Marraskuun bongauksia.

 Marraskuu on osoittautunut itseasiassa ihan kivaksi lintukuukaudeksi, ainakin tänä vuonna. 

11.11 päätettiin Juliuksen kanssa käydä Vantaan Koivupäässä kurkkaamassa siellä jo parina päivänä viihtynyttä Harjalintua. Saavuttaessa paikalle näkyi eri suunnissa pyörimässä pari bongaria, joten ajatus oli, että pitänee itse löytää lintu taas kerran. 

No käveltiin paikkaan missä näkyi muutama tyyppi ja sieltähän se lintukin samalla sitten löytyi. Oli kuulemma juuri laskeutunut tien viereen sapuskalle. Lintu penkoi lehtien alta ruokaa ja yhtäkkiä toisesta suunnasta saapui innokas bongari-nais-oletettu, joka pelästytti linnun ensin puuhun ja siitä talojen sisäpihalle. Mahtavaa... No sain parit kuvat linnusta, joten todettiin Jullen kanssa, että kotio syömään ja jatkamaan päivää. 

Autolle kävellessä havaittiin lintu kuitenkin uudelleen, tällä kertaa korkealla koivussa istumassa. Omituinen tyyppi ajattelin ja otin vähän videota linnusta. Meni taas pari minuuttia, niin lintu lähti lentoon ja lensi ylitsemme. 

Saavuttaessa autolle lintu teki vähän kuin läksiäislennon ja lensi vajaasta parista metristä ylitsemme. Juliuskin oli intona, että olipas hieno. Niinhän se oli! Hyvä päätös päivälle. Alla parit dokumenttitason kuvat linnusta. 

Harjalintu se vaan kurkistelee. 

Ja istuu puussa. 

Tänään 19.11 päätin lähteä ennen töitä koittamaan eilen löytynyttä Helsingin toista Idänturturikyyhkyä. Edellisestä Isoturresta oli vierähtänyt jo tovi pääkaupungin rajojen sisäpuolella, kun havainto oli vuodelta 1985 Haltialan / Niskalan seudulta. AIkanaan linnun pimittäminen ja etsiminen, sekä löytäminen edesauttoi Suomen Bongariliiton perustamis ideaa, ja hyvä niin! En itse ollut tuolloin vielä syntynyt, joten pinnapaine oli noin 4/10 tasolla. 

Lähdin hyvissä ajoin ennen aringonnousua liikenteeseen ja kotona Mariia oli vähän skeptinen, että mitähän tuolla tuohon aikaan näkee, mutta olin vakuuttunut, että jos lintu on paikalla, niin kyllä se näkyy. 

Saavuin Talosaaren alueelle ja bongareita tuli vastaan samalla tiellä muutamia. Ajoin parkkiin, jossa siinäkin kävi tuuri, kun paikkoja oli tasan yksi jäljellä saavuttaessa pelipaikalle. Lindblomin Kari saapui myös samaan syssyyn fillarilla. Mietittiin, että mistä kannattaa aloittaa ja käveltiin vähän, kunnes Matias Castren ja kumppanit tulivat vastaan ja tiedustelivat, että nähtiinkö? Ei nähty, mutta pian onneksi Kyyhky löytyi pellosta aika lähellä. Oli vielä lähes pimeää, mutta onnistuin ottamaan muutaman kuvan linnusta, joka levottomasti ruokaili ja siirtyi vähän väliä. Lopulta lintu lensi pitemmän matkan pienen metsäsaarekkeen taakse ja päätin, että eiköhän tämä riitä ja painelin töihin. 

Kyyhky oli minulle 291 havaitsemani laji Helsingin alueella ja 318 laji Helsingin lintutieteellisen yhdistyksen alueella. Bongasin lajin nyt kolmatta kertaa suomesta, kun edelliset olivat Tammikuulta 2014 Uudestakaupungista ja Joulukuulta 2020 Sastamalasta.  Kaikenkaikkiaan havaintoja Suomesta on noin 50, joista suurin osa koskee alalajia Meena, jollainen tämäkin lintu oli. Kaikki aikaisemmatkin havaitsemani linnut ovat olleet samaa alalajia. Ehkäpä joskus nimialalajin Orientalis osuu vielä kohdalle. 

