Montenegro 2026

 Kesäloman toinen pätkä alkoi 9.7 ja jo seuraavana päivänä olikin aika ottaa reppu mukaan ja painella lentoasemalle. Tällä kertaa kohteena oli itselle kovin eksoottinen ja vieras maa Balkkanilta, Montenegro. Varsin lyhytikäinen valtio vielä, joka sijaitsee Kroatian ja Albanian välissä. Varoitus, tekstissä on järkyttävä määrä kuvia.. 

Syy, että päädyttiin Montenegroon oli hauska. Katsottiin joku video Mariian kanssa instagramista, että onpas hienon näköistä, varattiin lennot ja majoitus ja päätettiin lähteä. Maa on hyvinkin vielä vaiheessa massaturismin kanssa, mutta kyllähän tuolla paljon väkeä riitti. 

Lento Norwegianilla Tivattiin lähti ajallaan ja olimme paikallista aikaa jo klo 9 pintaan perillä. Holafly:n kautta otettu E-sim ei tahtonut rueta toimimaan, niin sen kanssa säädettiin Tivatin kentällä melkein tunnin verran, mutta onneksi asiakaspalvelun kautta saatu apu sai yhteydet pelaamaan. Auto haettiin jonkun paikallisen Slobodanin autovuokraamosta ja lähdettiin ajelemaan kohti Budvan rannikkokaupunkia, joka on yksi eniten turistien suosiossa olevista kaupungeista maassa. 

Autoille kaupungeissa ei juuri ole tilaa ja kaikki pelaa maksullisten parkkialueiden kanssa, joka toistaalta on selkeää ja näin toimittiin myös esim. Korsikan Ajacciossakin. 

Matkalla näkyi jokunen lintu, parhaana Sirovarpushaukka, joka jäikin samalla retken ainoaksi yksilöksi. Budvassa listoille saatiin peruslajeja, kuten Samettipääkerttu, Kalliopääsky ja tietysti Turkinkyyhky. 

Budvan vanhassakaupungissa.

Kävelimme vanhassa kaupungissa ja ruokailtiin hyvin keskinkertaisessa pizzeriassa. Tämän lisäksi käytiin ruokakaupassa ja kierreltiin vähän rannalla. Omaan makuun ei kovin ihmeellinen paikka, mutta tulipahan käytyä. Ruuhkia oli joka paikassa ja autoilu on aika hanurista tässä maassa jo nopean ajelun jälkeenkin havaittuna. 

Budvasta ajeltiin kohti Kotoria, jossa meillä oli varattu guest housesta huone merinäköalalla. Koska huone saatiin vasta klo 15, niin siksi kerettiin myös käymään tuolla Budvassa.

Kotor vasta hieno paikka onkin. Kapean lahden molemmin puolin on rakennettu kylämainen kaupunki, jossa ei korkeita rakennuksia näe. Guest house Anita, jossa olimme 4 yötä oli viihtyisä ja huoneessa oli kaikki mitä tarvittiin. Heti käytävällä oli keittiö, jossa tehtiin aamupalaa ja sieltä sai lainata viinilaseja yms. Huoneen parveke, josta oli hieno näkymä Kotorinlahdelle oli pääosassa huoneen valinnassa. 

Parvekkeella istuttiin joka ilta. Tulopäivänä staijailin vähän vuorien suuntaan, kun Mariia laittoi itseään valmiiksi ja havaitsin Maakotkan, Käärmekotkan, Vaaleakiitäjiä, Tervapääskyjä, Etelänharmaalokkeja ja Alppinaakkoja. Mahtava aloitus lintumielessä. Illaksi pyörimään kaupungille ja läheisestä Gyros-kioskista iltapalan kanssa partsille nautiskelemaan. Ostettiin paikallista viiniä ja jotain Serbialaista punkkua. Uni maistui pitkän päivän päätteeksi, kun kentälle oli lähdetty jo ennen viittä. 

Kotorin vanhakaupunki oli tunnelmallinen.

