinnä Telkkiä ja Merimetsoja. Koitin tiiviisti löytää omaa raria, mutta ne jäivät piippuun. Parhaana voinee mainita Punakylkirastaan, joka alkaa olemaan vähintäänkin vähälukuinen tähän aikaan. Joku lintuja kuvannut kertoi havainneensa Kuusitiaisen ja tavallisen tiaisen risteymäpoikasen... Mikähän sitten lienee?

Sekavan näköinen Sinisorsa koiras. 

Punakylkirastaita alkaa olemaan maastossa vähemmän ja vähemmän.

Rakkaat pampulat ruokkimassa tiaisia ja oravia. 

Koiras Tukkasotka.

Käytiin isänpäivälounaalla juhlavasti Mäkkärissä ja siellä olessa tuli tieto Taviokuurnasta Maunulassa. Tulikin vähän jo kiire, kun piti olla bonuslasta vastassa kotipihassa 14.30 ja oltiin kuurnapaikalla noin 13.57. Onneksi päätin vähän tutkia aluetta, kun muut päivystivät paikoillaan ja löysinkin linnun tosi nopeasti. Pikaiset kuvat ja kohti kotia. Taviokuurna liikui Punatulkkujen kanssa ja ruokaili vaahteransilmuilla ja joillain marjoilla. Aina tosi makea nähdä näillä seuduilla tämä laji. 

Taviokuurna. Nuori, tai naaras. En mä näistä tiedä.

Lintu heilui Punatulkkujen kanssa. Lajit nauttivatkin usein samaa sapuskaa, joten seura oli mainiota. 

Retken jälkeen ajattelin, että voisin alkaa kerätä isänpäiväpinnoja, niin tulisi vähän lisäpontta retkelle aina tuolloin! Pitää männä vuodet myös tarkistaa tärkeiden pisteiden toivossa. 

-Tomppa