Alla pari huonoa kuvaa hämärissä. 

Aamun eka kuva. Vaikea oli valo, kun sitä ei ollut lainkaan. 

Tässä lintu taasen kauempana ja kun silloinkaan ei ollut valoa, niin vaikeudet jatkuivat. 

Mitähän Marrasku vielä tuo eteemme? Nokialla olisi hieno Amerikanjääkuikka jo ties monettako päivää. Saas nähdä.

-Tomppa 

Hippiäisuunilintu ja Isänpäivän retki lasten kanssa.

 7.11 pääsin vähän aikaisemmin lähtemään duunista ja sattumalta huomasin, että päivän aikana oli löytynyt Hippiäisuunilintu Tähtitorninmäeltä, keskustasta. Laji oli jo vuodareissa spondena Pirkkolasta, mutta kiinnosti kuvan saaminen, kun edellisestä ei tullut kuin selkeä äänihavainto. 

Läksin Herttoniemestä ja ajelin paikalle. Pientä sadetta ja tosi hämärää matkalla kohteelle. Saavuin pelipaikalle ja katsoin viimeisen havaintopisteen. Ei ketään muuta mestoilla, joten olin vähän skeptinen koko linnun löytymiseen. Kävelin lähelle observatoriota, kun yhtäkkiä lintu pomppi läheiseen puuhun näytille. Hitto, olipas helpoa. Kuva vain vielä puuttui. Lintu oli todella levoton, kuten nämä itäiset pienet uunilinnut usein ovat. Sain lopulta tyydyttäviä (lue, pimeää ja sadetta) kuvia, joista lajin tunsi. Lintukin lensi aidan taakse observatorion sisäpihan puolelle. Olin suhteellisen tyytyväinen tapaukseen ja läksin kohti kotia. Paljoa muita lintuja ei paikalla edes näkynyt. 

Aina yhtä kiva Hippiäisuunilintu.

Monta terävää kuva (lue 0kpl) ei tullut tänään. 

Tänään 9.11 isänpäivänä toivoin lapsilta retkeä ja sellaisen sainkin. 

Ensin mentiin Pajamäkeen bongaamaan siellä tovin jo paikalla viihtynyttä Kashmirinuunilintua. Hyvinhän sen kanssa sitten kävi, kun lintu suhteellisen nopeasti ilmestyi äännellen ennakolta valittuun paikkaan. Oli kiva nähdä myös Laitasalon Jaria pitkästä aikaa. Jokunen tuhnu kuva linnusta myös tuli. Keli oli hyvin hämärä ja syksyinen myös tänään. 

Huonojen Kashmirinuunilintukuvien sarja alkaa tästä.

Löydätkö linnun? Olipas ikävä kuvattava.

Tai sitten se oli selin, eikä näyttänyt kuin "parempaa" puoltaan. 

Moikka! 

Pajamäestä mentiin Seurasaareen ja haettiin pähkinöitä matkalla, kun lapset halusivat ruokkia lintuja, sekä oravia. 

Seuriksen sillalla pari Sinisorsia, Kanadanhanhia, Harmaahaikara, Haapana, Tukkasotkia ja Kyhmäreitä. Saareen saapuessa parvi Vihervarpusia ja paljon perus tiaisia. Tali-, Sini- ja Kuusitiaiset kävivät kädellä, siis syömässä, ei muuten. Oravia oli joka paikassa ja muutamia Punarintoja kuului saarikierroksen aikana. Merellä lähinnä Telkkiä ja Merimetsoja. Koitin tiiviisti löytää omaa raria, mutta ne jäivät piippuun. Parhaana voinee mainita Punakylkirastaan, joka alkaa olemaan vähintäänkin vähälukuinen tähän aikaan. Joku lintuja kuvannut kertoi havainneensa Kuusitiaisen ja tavallisen tiaisen risteymäpoikasen... Mikähän sitten lienee?

Sekavan näköinen Sinisorsa koiras. 

Punakylkirastaita alkaa olemaan maastossa vähemmän ja vähemmän.

Rakkaat pampulat ruokkimassa tiaisia ja oravia. 

Koiras Tukkasotka.

