Marokko 1.12 - 7.12.2025

Varoitus, teksti on todella pitkä ja kuvia on vähintään riittävästi. 

Pitkään odotettu Marokkon matka oli vihdoin kohdilla ja saavuin 1.12 Helsinki-Vantaalle aamusta Mariian kyydillä. Viikko lintuja ja lämpöä, sekä elämänpinnoja tuntui ja kuulosti enenmmän kuin hyvältä. 

Sjöholmin Juha olikin jo kentällä, kun Porin linjat toivat miehen jo aamuyöllä paikalle. Jände saapui vähän perässä, kun oltiin jo portilla odottelemassa koneeseen pääsyä. Lento lähti ajallaan puolen päivän jälkeen ja perillä Agadirissa oltiin paikallista aikaa 17 pintaan. Kentällä muodollisuudet menivät suht jouhevasti ja päästiin pihalle, jossa auton piti olla odottamassa meitä. Autoa ei kuitenkaan lupauksista huolimatta heti näkynyt, niin oli aikaa katsella ympärille. Atlaksenharakka napsahti heti ensimmäiseksi elikseksi lentoasemalta. Lajihan on kovin tavallisen kotoisen Harakan näköinen, mutta omaa jännittävän sinisen alueen silmän takana.Mustakottaraisia näkyi myös parvi, Pensasvarpusia ja ehkä joku Tuulihaukka saatiin listoille, ennen kuin saatiin auto vihdoin alle. Green Motion autovuokraamo toimi hyvin, heti kun pääsi paikalle. Autoksi saatiin MG ZS katumaasturi, joka oli automaattivaihteinen tilatun manuaalin sijaan. Ei haitannut. Marokkon liikenne olikin sitten toisen luokan menoa, kuin kotosuomessa.. Kun kaikki ajavat päin persettä, niin hyvinhän se menee. Pari päivää meni adaptoitua paikalliseen menoon, mutta lopulta ajelin jopa röyhkeämmin, kuin paikalliset. 

Hotellina meillä oli Rofaida appar´t Hotel, joka oli juuri sopiva nukkumiseen ja suhkussa käymiseen, muuta ihmeellistä siinä ei ollut ja paikallinen 4* luokitus oli lähinnä vitsi. Annan 2/5 tähteä. 

Pimeä tuli jo 18 pintaan, joten ensimmäinen päivä meni syödessä ja fiilistellessä lämmintä ilmaa. Aamusta sitten retkelle. 

2.12

Aamulla liikkelle pimeässä, jotta kerettäisiin aamuhämärissä Souss Massan suojelualueen maastoihin. Aamuliikenne oli ihan yhtä syvältä kuin illallakin, mutta päästiin perille. Massan kaupungin laidalla eka pysähdys, kun Minervanpöllö istui kiviaidan vieressä oksalla. Stoppi, huonoja kuvia ja matka jatkui. 

Saavuttiin vielä aamun vikoissa hämärissä Souss Massaan, joka oli täynnä lintuja. Kapustahaikaroita, Jalo- ja Silkkihaikaroita, Pronssi-iibiksiä, Kuningaskalastajia, Lapasorsia, Silkkikerttusen ja Heinäkertun laulua yms. Silta jolle pysähdyttiin oli E-birdin mukaan se paikka missä pitäisi voida nähdä Pikkutörmäpääskyjä, mutta tuona aamuna ei muuta kuin Haarapääskyjä retken listalle. Samalla havaittiin, että Tiltaltteja on aivan järjettömästi, joka puska täynnä. Sillan kupeessa niitä pyöri varmaan 100 lintuja pienellä alueella. Kuulemma talvehtimisalue, ja sen kyllä huomasi. Haarahaukka edusti Tuulihaukan ohella harvaa petolintujen porukkaa.

Souss Massa.

Joki tarjoaa paljon elämää alueelle, joka on muutoin todella kuiva.

Hienot maisemat.

Melko pian siirryttiin viereisen kylän raitille, jossa huomattiin olevan aika paljon lintuja. Kyläsirkkuja, Kyläbulbuleita, Atlaksenharakoita! Elikset paukkuivat nätisti, kun sirkku, sekä bulbuli olivat molemmat elämänpinnoja. Aina kivaa, kun menee täysin uuteen paikkaan, niin peruslajitkin tulee uutena. Kierreltiin pienellä alueella ja kuvattiin lisääntyvässä valossa kaikkea mikä liikkui. Pian hoksasin Sepelleppälinnun puskan alla! Taas elis. Komea koiras antoi pari ottaa pari fotoa ennen kuin alkoi smyygariksi. Naaraskin nähtiin. Harjalintu oli paikalla, ollen lopulta retken ainoa sellainen. 

Pikkukiitäjä Massajoen yllä.

Atlaksenharakka kylänraitilla.

Kyläsirkku samoilla seuduilla. 

Kyläsirkku oli todella yleinen.

Kyläbulbuli roskiksella. 

Ikneumoni, eli Egyptian Mongoose. 

Kapustahaikara.

Sama laji.

Korea Sepelleppälintu oli elämänpinna.

Värit kohdillaan.

Aika kului ja päätettiin jatkaa matkaa. Suojelualueelle piti päästä ja sieltä etsiä muita erikoisuuksia. 

Ennen kun ajeltiinjettiin portista sisään pyäshdyttiin katsomaan joenvatten pääskyjä, mutta tavallista Törmäpääskyä kummempaa ei tällä kertaa..  Suojelualueelle mentäessä heti paikalliset oppaat, tai jotkut siellä hengaavat tyypit kysyivät mitä haluttaisiin nähdä. Kerrottiin, että Pensaslepinkäinen kiinnostaisi. Tyypit ohjasivat meidät päätieltä vähän sivuun ja noin 10min päästä lintu löytyikin! Kuvailtiin siinä kaikille uutta lajia ja nautiskeltiin. Mahtava aloitus retkelle. 

Afrikanpeippo suojelualueella. Tämäkin uusi laji minulle. 

Atlaksenharakka poseeraa.

Odotettu Pensaslepinkäinen oli elis kaikille.

