Kevätlintuja 18.4.2024

 Viime tortaina oli mahdollisuus vähän aikaistaa töistä lähtöä, joten painelin Viikkiin, tarkemmin Keinumäen tornia kohti puolen päivän jälkeen. Tsekkasin nopeasti mennessä puhdistamon, mutta Aroharmaalokkia ei näkynyt. Paljon Naurulokkeja, Harmaalokkeja, Kalalokkeja ja Selkälokkeja. Altaassa ui Tavipari ja Telkkiä, sekä reinoilla käyskenteli muutamia Västäräkkejä. 

Kävelin ruovikon reunaa kohti Keinumäkeä kun kuulin jostain vähän matkan päästä Luhtakanan ääntä. Koitin tähyillä, mutta toivotonta oli löytää tämä hauska laji, jota aika harvoin pääsee näkemään. Pinna tälle vuodelle kuitenkin. Matkalla tornille löytyi paljon pikkulintuja, joista voisi mainita neljä Tiltalttia, pari kymmentä Pajusirkkua, Nokkavarpunen, Keltasirkkuja ja muita tavallisia lajeja. Sainpa vähän kokeilla huonossa valossa kuvaustakin. 

Keltasirkku on hieno lintu. 

Tiltaltteja oli pienen ojan luona, missä oli avovettä ja hyönteisiä tarjolla. 

Jatkoin tornille, missä staijailin noin tunnin. Ruskosuo piristi vierailullaan ja ollen vuodari, kuten aiemmin mainitut Tiltaltit myös. Punajalkaviklo, Metsäviklo, Silkkiuikku, Heinätavi, Lapasorsa, Kangaskiuru, yms. tavallista settiä vuosilistalle, joka ylitti vihdoin minunkin aktiivisuudella 100 lajia tälle vuodelle. Merikotkakin pyörähti tornin yllä, ollen niin korkealla, että kuvat jäi vaisuksi. Valoa ei muutenkaan tahtonut olla nimeksikään. 

Nuori Merikotka.

Naaras Ruskosuohaukka. 

Tornilta menin samaa reittiä takaisin ja kuvailin minkä kerkesin. Vasta puhistamon kohdalla taivas repesi ja aurinko tuli esiin... Olisi voinut tulla pari tuntia aikaisemminkin! 

Myös koiras Pajusirkku on hieno otus.

Tiltaltti biotoopissaan.

Pientä peilikuva yritystä, mutta jäi vaisuksi valojenkin takia. 

Kiva nopea retki josta ajelin Mariialle ja lähettiin porrastreenille Paloheinään. Oli rankkaan. 

-Tomppa 

Sepelrastas 15.4.2024

 Kevään pikkurarit on täällä ja Helsingissäkin on päässyt nauttimaan onneksi edes jostain töiden ohessa. Tiukassa on ollut aika linnnuille, mutta kaikki otetaan mitä saadaan. 

Maanantaina 15.4 kävin työpäivän yhteydessä Siltamäen urheilupuistolla, josta oli edellispäivänä löytynyt komea koiras Sera, eli Sepelrastas. 

Alla muutamia kuvia päivän linnusta. Liian lähelle ei auttanut mennä, koska rastaat ovat arkoja ja moni olisi taas pahoittanut mielensä, jos olisin lähestynyt lintua. Samalta mestalta havaitsin myös Kivitaskun vuosipisteisiin.. Lähtiessäni paikalta auton editse kirmasi juoksujalkaa koiras Fasaani, ollen minulle vuoen ensimmäinen lajiaan Helsingissä. Vantaan puolella Silvolassa kuulin aikaisemmin yhden linnun noin viikko sitten. 

Rastas veteli nurmikosta tehokkaasti lieroja kupuunsa. 

Korea tuntureiden asukki esitteli valkeaa ruokalappuaan ylpeydellä. 

Mielestäni Sepelrastas on hienoin Suomessa esiintyvistä rastaista.

Missä se mato luuraa! 

Komea sepel koiras linnulla.  