Kaunis Kotorinlahti.

Keskustassa uiskenteli kolmen Kesyhanhen parvi. Ei pinnaa.

Maakotka korkealla Kotorin yllä.

Näkymä parvekkeelta.

Toinen päivä alko aamupalalla ja olin katsonut, että läheltä lähtee pieni vaellusreitti "kotor ladder" ja se olisi melko kiva ja helppo kävely. Google maps arvosteluista löytyi tieto 45min suuntaansa. Lähdettiin kävelemään ja nousua jatkui silmänkantamattomiin. Lopulta oltiin noustu jo vähän vajaa 3h, vettä oli tilkka jäljellä ja katsoin kartasta, että tuolla on kilometrin päässä ravintola, että mennään sinne, kun vesikin vähissä. Vika kilsa oli pitkä, jyrkkä ja raskas. Paikoin 70% nousukulma veti aika hyvin mehut vaeltajista. 

Kävelyn aikana näkyi mukavasti lintuja ja perhosia. Päällimmäisenä mieleen jäivät Kallionakkelit, joita havaitsin 3-4 kpl, Sinirastaat, Balkanintiaiset, Viitatiaiset, Idänrusokerttu, Kirjotaskut ja Idänorfeuskerttu nuorukainen. Esim. Kallionakkeleita olin viimeksi nähnyt yli 10 vuotta sitten Israelissa, joten oli oikein mukavaa nähdä näitä pitkästä aikaa.

Perhospuolella näkyi Purjeperhosia, Ritareita, Ruutuperhosia, Ruostepapurikkoja ja kaiken maailman Heinäperhosia, jotka pitäisi määrittää lajilleen. Myös suuria Balkan Green Lizzardeja näkyi siellä täällä. Valtava sisiliskolaji. 

Ravintola oli taivas maan päällä tuollaisen puhteen päätteeksi ja vedinkin mixed grillin, joka oli tarkoitettu kahdelle. Pepsiä ja vettä myös kului ruoan kanssa. Aikamme nautittuamme oli  aika palata takaisin samaa reittiä ja olihan se alaspäin vähän helpompi. Toki lupasin perehtyä tuleviin reitteihin vähän paremmin, ettei tule ylläreitä ja vesi lopu matkalla, tai vastaavaa. Noissa lämpötiloissa se voi olla jopa kohtalokasta, jos valmistautuu huonosti. 

Noin pari kilsaa ennen maalia oli paikallisen juustolan baari auki ja napattiin juomat matkalla. Tämä oltiin ohitettu sujuvasti menomatkalla, koska matkanhan ei pitänyt olla pitkä. 

Maisemien puolesta reissu hiveli silmiä ja oli mahtava päästä näkemään koko Kotorinlahti yläilmoista. 

Balkan Green Lizzard.

Jokin suuri Heinäperhonen.

Idänorfeuskerttu.

Nuorilla linnuilla ei ole tummaa huppua vielä.

Tämä taitaa olla Banded Greyling niminen suuri heinäperhonen.

Jokin toinen Heinäperhonen.

Kallionakkeli lauloi ahkerasti.

Aika arkoja olivat, eikä kuvat ole häävejä.

Kaskaita oli joka paikassa.

Kirjotaskut kisailevat.

Voiton puolella jo tässä! 

Todella syvä rotko, ei välity kuvaan ihan samanlailla. 

Kotor ylhäältä.

Ja vielä ylempää.

Maisemissa ei ollut valittamista.

Purjeperhonen.

Ritariperhonen poseerasi.

Tuoretta polvea, kun ulkoasu on vielä näin siisti.

Ruostepapurikko.

Sinirastas koiras lauloi myös vuorilla.

Varpuset olivat tällaisia vähän sekalaisen näköisiä, mielestäni tämä on varpusen ja Pensasvarpusen jälkeläinen tai vastaava.

Jokin pieni Verkkoperhonen.

Ruutuperhonen piilossa.