Tyypillinen elinympäristö, kuten nimessä sanotaan.

Melko pian Lepinkäinen, joita oli lopulta kaksi poistui ja palattiin autolle. Paikallisopas Ibrahim kysyi, että halutaanko nähdä Kaljuiibiksiä, ja kyllähän me haluttiin, vaikka olinkin paikkoja katsonut ennakkoon, niin varma hoito kiinnosti. Hintaa oppaalle tuli 300 dirhamia, eli vajaa 10€ per naama.

Ajeltiin pienen kylän läpi ylämäkeen ja pysähdeltiin kuvaamaan Sepelleppälintuja, Minervanpöllöjä ja muuta paikallsita kivaa, kunnes jatkettiin aavikkopätkän läpi ja peltoalueelle. Isolepinkäinen oli yleinen, mutta niiden ja Töyhtökiurujen lisäksi ei paljon matkalla Iibisten luokse muuta nähty.

Lopulta Ibrahinm käski pysäyttää ja käveltiin 100m joillekin oudoille paskakasoille, jotka haisi järjettömän pahalle... Siellä niitä upeita Töyhtö- eli Kaljuiibiksiä sitten kuitenkin oli. Käveltiin lähemmäs ja lähemmäs lintuja, jotka ruokailivat ahkerasti Lehmähaikaroiden kanssa kasoilla. Haju kirveli silmiä ja sainkin mielestäni riittävät kuvat, kun muut jatkoivat lähestymistä. Jossain kohtaa huomasin, että Jände upotti kengät syvälle paskaan ja siitä alkoi kevyt komediallinen jakso, jossa Jände ja Ibrahim koittivat putsata kenkiä. Mun 2L vesipullokin kului siinä hommassa. Lopputulema: Kengät roskiin ja kenkäkaupoille Massan kaupunkiin. Putsausoperaation aikana nähtiin pari Pikkupensaskerttua Juhan kanssa ja jokin kasa luita, varmaan edelliset retkeilijät, ketkä alueella olivat joskus käyneet. 

Iibispaikan lähellä oli valtava kuiva alue. 

Iibiskaatopaikka. Kasat olivat sitä itseään. 

Kasoilla ruokaili myös Lehmähaikaroita.

Isolepinkäinen.

Pikupensaskerttu näkyi myös täällä.

Töyhtöiibis on tavallaan aika hieno lintu. 

Nuori lintu.

Oli hauska huomata miten valtavan iso lintu Töyhtöiibis on.

Vanha nimi lajille oli vissiin Kaljuiibis, joka kuvaa hyvin lintua.

Jände ja Ibrahim puhdistusoperaatiossa.

Tämän jälkeen vielä vierailu Sidi Rbat nimiseen mestaan missä nähtiin kymmeniä ja kymmeniä Paksujalkoja. Ikinä ei ole tullut vastaan moista parvea! Täältä paineltiin ostamaan ne Jänden uudet sandaalit. Vähän kyllä kyseltiin monta kertaa reissun aikana, että kannattiko ne lenkkarit uittaa siellä liejussa, mutta aihe oli vähän arka. 

Juha ja Jände Paksujalkojen perässä.

Paikalla oli valtava parvi Paksujalkoja. 

Kenkäostosten jälkeen paineltiin takaisin lintujen maille. Ensin käytiin uudestaan sillalla, jossa huomasin parven kahlaajia. Näiden joukossa oli yksi omituisen näköinen lintu, jota ensin epäilin Lampivikloksi, mutta lopulta lintu määrittyi kuvista Keltajalkavikloksi! Epäilemättä reissun kovin laji, kun miettii mistä asti nämä tulevat. Selvisi myös, että kyseessä on maan 13 havainto, mutta jostain syystä paikallinen RK on hyväksynyt niistä vain 6 lintua. No kuvat päätyvät Marokkon RK:lle aikanaa.

Kalliopääsky sillalta.

Keltajalkaviklo parvessa. 

Keltajalkaviklo.

Ihan itseltäänhän se näyttää. 

Berberimaaorava. 

Mustapäätasku koiras.

 Sillan jälkeen päädyttiin Wassay Beach nimiseen mestaan ja löydettiin sopuhintainen ravintola terassilla ja atlantin valtamerinäkymällä. 

Suulia, Riuttatiiroja, Selkä- ja Etelänharmaalokkeja meni ees taas rantaa pitkin ja kauempaakin. Pulmussirrejä pieni parvi rannassa. Hampurilaiset maistuivat ja matka jatkui takaisin Souss Massan porttien sisään. Parkkipaikalta Afrikanpeippo eliksiin kuvien kera! Jände ei jaksanut kävellä, mutta Juhan kanssa mentiin tsekkaamaan mestoja. Pitkähkö kävely ei tuottanut mitään ihmeitä, mutta Töyhtökäki oli kyllä mahtava lintu nähdä. Kuviakin tuli. Jände oli sinä aikana nähnyt paikallisten kanssa Ruosteniskakehrääjän ja vähintään kuullut Pensaslepinkäisiä. Joen rannoilla Flamingoja ja muita tavallisia kahlaajia. Muuttohaukka, joka tämäkin retken ainoa nähtiin tuolla ja Sääksiä lenteli parikin kappaletta ympäriinsä. 

Atlantin rannikko. 

Töyhtökäki suojelualueella.

Vanha lintu.

Sääksiä näkyi alueella suht usein.

Retken ainoa Muuttohaukka.

Suula rannan ravintolalta.

Suula ja Riuttatiira ravintolalta. 

Vähitellen alkoi ilta häämöttää ja lähdettiin ajelemaan takaisin Agadiriin. Illalla safkat kaupungilla ja sänkyyn. Pitkät päivät takaavat helpon unensaannin. 

Eliksiä mukavat 5 kappaletta. Keltajalkaviklo oli kyllä melkoinen yllätys ja jännä miten vaikeaa sellainen helpostikkin tunnettava lintu on lopulta "tuntea" kun ei yhtään ajattele, että voisi sellaisen tuollaisessa paikassa nähdä. Loppujen lopuksi se näyttää aivan itseltään.

