17. maaliskuuta 2024

Lapinpöllö 16.3.2024

 Käytiin eilen lasten kanssa bongaamassa Helsingin Laajasalossa paljon julkisuutta saanut Lapinpöllö vuosilistalle. Lappareita näkyy melkein vuosittain pk-seudulla ja aina ne keräävät paljon väkeä niitä seuraamaan ja kuvaamaan. 

Olen huvittuneena lukenut, kun facebookin keskustelupalstat tulvivat harrastajia mollaavia kommentteja tilanteesta, jossa pöllöä on piiritetty kuvatessa. Toki, ei ole mieletäni hyvä idea, että pöllöä piiritetään, tai sen perässä juostaan yms, mutta tälläkin kertaa homma lähti lapasesta muutamalla ihmisellä ja someilmiö oli valmis. Kaikenmaailman asiantuntijaa on facebook täynnä, mutta näissä tilanteissa erityisen hienoa on se, että jokainen on muuttunut keskustelun aikana asiantuntijaksi juuri nälkiintyneiden ja suorastaan kiusattujen pöllöjen tunnistamisessa. 

Kokonaisuutta kuvastaa ehkä se, että lintu- ja luontokuvausharrastus on nykyään kovin muodikasta ja suosittua, jolloin porukaa on paljon ja se näkyy näillä paikoilla. Eli oli lintu mikä tahansa, paljon porukkaa haluaa sen nähdä ja kuvata, niin tottukaa siihen, että linnut joskus häiriintyvät, se on nykypäivää. 

Alla pari kuvaa eiliseltä Lapinpöllöstä, ettei mene vain kirjoittamiseksi. 


Lapinpöllöstä saa jopa minun pokkarilla ihan hyviä kuvia.

Kroppaamaton kuva. Oli hieno sumu ja harmaus, joka korosti hienosti pöllön värejä.

Mitäs siellä näkyy? 


-Tomppa

15. maaliskuuta 2024

Kevättä kohti! 15.3.2024

 Helmikuu meni onneksi nopeasti. Kuukautena on mielestäni vuoden tylsin, heti ennen tammikuuta. Linnusto ei vaihdu käytännössä lainkaan, vaikka tänä vuonna saatiinkin aikaisia muuttajia pitkin poikin etelärannikkoa mukavan lämpimän kelin myötä. 

Helmikuu tuotti ainoastaan muutaman vuodenpisteen, mukavimpana aina suloinen Pyrstötiainen Helsingin Kuninkaantammessa. 

3.3 tehtiin eväsretki Pitkäkoskelle Mariian ja molempien lasten kanssa. Oli mukavaa, lapset viihtyi ja sain pari uutta lajia vuosilistallekin. Töyhtöhyyppä oli yllätys, mutta jostain sumun keskeltä 11 linnun parvi tuli ja jatko koht Haltialaa kadoten metsän taakse. Myös Hömötiainen ja Koskikara viipottivat itsensä listoille. 

Närhi on hieno lintu.

Puukiipijä matalalla.

Ja korkeammalla myös.


6.3. käveltiin pieni lenkki Vilman kanssa Maunulassa ja taas kasvoi vuosilista parilla lajilla. Ensin Nokkavarpunen tiksutteli itsensä listalle ja myöhemmin eräältä ruokinnalta Järripeippo vielä toisena päivän uusista. 

Naaras Punatulkku on vaatimattomampi, kuin korea koiras.


10.3 käytiin Mariian kanssa Viikin kierros, kun aina yhtä hieno Viirupöllö oli yhytetty nukkumasta Hakalan metsästä. Lintu oli vähän haastavasti nähtävillä, mutta mukavasti erottui kaukoputkella, mitä jaksoin ensimmäistä kerta kantaa tänä vuonna mukana. Samoilta seuduilta löytyi myös Varpuspöllö, joten Mariialle parikin elistä pöllöjen muodossa, jälleen kerran. Järripeippo myös täällä, sekä paljon tavallisia talvilintuja. Mitn muuta erikoista ei tällä kertaa näkynyt, vaikka kovasti yritettiin. 

Mariia tarkkailee ruokinnan tinttejä.

Varpuspöllö.