Vielä kehno kuva Fasaanista ennen sen hyppäämistä takana olevan muurin yli. 

Ehkä viikolal vielä kerkeää retkelle, vaikka nyt on taas jonkin sortin takatalvea puskemassa päälle... 

-Tomppa 

Arohamaalokki 13.4.2024

 Olipas mukava päivä. Käytiin ensin lasten kanssa painisalilla, jossa allekirjoittanut pääsi taas kuluttamaan pahimmat energiat. Nähtiin myös minun äitiä, Mariiaa ja lapsia, ekä kyläiltiin. 

Iltasella tajusin, että päivän aikana jokusen päivän Viikin puhdistamolla viihtynyt 2kv Aroharmaalokihan on vielä varmaan nähtävissä, vaikka ilta puskeekin päälle. Päästiin lasten kanssa vähän ennen seitsemää pelipaikoille ja lintua ei näkynyt vaikka kuinka yritti. 

Olin jo ihan valmis lähtemään, kun yhtäkkiä näin hakemani linnun lentävän kohti roskalavoja ja kadoten kirkkaan vihreän lavan sisään selkeästi ruokailemaan. Paikalle sattui joku toinenkin orni joka valitteli, että ei tunne Aroharmaalokkia, vaikka eteen laskeutuisi. No samalla sanoin, että tossahan se lentää, katso vaaleinta lintua. Tyyppi tapitti ja sanoi, että no onhan se vähän erinäköinen, kun muut noista. No oli se tosiaan. Eikä siinä mitään, helppojahan nämä ei aina ole. Lokki teki muutamia lentonäytöksiä, mutta valoa ei ollut nimeksikään joten alla pääasiassa surkeita dokumenttikuvia linnusta. 

Hauskaa, että vielä näinkin vähällä retkeilyllä osaa hakea "massasta" tuollaisen. Pitää retkeillä enemmän. Tänään muuten löytyi Viron ensimmäinen Liitohaukka Saarenmaalta, aika siistiä. Toivottavasti setämies pääsi hoitamaan, kun sielläpäin liikkui kuitenkin.

Tämä yksilö oli suhteellisen helppo blokata parvesta. 

Aroharmaalokki tyypillisessä metsäisessä elinympäristössään.

Valoa oli vähän ja lintu oli kaukana. 

Aroharmaalokki maisemassa. 

-Tomppa

Kevät etenee vauhdilla. 12.4.2024

 Melkein kuukausi edellisestä postaukesta... No Kevät on edennyt, sen jokainen varmaan huomaa kun katselee ulos. Yksi takatalvikin saatiin, se on aina syvältä. Oma mielipide talvesta on se, että sen voisi pysyvästi perua. 

Kun ei ole kauheasti retkeillyt, niin jopa sellaisten lajien kun Sepelkyyhky sai odotella tänä vuonna maaliskuun loppuun. 21.3 eka läpytteli Maunulassa kotipihalla. Officen ikkunasta näkyi Kurki myös kunu loppuun ja Punarinta, sekä Punakylkirastas settiä alkoi tippu kuun vaihteen aikoihin. Äänimaailma muuttui monipuolisemmaksi nopeasti. 

31.3 tehtiin Mariian ja lasten kanssa pyöräretki Haltialaan, joka tuotti aikaisen Sääksen listalle, muun muassa Kulorastaan, Peukaloisen ja Valkoposkihanhien lisäksi. Oli hauska reissu ja ekat terassikahvit vuodelle. 

7.4 käytiin Mariian kanssa kävelemässä Suomenojan altaat ympäri, mutta edelleen todella talvista. Liejukana, Punasotka, Västäräkki ja paljon Punarintoja. Pieni parvi Pajusirkkuja mutusteli ruovikossa apetta. 