3.12

Aamusta pimeässä taas liikenteeseen, tällä kertaa pohjoiseen ja siitä Atlasvuoriston alarinteille. Olin tsekannut jotain paikkoja tuolta ja lähdettiin seikkailemaan. 

Saavuttiin Paradise Walley nimiseen paikkaan ja ajettiin tien korkeimpaan kohtaan. Mahtava auringonnousu palkintona serpentiinitien ajamisesta. Pysähdyspaikalla oli Mustataskuja, joita jäätiin sitten kuvaamaan. 

Auringonnousu vuorilla on hieno.

Huomattiin nopeasti, että Juhan atrappi toimi loistavasti ja linnut tulivat lähelle. Melkein pari tuntia siinä tien sivussa sitten vierähti, kun kuvattiin Mustataskuja, Kyläsirkkuja, Vuorisirkkuja, Kivikkokiuruja ja lopulta löydettiin myös Atlaskerttu samalta mestalta! Elis taas. Oli arka laji ja vaikea kuvattava, mutta jotain saatiin. Tosi hieno hetki joka tapauksessa. Myös Peippoja, Mustaleppälintuja ja sen sellaista paikalla. 

Atlaskerttu oli päivän elämänpinna. 

Lintu jäi tuiottamaan minua hassussa asennossa.

Tässä löytötilanteesta yksi kuva.

Vuorisirkku on hieno lintu.

Ikävästi se jäi sitten puuhun, eikä avomaastoon.

Koiras alkoi laulamaan aktiivisesti.

Täälläkin viihtyi useita Kyläsirkkuja.

Koiraat ovat komean värisiä.

Mustatasku.

Linnut reagoivat kovin hyvin atrappiin.

Mustaa ja valkoista.

Lintu lauloi puun nokassa.

Jatkettiin ajoa ja päädyttiin aukealla paikalle missä oli puita ja puskaa. Auto parkkiin ja kiertelemään. Atlaskerttuja oli kymmeniä ja paikalla lauloi Viherpeippoja, Peippoja ja Sepelleppälintu. Myös Samettipääkerttu oli yleinen. Jossain kohtaa näin Mustarastaan kanssa toisen tumman rastaan, joka näytti mielestäni erilaiselta. Lähestyttiin Jänden kanssa ja kappas, Sepelrastashan se sieltä lähti lentoon. Mahtavaa. Tiesin, että maassa voi nähdä sellaisia, mutta näin helposti, niin en uskonut. 

Vuorilla maisemat ovat aina hienoja.

Puusto oli melko tiheää.

Myös täällä nähtiin Berberimaaoravia. 

Tästä lähdettiin Google Mapsin ohjeistamana pientä kivistä tietä ajamaan ja katsoin, että okei, 11km ´pätkä. Tähän 11 kilometriin saatiin käytettyä toista tuntia! Tie oli ihan kamalassa kunnossa, mutta jollain ilveellä sain sen ajettua vain yhdellä pohjakosketuksella, ja sekin vasta lopussa. Varmaan kamalin tie mitä olen koskaan ajanut. Lopulta, kun oltiin 500m päässä tien päästä lensi upeaakin upeampi Maakotka auton vierestä. Kamera ei suostunut tarkentamaan, kun lintu oli kohdalla metsää vasten ja elämää suuremmat kuvat jäi ottamatta... Vasta poispäin menossa olevaan lintuu kamera tarkensi ja silloinkin huonosti.. Joka tapauksessa upea lintu ja kiva havainto. 

Maisemia ihailemassa. 

Ainoa sinne päni ollut Maakotkasta tullut kuva..

Tämän jälkeen paineltiin paikalliselle Shellille syömään ja sen pihallakin näkyi mukavasti mm. Kyläsirkkuja ja Tiltaltteja. Samalla huomattiin, että auton oikea takarengas oli ottanut jossain osumaa ja saatiin siihen onneksi ilmaa. Loppu reissu menikin paineita seuratessa, mutta pari lisäystä riitti lopulta koko viikon ajoihin, onneksi. 

Shellin pihalta Kyläsirkku.

Shelliltä paineltiin takaisin Agadiriin, jossa mentiin rannalle katsomaan lokkeja. Löydettiin iso parvi Selkälokkeja, joita kuvattiin antaumuksella. Yhdellä oli lukurengas, josta pitää lähettää tiedot eteenpäin. Myös täällä reilusti Pulmussirrejä rantahiekalla juoksentelemassa. 

Aikuinen Selkälokki. Graelsii? 

Agadirin rantaa.

Lokkeja riitti.

Rannalla oli myö suljettu osuus, jossa oli vielä enemmän lokkeja paikallisena.

Sekälokkijengiä rannalla.

Lukurengas nuorukaisella. 

Pulmussirri vastavaloon.

Rantsun jälkeen ajeltiin vajaa tunti Tamri nimiselle paikalle, jossa katseltiin vähän merta ja rantaa. Suulia meni tasaisesti ja löysin rantakivikosta Juhan kanssa Karikukon, Pikkukuovin, Tundrakurmitsan ja jokusen Pulmussirrin. Kuollut Mustekala lojui laskuveden jäljiltä pienessä lätäkössä. Hieno paikka ja ilta alkoi painaa päälle, joten takaisin kaupunkiin, jossa illallistettiin Frank´s Burgerissa, jota voi suositella kaikille. 

Ranalla pauhasivat aallot.

4.12.

Aamuksi taas Souss Massaan. Matkalla kuvattiin tutuksi tullut Minervanpöllö, tälläkin kertaa hämärässä vaisuin tuloksin. Pysähdyttiin sillan luokse ja kierreltiin siinä paikkoja. Koitin tapittaa pääskyjä, mutta Kalliopääskyä, Haarapääskyä, Räystäspääskyä ja PIkkukiitäjää lukuunottamatta ei muita lajeja näkynyt, vielä. Pensassirkku koiras lauloi sillan kupeessa ja antoi kauempaa kuvata itseään. Oli taas itselle sellainen "mikäs tämä nyt sitten on" hetki... Haarahaukka ja Ruskosuo lentelivät alueen yli. Juha komppasi kameran kanssa puskia ja jossain kohtaa ajoi lentoon Ruosteniskakehrääjän! Mentiin Jänden kanssa komppaamaan ja melko pian se lähti puskan vierestä maasta kadoten aluskasvillisuuteen. Jännä miten ne aina katoaa, vaikka näät missä se laskeutuu.. 