Viirupöllö päivälevolla.


-Tomppa 

16. helmikuuta 2024

Pöllöjä vanhankaupunginlahdella 28.1.2024

 Taas mentiin lapivapaalla viikonlopulla linturetkelle. Mariia oli taas innostunut pöllöistä, joten tällä kertaa suunnattiin Vanhankaupunginlahdelle, jossa ainakin piti olla Sarvipöllö, sekä mahdollisesti edellispäivän Helmipöllö. Muitakin lajeja toki toivottiin. 

Saavuttiin Pornaistenniemeen ja siellä päivystikin kuvaajajoukko lehdossa nukkuvaa Helmipöllöä kuvaamassa. Onneksi kukaan ei lähestynyt kovinkaan innokkaasti, vaan linnun annettiin nukkua. Me vietettiin paikalla muutama minuutti ja jatkettiin matkaa. 

Nukkuva Helmipöllö.


Jatkettiin käppäilyä kohti Lammassaarta ja matkalla ei havaittu mitään ihmeempää. Tosi hiljaista ja Timalitkin pysyivät tavoittamattomissa, puhumattakaan Pajusirkuista tai vastaavista. 

Lammassaaren puolella vakiopaikalla oli edelleen hieno Sarvipöllö päivälevolla. Tämänkin annettiin nukkua ja nopean kuvauksen jälkeen jatkettiin katsomaan Viitatiaista. Tintti näkyi useita kertoja nopeasti, kuvat jäivät dokumenttitasolle. 

Sarvipöllön päiväuni.

Surkeahko kuva Viittiaisesta. 

Piakkoin lähdettiin käppäilemään autolle päin, kun molemmilla alkoi flunssanoireet nousemaan pintaan. Lopulta oltiin vkl jälkeen molemmat kipeitä... 

Alla vielä parkkipaikan ruokinnalta Pikkuvarpunen keikistelemässä.

Pikkuvarpunen ruokinnalla.


Hyvää seuraa, kivoja lintuja, mikäs sen mukavampaa. 


-Tomppa

Käppäilyä Helsingissä. 14.1.2024

 Päätettiin Mariian kanssa lähteä vähän ulkoilemaan, niin löin molemmille kiikarit kaulaan ja lähdettiin kohti Munkkiniemeä, missä pitempään paikalla viihtynyt Hiiripöllö kiinnosteli vuosipistemielessä. 

Saavuttiin paikaille, paljon lintuja alueella, kuten Viherpeippoja, Tilhiä, Vihervarpusia, Varpusia yms. Pöllö ei pettänyt ja elämän ensimmäinen pltsilaji Mariialle listalle. Hiiripöllö on siitä kiva että se on suhteellisen helppo nähdä päiväsaikaan. 

Hiiripöllö.

Seuraavaksi käppäiltiin Seurasaari ympäri ilman mitään ihmeellisiä havaintoja. Närhiä, Meri, kala ja Harmaalokkeja näkyi jäällä pillkijöiden seurana. Tiaisia ruokinnoilla, mutta siihen se käytännössä jäikin. Käpytikkoja muutamia saaressa. 

Saaren jälkeen jeltiin vielä Lauttasaareen katsomaan Pikkusirkkua vuosilistalle. Valo alkoi kadota, kun päästiin paikalle ja sirkku löytyikin helposti ruokinnalta. Harmi, että pilvinen sää ja iltapäivä, niin valot olivat täysin poissa. 

Alla muutama doku sirkusta.

Pikkusirkku ruokailee.

Sirkku viihtyi vain maassa ennen paikalta poistumistaan. 


Pian tosiaan tuli jo pimeää ja meidän yteinen ensimmäinen linturetki olikin päätöksessä. Hauskaa oli ja elikset paukkui Mariialla kovaa tahtia. 

Mulla on Helmikuusta alkaen lapset joka toinen viikko, joten varsinkin kevättä kohti kerkee retkeillä hienosti ja enemmän kuin aikaisemmin. Toki Paini vielä aikaa, mutta tätä pitää taas herätellä. MYös nyt on löytynyt hienoa seuraa retkille, niin mikäs silloin meniessä. 

-Tomppa