Käytiin isänpäivälounaalla juhlavasti Mäkkärissä ja siellä olessa tuli tieto Taviokuurnasta Maunulassa. Tulikin vähän jo kiire, kun piti olla bonuslasta vastassa kotipihassa 14.30 ja oltiin kuurnapaikalla noin 13.57. Onneksi päätin vähän tutkia aluetta, kun muut päivystivät paikoillaan ja löysinkin linnun tosi nopeasti. Pikaiset kuvat ja kohti kotia. Taviokuurna liikui Punatulkkujen kanssa ja ruokaili vaahteransilmuilla ja joillain marjoilla. Aina tosi makea nähdä näillä seuduilla tämä laji. 

Taviokuurna. Nuori, tai naaras. En mä näistä tiedä.

Lintu heilui Punatulkkujen kanssa. Lajit nauttivatkin usein samaa sapuskaa, joten seura oli mainiota. 

Retken jälkeen ajattelin, että voisin alkaa kerätä isänpäiväpinnoja, niin tulisi vähän lisäpontta retkelle aina tuolloin! Pitää männä vuodet myös tarkistaa tärkeiden pisteiden toivossa. 

-Tomppa 

Pari bongausta loppu lokakuusta.

 Lokakuu tuli ja meni. Paljon hyviä lajeja. 

24.10 tuli häly Peltosirkusta Vuosaaren Kallvikista. Onnekseni olin töissä Itäkeskuksessa, joten ihan älytön matka ei ollut lähtä kesken työpäivän. Tämä oli niin sanottu turvabongaus, koska jos laji olisikin osoittautunut joksikin kovemmaksi, niin olisi tullut hätä. 

Lintu näyttäytyi puun oksalla hetken, kunnes jatkoi matkaa porukka perässään. Kiikarit olivat vain tällä reissulla mukana, joten ei kuvaa. Sellaisen olisi kyllä saanut, jos kamera olisi ollut matkassa. 

28.10 pamahti sitten jo kovempaa kamaa, kun Hannu Sarvanne löysi Viikin pelloilta upean Aavikkotaskun. 

Edellisestä Aavikkotaskusta oli vierähtänyt jo 12 vuotta, kun sain lajin Suomenpinnaksi Kivikosta Marraskuun lopulta 2013.

Tälläkin kerralla sain vain kiikarit mukaan, kun töistä lähtee, mutta sain skouppailla porukan putkesta jotain dokumenttikuvaa kaukaisesta taskusta. 

Alla muisto hienosta lajista.

Aavikkotasku houkutteli paikalle paljon porukkaa.

Tästä kuvasta voi vähän aistia tumaa kurkkua, joka tällaisella Aavikkotasku koiraalla on. 

Marraskuussa soisi tulevan jotain tosi kovaa. Yhtään suomenpinnaa ei ole tänä vuonna lorottanut... 

-Tomppa 

Pori ja rareja.

 Ruotsin reissun jälkeen piti palata töihin ja reissun aikana Porin suunnalta alkoi kuulua kamalia. Ensin löytyi muistaakseni Pronssi-iibis, joka minulta puuttuu Suomen listalta. Samoihin aikoihin joku meni ja löysi Valkoposkitiiran Eurajoelta, eli samoilta seuduilta. Olin hetken miettinyt, että lähtisin tiistaina itlapäivällä ajamaan ja ottaisin Jullen mukaan, mutta orastava flunssa ja väsymys veivät voiton, ei jaksanut. 

Tein duunia kuitenkin loppuviikon puolikuntoisena ja tarkoitus oli lähte viikonloppuna ajelemaan kohti länttä. Perjantai sai kuitenkin taas mannerlaatat liikkumaan, kun työryhmä Aki Aintila and co. rengastivat laajalahdella RUBIINISATAKIELEN... Legendaarinen idän ihme, joka puuttuu kaikilta vuoden 2000 jälkeen bongauksen aloittaneilta. Pohdin, että voisiko tuon nähdä oikeasti jotenkin. Samaan aikaan vielä Vesa Jouhki löysi Sepeltaskun Elfvikin niityltä, oli paikalle päästävä. Työpäivä paketiin ja kohti Espoota Mariian ja Oulan kanssa. 