8.4 tuli ilmoitus Mandariinisorsasta Helsingin Arabianrannasta, mutta sekin meni sitten päin honkia... Lintu oli nähty 25min ennen paikalle saapumista ja sille tielle jäi.. No ehkä näitä vielä kerkee tulla. Lajihan on Uudellamaalla vuosittainen ja viihtyy yleensä aika hyvin paikallaan. Nytkin joku urpo kuvaaja oli päättäny työntää linssin sorsan nokkaan kiinni ja se päätti lähteä. Meriharakka pääsi vuosilistalle tuolta reissulta. 

Alla vähän alkukevään kuvasatoa peruslajistosta. 

Kevään eka Peippokuva. Ehkä joku parempikin vielä myöhemmin.

Kevään eka Västäräkki lumella. 

Valkoposkia.

Vuoden ekat Hemarit, eli Meriharakat.

Huono kuva vuoden ekasta nähdystä Punakylkirastaasta.

Kurkia pohjoiseen. 

24.3.2024 oli hieno kuu.

Niittykirvinen steppaili jäällä Suomenojalla.

Pajusirkkuja Suomenojalla.

Maunulassa on paljon Käpytikkoja.

Takatalvea viettävä Punarinta Suomenojalla.

Suomenojan Punasotkat. 

Julius Vantaanjoella. 

Räkättirastas tänään 12.4 Silvolassa.

-Tomppa

Lapinpöllö 16.3.2024

 Käytiin eilen lasten kanssa bongaamassa Helsingin Laajasalossa paljon julkisuutta saanut Lapinpöllö vuosilistalle. Lappareita näkyy melkein vuosittain pk-seudulla ja aina ne keräävät paljon väkeä niitä seuraamaan ja kuvaamaan. 

Olen huvittuneena lukenut, kun facebookin keskustelupalstat tulvivat harrastajia mollaavia kommentteja tilanteesta, jossa pöllöä on piiritetty kuvatessa. Toki, ei ole mieletäni hyvä idea, että pöllöä piiritetään, tai sen perässä juostaan yms, mutta tälläkin kertaa homma lähti lapasesta muutamalla ihmisellä ja someilmiö oli valmis. Kaikenmaailman asiantuntijaa on facebook täynnä, mutta näissä tilanteissa erityisen hienoa on se, että jokainen on muuttunut keskustelun aikana asiantuntijaksi juuri nälkiintyneiden ja suorastaan kiusattujen pöllöjen tunnistamisessa. 

Kokonaisuutta kuvastaa ehkä se, että lintu- ja luontokuvausharrastus on nykyään kovin muodikasta ja suosittua, jolloin porukaa on paljon ja se näkyy näillä paikoilla. Eli oli lintu mikä tahansa, paljon porukkaa haluaa sen nähdä ja kuvata, niin tottukaa siihen, että linnut joskus häiriintyvät, se on nykypäivää. 

Alla pari kuvaa eiliseltä Lapinpöllöstä, ettei mene vain kirjoittamiseksi. 

Lapinpöllöstä saa jopa minun pokkarilla ihan hyviä kuvia.

Kroppaamaton kuva. Oli hieno sumu ja harmaus, joka korosti hienosti pöllön värejä.

Mitäs siellä näkyy? 

-Tomppa

Kevättä kohti! 15.3.2024

 Helmikuu meni onneksi nopeasti. Kuukautena on mielestäni vuoden tylsin, heti ennen tammikuuta. Linnusto ei vaihdu käytännössä lainkaan, vaikka tänä vuonna saatiinkin aikaisia muuttajia pitkin poikin etelärannikkoa mukavan lämpimän kelin myötä. 

Helmikuu tuotti ainoastaan muutaman vuodenpisteen, mukavimpana aina suloinen Pyrstötiainen Helsingin Kuninkaantammessa. 

3.3 tehtiin eväsretki Pitkäkoskelle Mariian ja molempien lasten kanssa. Oli mukavaa, lapset viihtyi ja sain pari uutta lajia vuosilistallekin. Töyhtöhyyppä oli yllätys, mutta jostain sumun keskeltä 11 linnun parvi tuli ja jatko koht Haltialaa kadoten metsän taakse. Myös Hömötiainen ja Koskikara viipottivat itsensä listoille. 

