Tänään 5.10 istuskelin Töölössä toimistolla, kun tuli tieto Ruskouunilinnusta Helsingin Tähtitorninmäellä. Laji on mielenkiintoinen ja aina mukava havaita, joten päätin työpäivän sopivasti ja lähdin bongaamaan. Paikalle saapuessa lintu oli hallussa ja A.Pikkarainen viittoili mihin suuntaan pitää kuunnella. Ekat taksutukset kuuluivatkin heti paikalle tullessa.
Toivoin kuvaa, jonka tiesin olevan vaikea tämän lajin kohdalla ja sääkin oli sateinen ja pimeä, joten odotukset olivat aika pienet. Lintu nousi yhtäkkiä lentoon ja ylitti bongarit taksutellen, siirtyen seuraavaan suurehkoon puskaan. Lehtiä on vielä niin paljon, että ei mitään tahdo näkyä, mutta aina välillä näkyi pieni tumma lintu pomppimassa oksistossa ja taksuttelusta pystyi päättelemään kuka siellä hyppeli.
 |
| Lintu oli syvällä puskan sisällä. |
 |
| Bongareita riitti kevyestä sateesta huolimatta. |
Kaiken odotuksen jälkeen lintu siirtyi pensaaseen, jossa se ei päässyt nin syvälle piilon ja sain kuin sainkin pari erittäin kehnoa kuvaa, jossa ei näy koko lintua, mutta mukavasti räikeän voimakas skj, eli silmäkulmajuova, sekä se, että kyseessä on oikea lintu.
 |
| Kukas sieltä kurkkii? |
 |
| No, Ruskouunilintuhan se siellä. Melko vaatimattomat kuvat tuli... |
Oli mukava nähdä tuttuja, kuten aina. Paikalla oli reilut 20 bongaria sillä aikaa, kun itse siellä olin.
Laji pesii normaalisti siis siperian taigalla, lähinnä Venäjällä, sekä Kiinassa ja talvehtii kaakkois-Aasiassa. Aina ihmetyttää miten tuollainen 10 grammaa painava lintu voi eksyä reilut 3000km länteen ja selvitä tänne asti, löytyä Helsingistä ja sen pääsee vielä näkemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti