Kevät etenee vauhdilla. 12.4.2024

 Melkein kuukausi edellisestä postaukesta... No Kevät on edennyt, sen jokainen varmaan huomaa kun katselee ulos. Yksi takatalvikin saatiin, se on aina syvältä. Oma mielipide talvesta on se, että sen voisi pysyvästi perua. 

Kun ei ole kauheasti retkeillyt, niin jopa sellaisten lajien kun Sepelkyyhky sai odotella tänä vuonna maaliskuun loppuun. 21.3 eka läpytteli Maunulassa kotipihalla. Officen ikkunasta näkyi Kurki myös kunu loppuun ja Punarinta, sekä Punakylkirastas settiä alkoi tippu kuun vaihteen aikoihin. Äänimaailma muuttui monipuolisemmaksi nopeasti. 

31.3 tehtiin Mariian ja lasten kanssa pyöräretki Haltialaan, joka tuotti aikaisen Sääksen listalle, muun muassa Kulorastaan, Peukaloisen ja Valkoposkihanhien lisäksi. Oli hauska reissu ja ekat terassikahvit vuodelle. 

7.4 käytiin Mariian kanssa kävelemässä Suomenojan altaat ympäri, mutta edelleen todella talvista. Liejukana, Punasotka, Västäräkki ja paljon Punarintoja. Pieni parvi Pajusirkkuja mutusteli ruovikossa apetta. 

8.4 tuli ilmoitus Mandariinisorsasta Helsingin Arabianrannasta, mutta sekin meni sitten päin honkia... Lintu oli nähty 25min ennen paikalle saapumista ja sille tielle jäi.. No ehkä näitä vielä kerkee tulla. Lajihan on Uudellamaalla vuosittainen ja viihtyy yleensä aika hyvin paikallaan. Nytkin joku urpo kuvaaja oli päättäny työntää linssin sorsan nokkaan kiinni ja se päätti lähteä. Meriharakka pääsi vuosilistalle tuolta reissulta. 

Alla vähän alkukevään kuvasatoa peruslajistosta. 

Kevään eka Peippokuva. Ehkä joku parempikin vielä myöhemmin.

Kevään eka Västäräkki lumella. 

Valkoposkia.

Vuoden ekat Hemarit, eli Meriharakat.

Huono kuva vuoden ekasta nähdystä Punakylkirastaasta.

Kurkia pohjoiseen. 

24.3.2024 oli hieno kuu.

Niittykirvinen steppaili jäällä Suomenojalla.

Pajusirkkuja Suomenojalla.

Maunulassa on paljon Käpytikkoja.

Takatalvea viettävä Punarinta Suomenojalla.

Suomenojan Punasotkat. 

Julius Vantaanjoella. 

Räkättirastas tänään 12.4 Silvolassa.

-Tomppa