Närhi on hieno lintu.

Puukiipijä matalalla.

Ja korkeammalla myös.

6.3. käveltiin pieni lenkki Vilman kanssa Maunulassa ja taas kasvoi vuosilista parilla lajilla. Ensin Nokkavarpunen tiksutteli itsensä listalle ja myöhemmin eräältä ruokinnalta Järripeippo vielä toisena päivän uusista. 

Naaras Punatulkku on vaatimattomampi, kuin korea koiras.

10.3 käytiin Mariian kanssa Viikin kierros, kun aina yhtä hieno Viirupöllö oli yhytetty nukkumasta Hakalan metsästä. Lintu oli vähän haastavasti nähtävillä, mutta mukavasti erottui kaukoputkella, mitä jaksoin ensimmäistä kerta kantaa tänä vuonna mukana. Samoilta seuduilta löytyi myös Varpuspöllö, joten Mariialle parikin elistä pöllöjen muodossa, jälleen kerran. Järripeippo myös täällä, sekä paljon tavallisia talvilintuja. Mitn muuta erikoista ei tällä kertaa näkynyt, vaikka kovasti yritettiin. 

Mariia tarkkailee ruokinnan tinttejä.

Varpuspöllö.

Viirupöllö päivälevolla.

-Tomppa 

Pöllöjä vanhankaupunginlahdella 28.1.2024

 Taas mentiin lapivapaalla viikonlopulla linturetkelle. Mariia oli taas innostunut pöllöistä, joten tällä kertaa suunnattiin Vanhankaupunginlahdelle, jossa ainakin piti olla Sarvipöllö, sekä mahdollisesti edellispäivän Helmipöllö. Muitakin lajeja toki toivottiin. 

Saavuttiin Pornaistenniemeen ja siellä päivystikin kuvaajajoukko lehdossa nukkuvaa Helmipöllöä kuvaamassa. Onneksi kukaan ei lähestynyt kovinkaan innokkaasti, vaan linnun annettiin nukkua. Me vietettiin paikalla muutama minuutti ja jatkettiin matkaa. 

Nukkuva Helmipöllö.

Jatkettiin käppäilyä kohti Lammassaarta ja matkalla ei havaittu mitään ihmeempää. Tosi hiljaista ja Timalitkin pysyivät tavoittamattomissa, puhumattakaan Pajusirkuista tai vastaavista. 

Lammassaaren puolella vakiopaikalla oli edelleen hieno Sarvipöllö päivälevolla. Tämänkin annettiin nukkua ja nopean kuvauksen jälkeen jatkettiin katsomaan Viitatiaista. Tintti näkyi useita kertoja nopeasti, kuvat jäivät dokumenttitasolle. 

Sarvipöllön päiväuni.

Surkeahko kuva Viittiaisesta. 

Piakkoin lähdettiin käppäilemään autolle päin, kun molemmilla alkoi flunssanoireet nousemaan pintaan. Lopulta oltiin vkl jälkeen molemmat kipeitä... 

Alla vielä parkkipaikan ruokinnalta Pikkuvarpunen keikistelemässä.

Pikkuvarpunen ruokinnalla.

Hyvää seuraa, kivoja lintuja, mikäs sen mukavampaa. 

-Tomppa

Käppäilyä Helsingissä. 14.1.2024

 Päätettiin Mariian kanssa lähteä vähän ulkoilemaan, niin löin molemmille kiikarit kaulaan ja lähdettiin kohti Munkkiniemeä, missä pitempään paikalla viihtynyt Hiiripöllö kiinnosteli vuosipistemielessä. 

Saavuttiin paikaille, paljon lintuja alueella, kuten Viherpeippoja, Tilhiä, Vihervarpusia, Varpusia yms. Pöllö ei pettänyt ja elämän ensimmäinen pltsilaji Mariialle listalle. Hiiripöllö on siitä kiva että se on suhteellisen helppo nähdä päiväsaikaan. 

