Korsika 2026

 Odotettu matka ja loma Korsikalle starttaili Perjantaina 29.5 alkuiltapäivästä. Matkassa mun itseni lisäksi äiti, veljeni, siskoni ja hänen miehensä, sekä Mariia. Alku oli lupaava, kun kone Amsterdamiin lähti  about ajallaan. Meillä oli lennot kahdella pompulla ja semi pikaisilla vaihdoilla, niin pohdittiin mahdollisuutta myöhästyä jostain. No anyway, Amsterdamissa meillä oli 45min vaihto. Laskeuduttuamme huomattiin, että melkoinen myrsky paikalla ja sataa kaatamalla. Kiirehdittiin seuraavalle lennolle, joka piti olla Amsterdam - Nizza väli. Ensin tuli tieto, että kone on myöhässä ja melko pian ilmoitettiin, että lento on peruttu...

Ilmeisesti lentohenkilökunnan tunnit tulivat täyteen ja operoivan German Airwaysin henkilökuntaa ei ollut tarjolla.. Mahtava alku! Ei muuta kuin ohjeiden mukaan tiskille odottamaan lisätietoja. Reititys oli seuraavalle aamulle, joten missattiin meidän Nizza - Ajaccio lennot samalla.

KLM hoiti kyllä tilanteen hienosti tarjoamalla Hotellin, illallisen ja hygieniatuotteita, kuljetukset ja 15€ käyttörahaa seuraavalle päivälle kentälle snackseihin yms. Siitä pisteet. Kertoivat myös, että laukut siirtyvät itsekseen, eikä tarvii ottaa mukaan. Lähdettiin odottelemaan kuljetusta ja soittelin autovuokraamoon, että tässä kävi nyt näin ja vakuuttelivat, että kaikki ok, tulet huomenna sitten hakemaan auton. Samalla AIRBNB houstille piti laittaa viestiä, että tullaankin vasta seuraavana päivänä. No, kaikki meni aika kivasti. 

Amsterdam tarjosi mukavan illan, ihan ok ruoan ja laulavia Sinirintoja, Selkälokkeja, Nokivariksia ja sen sellaista. Hotellikin oli varsin siedettävä. Automatkalla näkyi myös jonkin verran vesiäisiä. 

Lauantai aamusta saatiin vielä aamupala hotellilla ennen kuljetusta kentälle. Matkalla autosta näkyi Ristisorsia, Kyhmyjoutsen ja jokunen vesiäinen. 

Kentällä lento lähti ajallaan kohti Nizzaa, jossa olikin sitten muutaman tunnin odottelu ennen Korsikalle pääsyä. Air Corsica lähti 15min myöhässä, mutta lähti kuitenkin ja päästiin perille tavoittelemaamme kohteeseen. Europecarilta sain auton vartissa, mikä oli mukavan nopeaa, kun edellä asioi parikin tyyppiä. Tällä välin ilmeni, että matkalaukut eivät SITTENKÄÄN päätynete Korsikalle asti, joten taas selviteltiin... Air France kertoi, että ei kannata koskaan luottaa Nizzan väkeen! Hyvä tietää näin jälkikäteen. No luvattiin seuraavalle päivälle laukut ja saatiin jotkut t-paidat ja hammasharjat sieltä taas... 

Meillä oli reissun aikana kaksi autoa, joten otin broidin ja Mariian kyytiin ja ajeltiin talolle, kun siellä jo meitä odoteltiin ja muut menivät kaupoille. Vastassa oli mahtava paikallinen pariskunta, joka kertoi talosta, paikoista ja miten kaikki toimii. Google kääntäjä oli kovassa käytössä, kun paikallisten englannin osaaminen on about 2/10 tasolla. Kaikesta kuitenkin selvittiin ja päästiin asettumaan taloksi. Maisemat olivat mahtavat ja alkoi tuntua lomalta. Pihan ulkopuolella lauloi Rätinärusokerttu, Samettipääkerttu ja Pensassirkku. 

Pihalta kuvattu Hiirihaukka.

Karimeto uiskenteli kotirannassa melkein joka päivä.

Välimerenlokkeja näkyi päivittäin pihasta.

Isohaarahaukka oli saaren yleisin peto.

Korsikalla Närhet ovat näkyvämpiä, kuin koti Suomessa.