No eipä sieltä mitään Sepeltaskua enää löytynyt, kun tultiin paikalle... Katselin tyhjää niittyä noin 45min ja päätettiin poistua tornin kautta kotiin. Pari Uiveloa ja muita vesilintuja lahdella. Usko siihen, että Rubuunisatakieli olisi ollut vielä paikalla oli myös loppu, joten päätin jättää illan yrittämisen väliin. Kotona sitten viinä juodessa tuli viesti, että jotkut olivat kuulleet linnun ihan hyvin.. Sekin vielä. Onnittelut niille, jotka pinnan saivat, kova juttu. 

Laajalahti Elfvikin tornista katsottuna. 

Tyhjä niitty. Maurus oli ollut kuusen takana aidantolpilla. 

Koiras Pikkutikka Elfvikin metsästä.

Tummasyyskorento vielä lennossa. 

Koiras Punatulkku Espoolaisessa puskassa.

Seuraavana aamuna pätin lähte kokeilemaan ennen auringonnousua paikalle. Noin 70 mutakin oli saapunut palelemaan syksyn kylmimpään aamuun. Peukaloisia, Mustarastaita, Punarintoja, Vihervarpusia, mutta ei Rubiinisatakieltä, yllätys yllätys. Kaiken kruunasi jonkun naisen sairaskohtaus... Suorilta jaloilta tonttiin kuuri kun eka atrappi soitto alkoi. Olikohan jännitys liikaa. No ikävä homma ja toivomme pikaista kuntoon tulemista, mutta kyllä vähän lässähti koko bongaus kertaheitolla.

Samalla aamulla huomattiin, että osa oli perunut havaintonsa satakielestä eiliseltä, oli kuulemma atrapista kuultu ääni. Melkoista sekoilua vissiin ollut koko meno. No, kuusi sanoo edelleen kuulleensa linnun ja se varmaan jää myös voimaan. 

Minä ja muut palelemassa Espoolaisessa ryteikössä.

Palailin kotiin, kun aurinko nousi ja herättelin Mariian. Samaan aikaan tuli tieto, että Valkoposkitiira oli häipynyt, joten ei otettu kiirettä aamuun ja lähettiin rauhakseen ajelemaan ennen 10 kohti länttä. Pronssi-iibis oli vissiin lähtenyt jo aikaa sitten, joten mitään eliksiä ei ollut tiedossa. 

Huittisissa pysähdyttiin laittamaan autoon vähän virtaa varmuudeksi, ettei sitten tarvii Porissa ladata ja hidastella siellä päässä. Tarkoitus oli kuitenkin mennä Eurajoelle tsekkaamaan tiirapaikka ja siitä sitten Poriin. Vähän ennen pysähdystä olin melko varma, että tienvierustan puussa istui naaras Metso, mutta ihan sata varma en asiasta ole. 

Just kun oli saatu ruokailtua tuli viesti Tunturihaukasta Porin Pinomäellä. Innostus alkoi nousemaan. Mun edellisestä Rustista on jo vierähtänyt 23 vuotta, joten autoon ja kohti Poria. Matkalla Petteri Mäkelän tietotoimisto kävi kuittaamassa haukan Aavikkohaukaksi. No, sekin sopii, vaikka sanoin jo siinä kohtaa Mariaalle, että yleensä nää on jotain metsästyshaukkoja. Huittisten abc jälkeen tien ylitti Maakotka, joka jatkoi samaa soittoa kohti eteläistä ilmansuuntaa! Mahtavaa. 

Paikalle saavuttaessa autoja oli jo tienvarressa reippaasti ja pysähdyttiin sopivaan paikkaan. Paikalla oli tuttujakin ja siinä tuuletettiin, että voihan veljet miten hieno lintu! Yhtäkkiä haukka ampaisi lentoon ja laskeutui ehkä 30m meistä peltoon. Sehän nappasi perkele myyrän! Vieläkin ihmettelen tuota kykyä, miten se näkee melkein 100m päästä myyrän pelossa ja iskee siihen tarkka-ampujan tarkkuudella. Haukka ruokaili koko myyrän siinä meidän silmien alla ja lensi takaisin ladon katolle, mistä oli tullutkin. Lentokuvissa näkyi rengas, josta olikin jo ensitieto tullut. RK päättänee sitten lopulta onko kyseessä luonnonvarainen harhautuja, vai jonkun beduiinisheikin lemmikki. Kaikesta huolimatta, uskomattoman hieno lintu ja tilanne. 