Hiiripöllö.

Seuraavaksi käppäiltiin Seurasaari ympäri ilman mitään ihmeellisiä havaintoja. Närhiä, Meri, kala ja Harmaalokkeja näkyi jäällä pillkijöiden seurana. Tiaisia ruokinnoilla, mutta siihen se käytännössä jäikin. Käpytikkoja muutamia saaressa. 

Saaren jälkeen jeltiin vielä Lauttasaareen katsomaan Pikkusirkkua vuosilistalle. Valo alkoi kadota, kun päästiin paikalle ja sirkku löytyikin helposti ruokinnalta. Harmi, että pilvinen sää ja iltapäivä, niin valot olivat täysin poissa. 

Alla muutama doku sirkusta.

Pikkusirkku ruokailee.

Sirkku viihtyi vain maassa ennen paikalta poistumistaan. 

Pian tosiaan tuli jo pimeää ja meidän yteinen ensimmäinen linturetki olikin päätöksessä. Hauskaa oli ja elikset paukkui Mariialla kovaa tahtia. 

Mulla on Helmikuusta alkaen lapset joka toinen viikko, joten varsinkin kevättä kohti kerkee retkeillä hienosti ja enemmän kuin aikaisemmin. Toki Paini vielä aikaa, mutta tätä pitää taas herätellä. MYös nyt on löytynyt hienoa seuraa retkille, niin mikäs silloin meniessä. 

-Tomppa

2023 loput.

 Loppu vuosi 2023 meni vähän myllerryksessä... 

Tuli erilleen muutto lasten äidin kanssa, paljon jujutsua ja painiharrastusta. Linnut oli vähän sivuroolissa ja ovat toki sitä edelleen, kun on niin hiljaista helmikuussa... 

Syyslomalla oltiin lasten ehdoilla Asikkalassa, oli mukava viikko Salonsaaren lomakylässä. 

Kävin myös bongaamassa pari tosi hyvää lajia listoille viimevuoden loppupuolellakin. 

3.11 kerkesin vihdoin Ritaripuistoon keskustaan hoitamaan siellä pitempään olleen Kirjokertun! Komea lintu näyttäytyi tovin odottelun jälkeen, mutta kuvattavaksi ei tämäkään oikein tahtonut jäädä. Lisäksi keli oli melko tuhnuinen. 

Marraskuun aikan tuli myös havaittua Huuhkaja Viikissä, Lehtopöllö Pitäjänmäessä, painisalin pihasta ja Viirupöllö auton ikkunasta Maunulassa työmatkalla. Aina mukavaa nähdä näitä pöllöjä. 

2.12 kävin heittämässä kierroksen missä bongasin kolme kivaa talvilajia. Epäonnekseni jätin myös muistikortin tietokoneeseen kiinni, joten kameran kantaminen tuntui lähinnä turhalta... No oli mukana kuitenkin, vaikka ei kuvia voinutkaan ottaa. 

Lauttasaaren Pikkusirkku näyttäytyi hienosti, Vanhankaupunginlahden Mustakaularastas ja Viitatiainen molemmat olisivat olleet kuvattavissa, mutta ensi kerralla sitten...

Koko vuoden vaisulla retkeilyllä lajimäärä jäi lukuun 219, mikä on suhteellisen heikko määrä. 

Suomenpinnoja 2023 vuosi tarjosi peräti neljä, mutta joukossa oli myös ikävä nuijaus VIhermehiläissyöjästä. Uusia lajeja Suomen listalle olivat Arohyyppä, Isoliitäjä, Valkosiipitiira ja Isovesipääsky. Kaksi viimeistä enemmän kuin odotettuja pankkilajeja, toisin kuin Isoliitäjä, joka oli vuoden täydellisin yllätys.

Alkuvuodesta pari retkeä jo takana, niistä myöhemmin lisää. Alla pari kuvaa vielä täytteeksi.

Harmaapäätikka naaras. Asikkala.

Salonsaaren lomakylän pihasta. 

-Tomppa