Pensassirkkuja oli paljon, tässä naaras.

Ja koiras.

Nuoriso vaati ruokaa, mutta aina ei ole ihan helppoa.

Koiras ei saanut syötettyä tätä sirkkaa nuorukaiselle.

Komea Sulttaaniperhonen.

Turkinkyyhky laskeutuu lemmeneikkeihin.

Harmaasieppoja näkyi siellä täällä. Ymmärtääkseni alalajia Tyrrhenica.

Illalla tehtiin pastaa ja juotiin hyvää Rosé viiniä. Olipahan aloitus matkalle. 

Seuraava päivä meni pääosin talolla hengaillessa ja totutellessa lämpöön. Käytiin hakemassa laukut kentältä, jonne oli noin 35min ajo talolta. Oltiin aika maaseudulla, mutta sekös oli mukavaa, kun oli hiljaista ja omat tilukset rantoineen ja altaineen. Isohaarahaukkoja kierteli siellä täällä, näky Tuulihaukkoja, Hiirihaukka, Mustapäätasku yms. muita tavallisia lajeja. Illalla syötiin entrecotee pihvejä. katkarapuvartaita, kanaa ja lankkuperunoita. Ollaan usein näillä reissuilla tehty itse ruokaa ja panostettu siinä niihin raaka-aineisiin mitä tekee mieli. Usein ne ovat kuitenkin halvempia kuin suomessa. 

Maanantai ja päätettiin broidin ja Mariian kanssa lähte vähän katselemaan maisemia vuorille. Kohteena oli Fortin di Pasciola, eli 1700-luvulta oleva raunio-linna upeailla maisemilla. Tämä oli myös vähän tiedustelua millaisia teitä on, kun ajellaan korkeammalle tulvina päivinä. 

Maisemat olivat tosiaan upeat ja tie, joka vei paikalle oli mahtava. Serpentiiniä, metsän sisällä ajamista, vuoria joissa vielä lunta huipuilla ja ikävän kova tuuli, kuten ylhäällä usein on. Vuokra Rellu selvisi kivasti ylämäkeenkin. Käppäiltiin parkkipaikalta kohti raunioita noin 20min kunnes oltiin perillä. 

Lintuja melko vähän, mutta Pikkulepinkäinen ja Sardiniankerttu mainittavimpina. Jälkimmäinen on aina mukava nähdä, kun ei näitä pääse oikein muualla kuin täällä, tai Sardiniassa näkemään. Paikalla oli reviiri ja koiras tuli tarkistamaan äänilähteen, kun soittelin Rätinärusokerttua siellä täällä. Myös täällä Mustapäätaskuja ja Korppeja, sekä Punapyy, joka lähti niin läheltä, että broidi meinasi saada slaagin.

Komeita maisemia joka puolella.

Saediniankerttu.

Raunioilta ajeltiin pieni pätkä etelään, jossa oli E-birdissä paljon mainittu Col de Sorba niminen paikka, jossa piti olla pilvinpimein Korsikannakkeleita. Pysähdyttiin sopivan näköiselle levikkeelle, jossa kasvoi Korsikanmäntyä ja ei aikaakaan, kun nakkeli kuulutti olemassaolostaan, mutta siihen se sitten jäikin, ei muuta havaintoa. Pinna nyt oli kuitenkin plakkarissa, mutta ainahan se olisi kiva nähdä linnut, kun tulee näinkin kauas niitä katsomaan. Tällä kertaa piti tyytyä tähän. 

Korsikannakkelin elinaluetta. Col De Sorba.

Nakkelin jälkeen ajeltiin paikalliseen ravintolaan limuille ja kämpille lähdettiin heti, kun Italialasten motoristien pyörät oli saatu pois edestä... Luigit saapuivat sankoin joukoin ja jättivät fillarit pitkin poikin parkkipaikkaa. Lopulta jo CARLO työnsi pyöränsä veke, niin päästiin aloittamaan paluu talolle.

Paluumatkalla ei näkynyt mitään maisemia kummempaa. 

Seuraava lintuihin liittyvä aktiviteetti olikin heti keskiviikkona, kun lähdettiin vuoristoon vaellukselle.