Pensassirkku koiras. 

Sama lintu.

Kuningaskalastajia oli joenvarren pensaissa.

Souss Massan aamua.

Minervanpöllö aamusella.

Juha viittoilikin jo seuraavaan paikkaan, kun oli löytänyt Pensaslepinkäisen lähistöltä. Sitä sitten kuvattiin antaumuksella, paljon paremmin kuin edellistä lintua, jonka paikalliset meille näyttivät. Jossain kohtaa menin Jänden kanssa hakemaan autoa, kun päätettiin jatkaa peltojen komppausta autolla. Kävelin kohdasta missä Kehrääjä oli laskeutunut ja kappas, siinähän se lintu makasi maassa, täysin avoimesti! Näytin Jändelle kohdan ja kuvattiin lintua 5minuuttia. Päätettiin, että Juhalle pitää kertoa, joten lähdettiin autoa kohti ja juuri sillä hetkellä lintu lähti lentoon ja katosi taas. 

Mahtava suojaväri linnulla.

Ruosteniskakehrääjä.

Melko avoimesti se kuitenkin jäi, vaikka aikaisemmin lähti nopeastikin pakoon.

Pensaslepinkäinen.

Näkyi nyt vähän paremmin, kuin suojelualueella.

Hauska laji kaiken kaikkiaan.

Ajeltiin Juhan luokse, joka kertoi äsken nähneensä Pikkutörmäpääskyjä! Mentiin joenrantaan ja toden totta, siellähän niitä pari kolme lintua tosiaan lenteli Pikkukiitäjien kanssa. Mahtava elis taas plakkariin! Jotain huonoja kuviakin tuli räiskittyä. Hämmästyttävän pieni lintu, kun oli suorassa vertailussa Haarapääskyyn, vain noin puolet sen koosta! Joenvarren muita lintuja olivat Pitkäjalat, Silkkihaikarat, parvi kahlaajia, jossa oli Valkovikloja, Suokukkoja ja Punajalkaviklo. 

Pikkukiitäjä samassa parvessa missä oli Pikkutörmäpääskyjä.

Tyypilliset siiven etuosan valkoiset alueet näkyvät tässä.

Pikkutörmäpääsky.

Sama lintu.

Puskat kuhisivat Tiltaltteja, aivan joka paikassa. Pian jatkettiin autolla pikkuteitä ja nähtiin Liitohaukka ja Pikkukotka. Nastaa petolintujen meininkiä. Ruokaa oli saatava, joten taas Wassay Beachin ravintolaan syömään ja samalla tapittamaan merta. Suulia, Lokkeja, Riuttatiiroja, samaa kamaa, kun aina. Ei valittamista silti. 

Liitohaukka menossa poispäin.

Pulmussirrejä kuvattuna ravintolan terassilta.

Päätettiin ruoan jälkeen painella aavikkopaikoille, jotka on Souss Massan eteläpiuolella oleva iso alue. Melko tyhjää, mutta hienon näköistä mestaa. Mustapäätasku oli yleinen, Kivikkokiuruja siellä täällä ja löydettiin me yksi Aavikkotaskukin! Koiras lauloi jossain ja reagoi Juhan atrappiin tehokkaasti. Pian oli lintu edessämme kuvattavana. Myös isoja "aavikkosirkkoja", eli suuria heinäsirkkoja siellä täällä hiekalla. Eläinten jälkiä senkin edestä, mutta yöaika olisi varmaan kaikille parempi. Kierreltiin aikamme, kunnes saavutiin Aglou nimiseen mestaan, jossa pysähdyttiin kahville. Paikka on Atlantin rannalla ja sielläkin lensi lokkeja. Heti saavuttuamme nähtiin Välimerenlokki lennossa, joten todetiin, että tässä kahvitellaan. 

Aavikkopätkä näytti lupavalta, mutta oli melko tyhjä lopulta.

Valtava, noin 10cm pitkä sirkka Aavikolla.

Aavikkotasku koiras.

Tämä oli jo vuoden toinen Aavikkotasku, kun tuli nähtyä Viikissä lintu Marraskuussa.

Hyppy ilmaan.

Komea oli.

Aavikkopätkän tie.

Otettiin kahvit ja mentiin terassille ja ei aikaakaan, kun Välimerenlokki ilmestyi kaartelemaan yläpuolelle. Juha nakkasi rantahiekalle palan croissanttia ja pian lokki tulikin sen nielemään. Mahtavia tilannekuvia saatiin. Lokilla oli myös rengas ja metallirenkaasta näkyi "San Sebastian", joka viittaa Espaniaan, joten pitää tutkia tätäkin tarkemmin. Kuvassa näkyy selkeästi lukurenkaan koodi.

Välimerenlokki lennossa. 

Vuoden luontokuva!

Vatsa täynnä on mukava jatkaa seikkailuja. 

Kahvien jälkeen takaisin Souss Massaan, koska päivää oli vielä jäljellä, vaikka kuuma olikin. Käppäilin sillan lähellä ja Pensaslepinkäinen ilmestyi maahan ihan lähelle. Sain parhaat kuvat vielä tässä kohtaa, ennen kun lintu lähti piiloon puskaan. Muuta ihmeellistä ei enää havaittukkaan. 

Pensaslepinkäinen.

Eksoottisen näköinen laji.

Matkalla hotellille sainkin sitten ylinopeussakot, kun 60km/h alueella painelin 76km/h, mutta 150 dirhamin maksulla tästäkin päästiin. Oli mukava poliisiviranomainen. Illallinen taisi olla taas Frank´s Burgerssissa. 

5.12.

Vuoristo kutsui! Oukaimeiden on Hiihtokeskus / kylä korkealla Atlasvuoriston ylärinteillä ja siellä oli meidän tarkoitus päivän aikana retkeillä. 