Tältä näytti eka havainto linnusta, kun pysähdyin ja katsoin, että onko edelleen paikalla.

Aavikkohaukka lennossa. 

Myyrää lounaaksi.

Ruokailu ohi ja takaisin orrelle sulattelemaan ruokaa.

Tässä näkyy hyvin rengas jalassa. Luulisi, että olisi muutakin merkintää, jos metsästyshaukka.

Vielä puhelimella kaukoputken läpi skouppi kuva.

Pinomäestä päätettiin ajella Reposaareen, jossa ilmoitettu Kashmirinuunilintu vietti aikaansa. Perille päästyämme kuultiin, että lintu kateissa. Lähettiin kävelemään ja yhtäkkiä joku huusi piipun takaa, että täällä on. Ääni kuului kerran heti, joten pinna oli plakkarissa. Ohjasin muita paikalle, ja melko nopeasti lintu löytyi liikkumassa korkealla puissa ja siirtyi lähtöpaikkaamme kohti. Siirryttiin linnun mukana ja lopulta saatiin lintu näkyviin ryteikön toisellakin puolella. Pari onnetonta dokumenttikuvaa nappasin, kunnes päätettiin taas jatkaa matkaa. Paikalla myös useampi Tiltaltti ja muit tavallisia lintuja. 

Eka kuva oli heikkoa tekemistä, vaikka siipijuova näkyykin.

Kashmirinuunilintu.

Linnun pienuus ja liikkuminen tuottivat vaikeuksia kuvaajalle. 

Tänään 19.10 tuli tieto, että paikalla on kaksi Kashmirinuunilintua, yksi Hippiäisuunilintu ja Tulipäähippiäinen... Melkoista. Paikka on muuten sama josta bongattiin Jänden kanssa muutama vuosi sitten Ruskouunilintu, joten melkoinen raripuska on tämä mesta. 

Reposaaresta kurvattiin Yyteriin katsomaan hiekkarantaa ja fiilisteltiin miten mukava päivä ollut. Pitää mainita, että Mariian kanssa nää päivät on kyllä ihan mahtavia. 

Yyteri ja Mariia. 

Takaisin ajellessa Porin itäpuolella kaarteli vielä Piekana.

Mahtava lintupäivä ja parasta seuraa. Ei voi kun olla iloinen. Haukka tuomittaneen karkulaiskategoriaan, mutta odotellaan mitä RK sanoo. 

-Tomppa 

Tukholmassa perheen kera.

 Syysloma lapsilla ja nappasin pari saldovapaata sitä varten. Lähdettiin sunnuntaina Viikkarilla kohti Stokista ja vietettiin mukavaa aikaa buffetissa ja laivalla ylipäätään. Seuraavana aamuna käveltiin Tukhomaa ympäriinsä ja käytiin Lelumuseossa. Siitä suositus kaikille lapsiperheille. 

Tukholmassa on ollut kesän yli ja vielä ainakin viikkoa aikaisemmin vanha Rengasnokkalokki ympäriinsä kaupungin aluetta. Otin kameran varuiksi, josko osuisi okulaariin, mutta eipä tietenkään... Paljon lokkeja satamassa ja Nauru-, kala- ja harmaalokkien seurasta löysin ainakin yhden Selkälokinkin. Rengasnokka pysyi piilossa... 

Hauska päivä joka tapauksessa ja alla muutamia lokkikuvia päivältä. 

Lokkeja oli paljon. Naurulokkeja eniten. 

Harmaalokki.

Harmaalokki.

Harmaalokki. Tälä jo vähän nätimmät tertiaalit, vaikka vielä löytyy pykälää. 

Harmaalokki.

Harmaalokki.

Harmaalokki.

-Tomppa

Viron viimeiset ja vierailu haltialaan.

 Viimeinen päivä Virossa meni nopesti. Tuuli oli kova, vettä satoi paikoin, mutta väntäydyttiin pihalle kuitekin. Aroharmaalokki löydettiin kärjestä ja Vironlintuseuran retki rantautui asemalle vierailemaan. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa muutamia tuttuja naamoja. Aseman pihassa Tiltaltteja ja autosta nähtiin Jänden kanssa Pähkinähakki, kun sain kyydin Kuressaareen bussille. 