Herätys oli kuuden aikaan ja aamupalan jälkeen lähdettiin ajelemaan Lac de Bastani nimistä järveä kohti. Nousua tuli oikein mukavasti autollakin ja melkein kolmen tunnin ajon jälkeen oltiinkin perillä hylätyllä hiihtokeskuksella, josta vaellusreitti lähti.Matkalla oli näkynyt elämänpinnaksi pari Korsikanhemppoa ja useampia Isohaarahaukkoja. Myös Col de Sorban kohdalla kuului taas paikallinen Nakkeli. 

Ikävä yllätys oli mielettömän kova ja puuskainen tuuli, joten joutui heittämään kuoritakkia päälle. Jotkut porukat kylläkin menivät ihan t-paita shortsi linjalla, mutta itse olisin kyllä paleltunut. Lunta oli rinteillä ja vettä solisi joka paikassa, kun lumi suli auringon lämmittäessä rinteitä.  Lintuja kuului heti parkkiksella, kun Käki kukkui, Harmaasirkku ja Keltasirkku lauloivat, sekä Laulurastas näkyi. Käkiä taisi olla useampikin. 

Nousu oli aika jyrkkää ja kivistä, mutta oikein mukavaa loppupeleissä. Lintuja ei näkynyt paljoa, mutta jossain kohtaa, ennen puoltaväliä oli pienempi järvi / lampare löytyi sen luota Vuorikirvisiä, Korsikanhemppoja ja jokunen Peippo. Koitin vähän kuvailla, mutta ei kummempaa syntynyt ja Hempotkin lensivät jonnekin ylempään rinteeseen. Matka jatkui siis ja pian pidettin pieni tauko paikassa missä oli pusikkoista rinnettä. Huomasin, että pusikossa pyörii Korsikanhemppoja ja lähestyin. Omituisesti lintu siirtyi tuulessa minua kohti ja lopulta sain aika kivat kuvat sellaisessa biotoopissa, jota en olisi uskonutkaan. 

Matka jatkui ja lopulta parin tunnin kävelyn jälkeen saavutettiin kohde, eli järvi vuoden huipun kupeessa. Maisemat olivat uskomattomat, paikalla oli Kivitaskuja, Rusotasku, Vuorikirvisiä ja Peippoja. Kyllä oli kaiken hikoilun väärti päästä tuollaiseen paikkaan. Näkyipä myös kaksi Alppinaakkaa korkealla lennossa ennen poistumistamme.

Alkupään nousua. Lunta oli monin paikoin.

Itse ainakin lukeudun vuoristonäkymien faneihin.

Mariia ja lumiukko vuorilla.

Sulamisvesi muodosti pienen vesiputouksen.

Lac De Bastani. Mielettömän hieno paikka.

Korsikanhemppo elinympäristössään.

Hieno lintu.

Nämä kuvat on otettu noin 1500m korkeudessa.

Lintu jäi suorastaan poseeraamaan.

"Mitäs siinä tuiotat"

Upea laji ja pinna.

Vuorikirvinen, yksi useasta.

Alaspäin matkanteko oli vähän nopeampaa, mutta jaloille sekin otti. Parit Hempot näkyi sielläkin. Petolinnut puuttuivat kokonaan tällä reissulla ja Korsikalla noin yleensäkin mielestäni aika vaisusti petoja, ainakin niillä alueilla, joilla itse liikkui. Parhaimpana päivänä näkyi 6 isomilvusta samaan aikaan. Talolla ansaittu ruoka ja vähän viiniä palanpainikkeeksi. 

Seuraava päivä oltiinkin vaan talolla nautiskellen ja perjantaina lähettiin tutkimaan Ajacciota vähän tarkemmin. 

Pysäköinti onkin tuossa kaupungissa oma juttunsa ja sinne on rakennettu maksullisia pysäköintalueita, koska muutoin pysäköinti onkin melko mahdotonta ytimessä. Kadut ovat kapeita ja ihmisiä on paljon. Käytiin kahvilla ja vohvelilla alkuun, katsastettiin paikallinen markkinapaikka, josta tarttui mukaan kuivattuja hedelmiä yms. Kierreltiin nähtävyydet ja kauppoja, sekä syötiin ravintolassa.

Rantaviivaa Ajacciossa.