Aamusta aikaisin liikkeelle ja ensimmäiset reilu pari tuntia ajeltiinkin ihan pimeässä. Onneksi oli tiemaksullinen motari, jolla pystyi painelemaan 120 kilsaa tunnissa pitkiä pätkiä. Lopulta aamun sarastaessa oltiinkin jo Marrakeshissa ja lähempänä vuoria. Ajo kaupungin läpi oli taas yhtä "juhlaa", mutta selvittiin. Lintuja näkyi todella vähän matkan aikana. Vähitellen vuoristo alkoi nousta edessämme ja tie lähti nousemaan. Eikä aikaakaan, kun näkyi jo lunta rinteillä ja huipuilla, eli korkealla alettiin olemaan. Mustapäätaskuja ja Mustaleppälintuja näkyi pitkin matkaa siellä täällä, mutta muutoin oli aika hiljaista. Pysähdyttiin Park Oukaimedenissä, josta havikseen Tulipäähippiäinen, Kuusitiainen ja Talitiainen. Mesta näytti sopivalta myös Atlaksenvihertikalle, mutta sitä ei siellä tänään havaittu. 

Park Oukaimeden.

Maisemat olivat silmiä hiveleviä.

Kuvat eivät oikein anna oikeutta näille maastoille.

Päästiin ylärinteestä ylös ja maisema muuttui avoimeksi ja siellä oli järvi! Käsittämättömän näköinen mesta, jossa lumiset vuorenrinteet, luminen jääkenttä ja järvi jossa ui Nokikanoja. Outoa, mutta hienoa. Pysähdyttiin ihmettelemään maisemia ja samalla Alppinaakkoja olikin joka paikassa. Juha lähti kävelemään ja näki jotain koppanokkia, ehkä Ruususiipitulkkuja. Jossain kohtaa kuului Atlaksenvihertikan ääni! Elis. Harmi vain, että ei näkynyt lintua, että olisi saatu kuvia.. Havainto joka tapauksessa. Juha käytti ranskalaisia Alppinaakka atrappina ja sehän toimi, kun ruokailemaan laskeutui jokunen lintu! Jatkettiin eteenpäin ja pienellä maksulla päästiin ns. rinnealueelle, johon jätettiin sitten auto ja lähdettiin kävelemään. Joka paikassa paikallisia myyntimiehiä myymässä kiviä, fossiileita, pähkinöitä yms.. Ei tarttunut nyt tällä kertaa mukaan mitään. Käveltiin lumisessa maisemassa ja löysin nopeasti pienestä purosta Koskikaran! Hauskan näköinen lintu, jolla oli punertavan ruskea vatsa, eli oli eri alalajia, kun Suomen linnut. Myös Vuorikirvinen laskeutui purolle, josta kerroin jäbille. 

Alppinaakka ja ranskalainen.

Koskikara. Ilmeisesti alalajia Minor.

Järvi.

Enemmän lunta kuin eteläsuomessa. 

Käveltiin lintuja kohti ja pian purolle saapui myös isohko parvi Hemppoja, mutta kohdelajeja ei juuri näkynyt, kunnes joku, ehkä minä huomasin parven Tunturikiuruja. Niitä tänne oltiin tultu katsomaan ja nyt nähtiin sellainen reilu kymmenen linnun parvi. Kaikki linnut vaan tuntuivat olevan super arkoja ja kuvat jäivät tasolle dokumentti. Kävely oli melko raskasta 2600m korkeuden takia ja hengittäminen oli paikoin jo raskasta ylämäkeä kiivettäessä.

Lähdettiin kävelemään eteenpäin rinteessä olevaa pientä autiota kylää kohti ja siellä havaittiin vain Mustaleppälintuja. Takaisin päin kun oltiin menossa, niin Tunturikiurut saapuivat takaisin rinteeseen ja niitä koitettiin kuvailla uudestaan. Samalla havaitsin pienen parven Ruususiipitulkkuja istumassa jonkun vanhan mökin katolla. Mahtavaa, että tämäkin tuli nähtyä, vaikka olikin lumpattu vastikään takaisin alalaji tasolle. Aikaisemmin Atlaksenruususiipitulkku oli oma lajinsa. Potentiaalia toki on mennä toiseen suuntaan taas, mutta aika näyttää. Sama koskee paikallista Tunturikiurua. 

Tunturikiuru.

Tunturikiuru. Hyvin hävisivät rinteeseen. 

Atlaksenruususiipitulkkuja.

Ehkä oma lajinsa joskus.

Nopeasti Ruususiipitulkutkin hävisivät maisemaan ja päätettiin mennä etsimään lintuja hotelli / kyläalueelta. Juuri muuta paikka ei kyllä tarjonnut, vaan linnusto keskittyi Alppivariksiin- ja naakkoihin, Peippoihin, Hemppoihin ja Tunturikiuruihin. Vihertikkaa ei enää löytynyt, vaikka kvoasti haettiin. Aikaa saatiin kuitenkin kulumaan ja päätettiin jossain kohtaa lähteä tsekkaamaan Mehdi Sadakin vinkkaama paikka tikalle, joka sattuikin olemaan sama missä pysähdyttiin jo aikaisemmin, eli Park Oukaimeiden. Etelänpuukiipijä oli uusi laji listalle, mutta tikat jäivät näkemättä tällä kertaa.. Paikallisia olikin sen edestä ja grillit olivat kuumana puistossa. Takaisin pääsy Agadiriin olikin sitten elämämme seikkailu, huonossa mielessä. Päätettiin ajella vuorten yli, kuten kunnon retkeilijöillä on tapana, mutta se oli kyllä virhe tällä kertaa... 

Alppivaris.

Raunioita Oukaimedenin rinteiltä. 

Nähtiin Närhi maan listalle, hienoa, mutta muutoin matkaa väritti valtaisat tietyöt, joissa seisottiin yhteensä varmaan toista tuntia paikoillaan ja kun tie on avattu, kivinen ja paskassa kunnossa, niin matka kesti lopulta noin 6 tuntia takaisin hotellille, hermot alkoivat mennä ja aamulla piti lähteä Aavikolle ajoissa Mehdin kanssa.. Jokatapauksessa päästiin perille ja noin 4h yöunilla päästiin sitten aamusta retkelle. Siitä seuraavaksi lisää. Ei enää ikinä tuolle reitille, tai aikaisintaan 5 vuoden päästä, että ovat asfaltoineet kaiken. Kaikesta huolimatta upea paikka missä käytiin ja jäi elinikäinen muisto varmasti paikasta. 