Bussimatka meni vähän epämukavassa asennossa, kun vieressä istui riskin kokoinen nuori Virolais ukko. Matka kesti tunteja ja juuri sopivasti kerkesin varaamaani Eckerölinen laivaan. 

Mahtava retki, vaikka suuremmilta rareilta vältyttiinkin. Kiljukotka oli upea ja lintujen määrä oli hieno. Keväällä sitten taas toivottavasti uudelleen Sörveen. 

Harmaan ja sateisen aamun Aroharmaalokki kampelansa kanssa. 

7.10 Pääsin taas vähän retkelle ja päädyin selailemaan Haltialan peltoja parempien lajien toivossa. Parasta antia olivat suuri määrä Valkoposkihanhia, pari Tudrametsähanhea ja Mustavaris. Ei siis kummia. Sade alkoi melko pian, joten lyhyt 45min pistäytyminen oli. Pelloilla vielä kohtuullisesti Kiuruja ja Niittykirvisiä.

Hanhien juhlaa pelloilla. 

Yllättävä Mustavaris ilahdutti läsnäolollaan. Aika vähän näitä lopulta näkee PK-seudulla.

-Tomppa

Pikkulintujen juhlaa.

 Aamulla herätessä huomasi, että tänään menee lintuja. Äänimaailma koostui Pyrstötiaisesta, Tali- ja Sinitiaisista ja Peippolinnuista. 

Timo Paineli ekana bunkkerille ja seurasin aika pian perässä. Pääosaa esitti Talitiainen, joita laskettin päivän aikana 18160 yksilöä. Muita mainittavia lukuja päivän aikana oli 3020 Pyrstötiaista, 9500 Järripeippoa, 3920 Vihervarpusta ja 35600 määrittämätöntä pikkulintua. 

Petolinnuista voisi mainita Pari Sinisuohaukkaa, pari ampuhaukkaa, Timon näkemän Muuttohaukan ja koolti Varpushaukkoja pitkin päivää. 

Puolenpäivän aikaan lopeteltiin ensimmäinen etappi ja lounaan jälkeen uutta intoa puhkuen maastoon. Koitettiin Jänden kanssa autokompata arvokirvisiä lentokentän niityltä, mutta ei tuloksia. Isolepinkäinen istui pusikon latvassa. Palailtiin aseman luokse ja pihalla kuvailtiin Pikkukäpylintuja, nähtiin koiras Sinisuohaukka ja juteltiin jonkun suomalais pariskunnan kanssa, jotka olivat tulleet katsomaan lintuasemaa ja lintuja Saarenmaalle. 

Iltapäivällä Jände käi Kuressaaressa ja kävelin lähes koko niemen läpi. Parhaana havaintona Kehrääjä, joka nousi maa bunkkerin luota ja Metsäkirvinen samoilta seuduilta. Tuulen takia oli vaikeaa. 

Alla kuvia, joita ilmestyi kameran muistikortille pitkin päivää. 

Pyrstötiainen on upea lintu. 

Tundra- ja Taigametsähanhia? ja Tundrahanhia.

Hömötiainen aseman pihalta. 

Kulorastaita oli siellä täällä. 

Kulorastas lennossa. 

Kyy oli jo vähän hidastunut näillä lämpötiloilla. Hieno käärme.

Leppälintu ilmestyi aseman pihaan. 

Varpushaukkoja oli tänään paljon liikenteessä. Tässä koiras ja naaras, ehkä. 

Pikkukäpylintu kurkistaa aseman pihalla Kuusesta.

Sama laji ja sama puu. 

Pyrstötiainen ja punaiset omenat. 

Nuori naaras Sinisuohaukka ohitti bunkkerin. 

Upea lintu, tuo Sinisuohaukka. 

Eikä mahtunut edes kuvaan. 

Tiltaltti on vähälukuinen, mutta päivittäinen Sörven niemellä myös lokakuun alussa. 

Tuulihaukka muuttaa. 

Ja paluumuuttaa. 

Ja saalistaa. 

Varpushaukka. 

Huomenn kohti kotia. Nopeasti menee nämä viikonloput, ei voi mitään. Ehkä aamulla nähdään vielä jotain kivaa. 

-Tomppa