Syöminen kostautui sitten seuraavana aamuna, kun piti lähteä valloittamaan saaren korkeinta vuorta, niin vatsa oli kuralla... Päätin kuitenkin lähte ainakin etsimään Nakkelin kuvatavaksi, koska olihan se nyt nähtävä tällä reissulla. Ajelin Bocca de Sorba nimiselle levikkeelle vuorille ja päätin, että en lähde ennen, kuin näen linnun. Vatsaa väänsi ja olo oli aika paska.

Parin tunnin ja noin viiden kuullun linnun jälkeen kävelin vähän tienvartta ja kuulin läheltä kutsuääntä, joka muistuttaa vähän närheä. Jäin katsomaan ja pian löysin pienen linnun oksalta ruokailemassa, SIINÄ! Lintu liikkui nopeasti ja vaihtoi paikkaa, mutta kerkesin ampumaan kameralla pari sarjaa, joissa ei kyllä kovin hyviä kuvia tullut, mutta kuva kuitenkin. Lintu oli naaras. Kävi myös jälkikäteen ilmi, että kuukautta aikaisemmin kun olisi tullut, niin näkeminen olisi ollut paljon helpompaa, koska nythän linnut olivat jo pesimäpuuhissa. Nostin vielä dronen ilmaan ja kuvailin maisemia ennen kuin poistuin paikalta. Kävin myös kääntymässä Fortin di Pasciolan luona ottamassa vähän lisää dronekuvia, kun ei ollut tuulinen päivä, ennen kuin jatkoin huonovointisena kohti taloa. Ajoa oli noin parin tunnin verran ja olo huononi. 

Olin ajanut melkein viimeiselle tiepätkälle ja käännökseen oli noin 100m kun alkoi tuntumaan, että nyt lentää laatta. Kerkesin juuri liittymään, hätävilkut päälle ja ovi auki... Siihen eka setti, sitten siirryin eteenpäin, nousin autosta ja uudestaan. No ainakin olo helpottui. Ajelin loppumatkan ja Mariia tuli vastaan auttamaan siivoamisessa, kun auton sisäänkin päätyi vähän muistoja ekasta stopista. Onneksi saatiin kaikki veke ja hajuhaittoja ei havaittu. Pieni kuume oli päällä ja nukuinkin sitten päivällä useamman tunnin. Illaksi pääsin jo ruokapöytään ja sain syödyksi. 

Harmitti pirusti, etten päässy tekemään vuoren valloitusta, mutta minkäs teet. Monte Cinto olisi ollut hieno huiputtaa ja käydä näkemässä. 

Korsikannakkeli, naaras.

Sama lintu.

Sardiniankerttu tutulla paikalla.

Bocca de Sorban maisemia. 

Viikonloppu meni rauhakseen toipuessa ja lähialueilla kuvatessa, sekä meressä uiden yms. Mukavaa oli. Ruokamyrkytys ei ole kyllä kiva juttu, mutta onneksi oli nopeasti ohi. 

Talon pihassa muniva Etelänpäiväkiitäjä.

Muna!

Etelänharmaalokki on kaunis lintu.

Isohaarahaukka.

Silomonarkki (Plain Tiger)

Samettipääkerttu naaras.

Siittiö, eli Pyrstötiainen esiintyi päivittäin pihassa.

Paluu olikin sitten seuraavana maanantaina kotisuomeen ja se sujui ihan mallikkaasti, laukutkin löytyivät helsingistä kun saavuttiin! Kermana kakunpäälle juuri laskeuduttaessa Amsterdamiin näin koneen ikkunasta kaksi Mustajoutsenta! Hauskaa havainto ja wp pinna. Onneksi tällaisista muovilajeistakin saa pisteitä. 

Loppusanat Korsikasta. 

Olen vieraillut lähes jokaisella isolla Välimeren saarella, poislukien Kypros ja Malta ja tämä oli kyllä kaikista näistä hienoin. Vuoristo, laaja luonto, vähän ihmisiä ja rauhallisuus tekivät vaikutuksen. Ihan varmasti tulemme uudestaan tälle hienolle saarelle, josta jäi näkemättä reilusti yli puolet. Pinnojakin saattaa joskus vielä saarelta tulla, kun Kaliforniantupsuviiriäisestä saa kuulemma tuolla pinnan ja näitä on käytännössä vaan itärannikolla.