6.12.

Aavikko kutsui heti aamusta. Ensitöiksemme haettiin Mehdi Sadak noin kilsan päästä hotellilta. Hän oli suunnitellut meille päivän eteläisen Marokkon aavikko mestoille ja auttoi meitä löytämään tavoitelajeja. Matka oli pitkä ja koska Marokko on ainoa maa maailmassa missä 200km ajoon menee yli 3h, vaikka ei pysähdytä kertaakaan, niin oli aikaa jutskailla kaikenlaista matkalla. Kyseltiin paljon paikallisesta lintu-skenestä ja linnuista, juotiin kahvit huoltsikalla ja kun saavutiin ensimmäiselle paikalle lähelle Guelmim nimistä kaupunkia. 

Auton ikkunasta näkyi jo, että paikalla oli paljon kiuruja, ja parvesta löytyikin heti useampi Sarvikiuru ja Paksunokkakiuru! Sarvikiuru oli minulle elämänpinna, vihdoin, kun olen missannut lajin Israelissa, niin taas pääsi tuulettamaan. Oltiin paikalla lopulta reilu tunti ja havaittiin myös edellämainittujen lisäksi Pikkupensaskerttuja, Atlaskerttu, Kalottitasku, Aavikko- ja Pikkuaavikkokiuruja. Nastaa menoa.

Aavikkokiuru, alalaji Payni.

Atlaskerttu smyygaili puskassa. 

Kalottitasku näytti samalta kuin Isseissäkin.

Paksunokkakiuru on aina ilo nähdä.

Kaukana olivat, mutta sentään jotain.

Salvikiuru oli elämänpinna!

 

Seuraava kohde oli joku pieni maatila, jonka takana pitäisi olla Aavikkotimaleita. Kierreltiin aika pitkään eri puolilla ja mitään ihmeitä ei tullut eteen, lukuunottamatta Isolepinkäisiä ja Jänden näkemiä Aavikkokerttuja, jotka missasin. Oltiin jo siirretty auto Juhan lähelle, kun hän vinkkasi, että oli juuri nähnyt Timaleita. Äkkiä veke autosta ja etsimään joukolla ja pian löytyikin kaksi upeaa Aavikkotimalia! Mahtavaa. Timalit ovat mielestäni mahtavia lintuja ja omaavat hauskan persoonan perhekeskeisyydessään ja muutoinkin toiminnallaan. Saatiin mukavasti kuvattua toista lintua, kunnes se siirtyi kauemmas ja meidän oli aika jatkaa eteenpäin. 

Isolepinkäinen.

Saharantimali.

Sama lintu maisemassa. 

Päivän pääkohde oli nimeltä Asrir, tai Great Plains, kutne Mehdi näitä kuvaili. Ajeltiin päätieltä pikkutielle ja heti huomasin jonkin taskun istuvan betonirakenteen päällä. Laulutasku! Sitten lintu lennähti, näytti upean punaruskean yläperän ja katosi totaallisesti. Ei kuvia, ei lintua uudestaan. Myös Kalottitasku tällä paikalla. Aikamme kuljettuamme siirryttiin autolla vähän eteenpäin ja löydettiin jonkun farmin ympäristöstä paljon lintuja. Piaklla oli vettä, mikä selittää lintupaljouden. Sarvikiuruja, Pikkukiuruja (mediterranean), Sarvikiuruja ja Kivikkokiuruja. Kuvailimme paljon, käveltiin, kuljettiin ympäri aluetta. Aavikkotulkkuja ilmestyi juomaan jossain välissä ja nähtiin peräti kaksi lajia Hietakyyhkyjä! Ensimmäinen parvi oli puhdas Hietakyyhky parvi, mutta toisessa olikin kolme Jouhihietakyyhkyä. Kuulemma vaikein näistä lajeista nähdä koko maassa. Mahtavaa. Kameleita vaelsi ympäriinsä kaukana tasangolla. Reilun tunnin päästä takaisin päin ja samalla Laulutasku paikalla olikin nyt parikunta. Juha sai näistäkin hienot kuvat, kun omani jäivät taas tasolle dokumentti. 

Aavikkotulkkuja kaukaa. 

Hietakyyhkyjä parvi.

Tässä parvessa jo kahta lajia. 

Jouhihietakyyhkyjä ja Hietakyyhky.

Kameleita oli paikoin useitakin eri puolella aluetta. Tässä emo ja poikanen.

Koiras Laulutasku.

Pikkukiuru.

Ja vähän lähempääkin. 

Sarvikiuru oli täällä helpompi kuvattava.

Valtavan upea lintu.

Päänkuviot olivat hienot.

Seuraavassa paikassa etsittiin Saharankääpiökerttua, mutta sitä ei tällä kertaa sieltä löytynyt. Paljon muita lintuja nähtiin kyllä ja paikalta voisi mainita kolme Laulutaskua, Mustataskun, Pikkuaavikkokiurun, Atlas- ja Samettipääkertut ja Pikkupensaskertun. Mehdillä oli kuitenkin toinenkin paikka Saharankääpiökertulle ja sieltä se lopulta sitten löytyikin! Huomattiin pieni lintu, joka siirtyi jo kaukaa pensaasta toiseen. Jossain välissä se laskeutui niin, että siitä sai pari kuvaa ja kuvista se sitten varmistui, että laji oli oikea! Kerttu oli minulle Wp-pinna numero 600, joten erittäin hieno laji katkaisemassa tasasatasia. Samalla paikalla myös Laulutaskuja ja jokunen kahlaaja pienillä vesialtailla. Pääasia oli kuitenkin Desertin löytäminen. 

Aavikkotasku.

Aavikon puskaista puolta.

Laulutasku koiras.

Ja erikoisen näköinen naaras.

