Viron viimeinen päivä. 9.10.2023

 Nopeasti kului viikon loma Virossa. Viimeisen aamun hitaan lähdön jälkeen staijattiin taas Pösaspealla tuttuun tapaan.Tuuli oli vieläkin aika kova ja vähän sateli välissä, mutta onneksi pääsee sisätiloista tapittamaan merta. 

Päivän massalaji oli Alli, joita viipotti isoja ja pieniä parvia läheltä ja kaukaa. Kalatiira yllätti myöhäisyydellään, mutta ei kuitenkaan mikään tavaton havainto käsittääkseni vielä tähän aikaan. Anas-sorsilla oli vielä menoa ja päivän sigma yli 1000 Jouhisorsaa on mukavaa katseltavaa. Pikkulokkejakin meni vielä melkein 250 muuttavaa lintua. Pari jo vähän ihmisiin tottunutta Sepelhanhea ruokaili staijipaikan vieressä ja mestoilla kävi myös saksalainen kuvaaja. Alla viimeisen aamun kuvasaldoa.

Haapanat ja Jouhisorsat olivat reissun yleisimpiä anas-sorsia.

Valkoposkiakin meni muutolla jonnin verran.

Paikallinen nuori Sepelhanhi.

Nuoret Kyhmyjoutsenet surffaamassa.

Ajelin hyvissä ajoin Tallinnaan ja matkalla pysähdyin parissa paikassa, mutta suurimman osan ajasta satoi. Ruokailu Rocca Al Maressa ja laivalla kaffet ennen kotiin pääsyä. 

Valkoposkia oli myös Padisen pelloilla. 

Summa summarum:

Upea retki Viron parhaille retkipaikoille. Kolme uutta lajia Viron listalle, joista kaksi spondeja. Edellinen Leveäpyrstökihu oli nähty 2019 Pösaspealla ja Isohaarahaukka, joskin yleistyneenä, oli mukava yllätys. Saarenmaalla lienee pesinyt pari, kun havaintoja on aika paljon. Retken aluksi bongattu Pronssi Iibis oli hieno plussa tähän päälle ollen maan neljäs havainto. Kaiken päälle nähtiinhän Annikan ja Anteron pihassa myös Tulipäähippiäinen, joka on aina mukava havis, nykyisestä statuksesta (kohtuullisen yleinen) huolimatta. Viron lajimäärä 292 tämän reissun jälkeen ja 300 lähestyy vääjäämättä. 

Erityis kiitos sedälleni Jändelle seurasta, Annikalle ja Anterolle staijiseurasta ja herra Pöllölle seurasta Sörvessä. I´ll be back, kuten muuan Arnold kerran tokaisi. 

-Tomppa