Kesä kohti loppuaan ja yksi megaharvinaisuus.

Montenegron jälkeen paineltiin lasten kanssa kohti Pohjanmaata ja Powerparkkia. Mahtava parin yön reissu, jonka aikana vierailtiin Tuurin kyläkaupassa ja mökkeiltiin powerparkin alueella. Lapset nauttivat ja aikuiset selvisivät. Paluumatkan aikana näin autonikkunasta 1kv Arosuohaukan Ilmajoen kohdalla, joten vuodenpisteiltä ei voitu tälläkään reissulla välttyä. 

Heinäkuun vikana viikonloppuna mentiin taas Hartolaan viettämään laatuaikaa. Tällä kertaa omat lapset olivat äitinsä kanssa mökillä, joten mentiin Mariian ja hänen lasten kanssa. 

Viikonloppu kerättiin marjoja, jokunen kanttarelli ja oltiin vaan. Kävin Jaakkolansuolla linturetkellä ja yllärinä altailta lähti lentoon Vesipääsky, kun Ruskosuo- ja Hiirihaukka lensivät altaiden ylle. Muita kahlaajia paikalla olivat kaksi Suosirriä, neljä Valkovikloa, Pikkutylli, 8 liroa ja Töyhtöhyyppä. Isolepinkäinen näyttäytyi myös altailla. Perhosia ja korentoja oli paljon, erityisesti Tummasyyskorentoja, Rusko- sekä Siniukonkorentoja. Myös pienempiä lajeja oli, kuten Sirokeijukorentoja. Perhosia edusti pari Nokkosperhosta, Amiraali, Suruvaippa ja Ohdakeperhonen. 

Enpä muista milloin olisin viimeksi nähnyt Vesipääskyn, joten sellainen pikkukiva se aina on. 

Mökillä perhosvalolta löytyi parit Havununnat, Haapaposliinikas ja jotain pieniä, joita en saanut määritettyä. Punkki tuli myös havaittua marjankeruun jäljiltä vaatteissa, joten siitä vuodenpiste. 

Linnusto muuten hyvin tavanomaista ja kesäistä. 

Haapaposliinikas.

Havununna koiras. Yksi kolmesta nähdystä.

Hiirihaukka.

Jaakkolansuota. Valkoviklo kuvassa.

Karttaperhosen kakkospolvea.

Auringonlasku laiturilta. 

Heinäkuun jälkeen ei juurikaan ole tullut tehtyä mitään lintuihin liittyvää, kunnes 14.8 lintutiedotukseen pärähti Virolahdelta sellainen häly, että lusikka pysähtyi suussa. Klaus Laine sattui olemaan retkellä Virolahden kirkon hautausmaalla, ties mistä syystä ja löysi Valko-otsalepinkäisen kirkon viereisestä tuijasta. 

Valko-otsalepinkäinen on siitä omituinen laji, että se on edelleen järjettömän harvinainen pohjois-euroopassa. Tämäkin lintu on Suomen toinen lajiaan ja kun edellinen havainto on vuodelta 1982 Ahvenanmaan Lågskärin lintuasemalta, on havaintoväli ihan älytön 44 vuotta. 

Ongelmaksi muodostui viikonlopuksi sovitut työt Flow-Festivaaleilla ja kun niitä ei nyt noin vaan voinut perua. En siis päässyt lähtemään heti ja olinkin melko varma, että tämä laji meni tässä, enkä sitä tule koskaan näkemään Suomessa. 

No, jostain kumman syystä lintuhan sitten jäi paikalle ja päivä toisensa jälkeen bongari ilmoittivat, että ED P. Tuli maanantai ja sain järkättyä hommat niin, että pääsin lähtemään paikalle. Linnusta oli noin 30min ennen saapumistani havainto, joten olin optimistinen. 

Saavuin Virolahdelle ja parkeerasin auton parkkipaikalle. Samassa havaitsin Jarkko Santaharjun ja Janne Koskisen + perhe paikalla. Hauskaa, että sai vielä hyvää seuraa tällaiseen bongaukseen. Todettiin siinä, että "kaiken maailman paikoissa sitä törmätäänkin"Toden totta, kukapa olisi arvannut. 

Lähdettiin etsimään lintua ja paikalle jo aikaisemmin ehtineet kertoivat, että lintu oli nähty noin 15min ennen saapumistamme ja se oli sukeltanut tuijaan piiloon. Odottaminen kesti noin tunnin, kunnes Jarkko hogasi linnun tuijassa ja nuotitti riittävän tarkasti, että löysin sen kiikariin. Lintu lähti liikkumaan ja lensi toiseen puuhun, selkeästi ruokailu mielessä. Seurasin vähän ja sain ihan ok kuvat lajista ja mm. oksennuspallon ulostulosta. Kaiken kaikkiaan katseltiin lintua noin 15min, kunnes se taas katosi. Olin tyytyväinen ja valmis palaamaan kotiinpäin. Yllättävän ketterästi tuonne itään pääsee PK-seudulta ja olinkin alle 2h päästä jo kotosalla. 

Löytöhetki. 

Valko-otsalepinkäinen poseerasi kuvaajille hetken.

Tältä ne näyttää Turkissa ja Israelissakin.

Lintu on tätä kirjoittaessa 6.9 edelleen paikalla! 

Valko-otsalepinkäinen on tosiaan ihan järkyttävän kova harvinaisuus täällä pohjoisessa. Nopealla tutkinnalla löysin Ruotsista yhden havainnon vuodelta 1984 ja Norjasta kaksi havaintoa vuosilta 2006 ja 2009. Tanskassa lajia ei ole havaittu lainkaan ja Briteissäkin on tehty vain 5 havaintoa. 

Tätä ennen Suomessa lajin oli havainnut vain neljä harrastajaa, joten elistä paukkui kutakuinkin kaikille. Saas nähdä tuleeko tämä vielä uudestaan, mutta koskaanhan näistä ei tiedä. Seuraavaksi voisi toki tulla vaikka Ruskoperälepinkäinen, tai joku ihan uusi laji Weepeelle. 

-Tomppa