Saharankääpiökerttu. Tämä oli parasta mitä saatiin..

Tässä kohtaa alkoi nälkä kurnia ja päätettiin mennä Guelmimiin syömään. Mentiin pankkiautomaatin kautta ravintolaan ja valittiin Kameli Taginet ruoaksi. Olipahan kokemus syödä Kamelia päivälliseksi. Hyvää oli ja mahtavasti maustettu ruoka. 

Kameli Tagine.

Ruoan päälle mentiin pahan hajuisille altaille, jossa paikalla noin 60 Ruostesorsaa, pari Mustajalkatylliä ja Aavikkotasku. Kaukoputkella piti katsoa, että kaiken näki. 

Koska Aavikkokerttu oli minulla vielä näkemättä, niin mentiin vielä käymään Timalipaikalle. Heti kärkeen Mehdi huomasi Kirjosiipikiurun ja jäätiin sitä kuvailemaan, joskin lintu oli todella kaukana. Toinenkin samanlainen siellä juoksenteli. Paikallinen farmin omistaja suuttui, koska luuli meidän kuvaavan hänen tiluksiaan, mutta onneksi oli paikallinen mukana, joka korjasi herralle, että lintuja katsellaan ja oli kuulemma omituista, että tänne asti on tultu Suomesta ja vielä lintujen takia! 

Jatkettiin kohti pensaikkoja ja melko pian löytyikin 3 Aavikkokerttua myös minulle ja sain parit kuvatkin napattua. Niin eri näköinen lintu, että pakko olla eri lajia kuin Israelissa. Tässä kohtaa päivä alkoi olla pulkassa, mutta takaisin ajon aikana nähtiin vielä 3 Arohiirihaukkaa tolpilla. Retkenpinna tämäkin. 

Aavikkokerttu. 

Sama kaveri. On todella eri näköinen kuin Israelin linnut.

Ja Kameleita.

Kirjosiipikiuru.

Kaukaisia Ruostesorsia. 

Pitkän ajon päätteeksi jätettiin Mehdi himaan ja kiiteltiin vuolaasti herraa avusta ja vinkeistä. Mahtava seuraa ja oli ilo tutustua mieheen. Ruokaa haettiin taas Franksista, mutta take away tyylillä. 

6.12.

Itsenäisyyspäivä, mutta ei näkynyt paikallisessa kulttuurissa, kummallista. Kahden pitemmän päivän päätteeksi lähdettiin vähän myöhemmin retkelle ja oltiinkin Souss Massassa vasta yhdeksän pintaan. Nopea tsekkaus sillalla ei tuottanut ihmeitä, joten ajeltiin Ibrahimin näyttämään Töyhtöiibis paikkaan. Jände kieltäytyi astumasta autosta, koska paskakasojen vaara oli välitön. noin 30 Iibistä nähtiin, mutta tavoitelaji, eli Aavikkojuoksija jäi näkemättä.

Töyhtöiibis.

Parvi taivaalla.

Seuraavaksi katsomaan Paksujalkoja, tällä kertaa melkein 80 lintua samalla paikalla.. Mahdottoman kokoinen kerääntymä. Aamun aikana satoi reippaasti pariinkin otteeseen, joten tämän viimeisen kokonaisen päivän sääkin oli vähän epävakainen. Jossain kohtaa pysäköin sadettimen alle ja herrat ihmetteli autossa, että mikäs luonnonihme täällä on, kun sade tulee piiskamaisessa tasaisessa tahdissa autoon. Onneksi meteorologiaa oli joskus opiskeltu kurssin verran jonkun toimesta, niin saatiin tähänkin selitys.

Paksujalka.

Hyvin uppoaa tämäkin laji kasvillisuuden sekaan.

Ajeltiin rantaan, josta löytyi iso lokkiparvi, jossa Selkälokkeja ja Välimerenlokkeja. Juha käveli lähemmäs, mutta jäätiin Jänden kanssa staijailemaan. Paikalliset Meriharakat, Parvi Ristisorsia, Tundrakurmitsa, 6 Karikukkoa ja merellä viipottavat Suulat pitivät silmät aktiivisesti optiikalla. 

Nälkä alkoi kurnia ja päädyttiin taas tuttuun ja turvalliseen ravintolaan Wassay Beachille, josta yllättäen löydettiin 4 Helmikanaa! Varmaan tippuneet muutolta paikallisiksi, koska syömisen jälkeen ei enää näkynyt. Kävi kuitenkin ilmi, että paikallinen populaatio on kuollut sukupuuttoon, joten ehkä löysimme viimeiset rippeet luonnonvaraisesta populaatiosta, tai sitten ei. 

Helmikana.

Juha ja lokkeja. Parvessa Välimeren- ja Selkälokkeja.

Rantavalli oli korkea. 

Ruoan jälkeen kävely Souss Massan suojelualueelle. Juha lähti keskelle joenpiennarta ja me pysyttiin tiellä. Oltiin kävelty joku kilometri, kun huomattiin, että paikallinen valvoja puhalsi pilliin ja huitoi Juhalle, että siellä ei saisi kävellä. Tyyppi tuli meidän luokse ja todettiin, että joo ei tunneta, joku siellä kävelee. Matkalla nähtiin Flamingoja, Haapanoita, Taveja, Jouhisorsia, Sinirinta, Pensaslepinkäisiä äänessä, Pronssi-iibiksiä yms. Mahtavaa retkeilyä, mutta ei paljon lintuja lähellä, vaan kaikki kaukana kaukoputkietäisyydellä. 

Takaisin kävellessä nähtiin, kun valvoja nuhteli Juhaa ja käskytti ulos alueelta. Käveltiin siitä sitten ulos porukalla. Pari Sääkseä kävi pyörimässä yläpuolella, mutta paljon muuta ei enää nähty. Parkkipaikalla paikallinen halusi näyttää meille Ruosteniskakehrääjän, mutta kerroin, että oltiin löydetty oma, mutta kaveri ei uskonut. 

Souss Massan luonnonsuojelualuetta.

Sepelleppälintu naaras.

Silkkihaikara.

Sääksi.

Tänään lopeteltiin inhimilliseen aikaan jo viideltä, kun vaareilla alkoi painaa. Paluumatkalla kuvat vielä Minervanpöllöstä.

Kerrankin valosassa paikalla.

Tympeä ilme Minervanpöllöllä.

Piti käydä ostoksilla, mutta paikallisessa supermarketissa oli muutkin Agadirin asukkaat, niin ei huvittanut. Suihkun kautta syömään Fränksiin. 

7.12

Viimeinen päivä. Ajeltiin Souss Massaan, mutta Mehdin vinkkien perusteella katsastettiin uusia mestoja. Eka paikka oli täysin kuollut, joku Pikkupensaskerttu siellä taisi hyppiä Mustapäätaskun kanssa, mutta toinen pysähdys eräällä joen padolla olikin jo hieno kokemus. 

Vettä oli reilusti ja autolta jo näkyi iso pääskyparvi, Liejukanoja, Valkovikloja ja sen sellaista. Myös täällä Pikkupensaskerttu. Käveltiin Juhan kanssa padon päälle ja huomattiin, että suurinosa pääskyistä oli itseasiassa Pikkutörmäpääskyjä! Niitä oli noin 30 parvessa. Täältähän sen näköjään saa helpommin hoidettua, kuin aikaisemmilta paikoilta. Myös Tavallinen Törmäpääsky, Haarapääskyjä ja jokunen Kalliopääsky mestoilla. Tiltaltteja joka paikka pullollaan. Käveltiin padolta vielä tormälle joka oli täynnä todella teräviä kasveja jotka upposi mukavasti lihaan.. Onneksi pystyi vähän väistelemään ja valitsemaan reittiään. Aikamme kuvailtua ohi lentäviä pääskyjä oli aika jatkaa matkaa. Ajatus oli vielä löytää Ruosteniskakehrääjä Juhalle kuvattavaksi, joten paineltiin Souss Massan suojelualueen likelle, mutta Pensaslepinkäistä kummempaa ei tällä kertaa näkynyt. Myös joen alue oli poikkeuksellisen tyhjä linnuista. Mustapääkerttu löytyi sentään retkepinnaksi. Käytiin taas rannan ravintolassa syömässä, moikattiin tuttu tarjoilija heebo, joka toivotti hyvät jatkot ja uskoi, että tavataan vielä. Ehkä näin! 

Pato.

Pikkupensaskerttu.

Vaikeasti kuvattava Pikkutörmäpääsky.

Ja toinen. 

Sekeästi eri näköinen, kun tavallinen Törmäpääsky.

Ei oikein kameran tarkennus kerennyt näihin.

Sarjan huonoin.

Kun oltiin tulossa takaisin Souss Massaa kohti huomasin ison pedon kaartelevan sillan kupeessa. Nopea pysähdys, Vuorikotka! Ajettiin linnun alle ja kuvailtiin aikamme tätä hienoa nuorta yksilöä, kunnes se otti korkeutta ja jatkoi matkaansa Itää kohti. Jäätiin vielä komppaamaan mestoja, kun muutakaan ei keksitty ja Liitohaukka pariskunta löytyi läheltä. Myös Pensaslepinkäinen jälleen ilmestyi jostain näkösälle. 

Kyläbulbuli.

Liitohaukka.

Paikalla oli pariskunta. 

Koiras Sepelleppälintu.

Mustakaulauikku oli talvipuvussa.

Pensaslepinkäinen.

Silkkihaikara.

Jättimäinen sirkka.

Sudenkorentolaji. Tämän voisi joku määrittää minulle.

Tuulihaukka.

Vuorikotka nuorukainen.

Upea lintu.

Klo 15 piti viedä auto takaisin, joten paineltiin Green Motionille ja vuokraamon tyyppi lähti kuljettamaan meitä kentälle. Oltiin hyvissä ajoin, mutta ei siellä onneksi kauaa tarvinnut istua. Kone toki lähti vähän myöhässä, vasta 18 jälkeen, joten kotona Helsingissä oltiin vasta kahden pintaan yöllä. Mariia haki mut kotiin ja pääsi vihdoin omaan sänkyyn nukkumaan. 

Loppusanat:

Marokko oli hieno lintumaa ja yllätti monessa suhteessa positiivisesti. Oli mahtavaa päästä paikallisen harrastajan kanssa yhdessä retkelle ja jakamaan kokemuksia. Petolintujen vähyys yllätti, mutta kuulemma muuttoaikaan niitä näkee paljon paljon enemmän, joten ehkä maahan pitääkin tehdä esim. huhtikuussa retki. 

Näkemättä jäi vielä kasa WP endeemejä, esim Afrikansuopöllö, Kannusfrankoliini ja Atlaksensieppo-, sekä Tasku. Nämä vaatisivat retken pohjoisemmaksi kun nyt oltiin ja eri vuodenajan. Vihertikkakin jäi kuvaamatta, joten projektia voi jatkaa hyvinkin vaikka tulevina vuosina.

Maan liikenne on paikoin suomalaisittain kaaoottista, mutta kuitenkin nopeasti ymmärrettävää. Ajat vain kuin muutkin, niin hyvä tulee. 

Halpa hintataso houkuttelee jatkossakin tuonne päin retkelle ja en näkisi mahdottomaksi lähteä vaikka puolison kanssa lomamatkalle kyseiseen maahan. 

Kiitos ennen kaikkea Jändelle ja Juhalle mahtavasta retkestä ja seurasta. Tällä kolmikolla on tehty retkiä ennenkin, ja puolestani trendi voi jatkua tulevaisuudessakin. 

Lajitavotteiden puolesta reissu täytti kaikki odotukset ja olin salaa haaveillut tuosta 600 lajin saavuttamisesta. Toki, eiköhän joku komitea taas päätä jossain kohtaa, että jokin laji muuttu alalajiksi ja toisinpäin, joten ei pidätellä hengitystä, että tämä pysyisi. 

Mahtavaa Joulunaikaa ja uuttavuotta, jos satuit lukemaan ihan tänne saakka tämän järjettömän pitkän kirjoituksen. 

-Tomppa