Illan ohjelmassa oli lähtö Kotorin capble car pisteelle ja ajeltiin gondolihissillä 1368m korkeuteen. Nappailin maisemakuvia ja auringonlasku alkoi lähestyä ja yhtäkkiä huomasin pienella paljaalla nyppylällä Kivikkopyyn! Ei kameraa, ei kiikaria, mutta juuri sen verran lähellä, että näkyi selkeästi. Alueella ei ole muita tuon suvun kanoja, joten määritys ei jäänyt mietityttämään. Elis tuli ja viimeinen Alectoris suvun kana hoidossa weepeellä (Ammoperdix Heyii puuttuu vielä). Suu maireana olikin kiva saapua turistipaljouteen, jossa jengi kilpaili kuka saa parhaa paikan ottaa auringonlaskukuvat. Otettiin muutama foto ja mentiin viinille näköalaravintolaan. Viini maksoi 30e kaksi lasia, joten hintaa oli paikallisittain aika reippaasti. 

Kun alkoi pimentymään, niin jonotus takaisin hissille ja sillä alas kesti puolisentuntia. Kävi hauska tsägä, kun hypättiin hissin kyytiin, niin kyydissä oli ruotsalaisia, norjalaisia ja pari paikallista jäbää jotka kehuivat miten tykkäävät pohjoismaalaisista, ja niitähän sitten riitti. Mukavaa porukkaa. Iltasella vielä tovi parvekkeella ennen nukkumaanmenoa. 29001 askelta oli päivän saldo, Mariialla vähän enemmän. 

Melkoiset maisemat näköalatasanteelta.

Pian tämän kuvan ottamisen jälkeen näkyi Kivikkopyy elikseksi.

Kolmantena päivänä päätettiin ottaa aamupala ravintolasta, joten ajeltiin vähän Kotorin ulkopuolelle ja syötiin paikallinen bregu. Makkaraa, munia, tuorepuristettua appelsiinimehua, leipää yms. Taas jaksoi. Päivän kohde oli Skadar järvi ja pltiin katsottu Golden Frog niminen lafka viemään meidät järvelle veneilemään. Tuolla on kymmeniä firmoja jotka tarjoavat samaa palvelua, mutta tämä valittu yhtiö oli saanut tripadvisorissa ja google mapsissa tosi hyvät arvostelut, joten valinta kohdistui heihin. Parkkipaikka kun löydettiin niin heti näkyi kaukana niityillä Pronssi-iibiksiä ja Lehmähaikaroita

Meidät otti vastaan oikein hienosti englantia puhuvat nuoret daamit ja kertoivat hinnan, ohjelmatarjonnan ja tärkeimmät. Päätettiin ottaa 2h veneily ilman opasta, eli vain veneen kuljettaja ja me. Lintumääritykseen tuskin olisi tullut apua leideiltä ja ajateltiin, että saadaanpa olla ihan rauhassa. Kapteenina toimi Darko, melko koeneen näköinen merikarhu, tai järvikarhu, joka puhui muutamia sanoja englantia. Ukko oli hyvällä tuulella ja oli luvannut näyttää kaikki mahdolliset linnut mitä pystytään näkemään.

Kun päästiin vähän ulos sataman kapeikoista alkoi lintuja näkymään. Valkoposkitiiroja, Valkosiipitiiroja (jokunen), Pikkumerimetsoja ja Nokikanoja joka paikassa. Darko oli hyvää pataa Nokikanojen kanssa ja huusi aina "Paci, Paci" ja heitteli leipää kanoille. Hyvin osasivat tulla hakemaan. Kuvailin siinä jotain lentävää tiiraa, kun Darko vaan totesi, että "no no, colonia" ja näytti sormella eteenpäin. Totesin, että säästelllään akkua. 

Päästiin järveä halkovan sillan ali ja näkyi ensimmäiset Kiharapelikaanit kaukana. Tämä laji oli toiveissa, mutta satamassa sanottiin, että hyvin epävarmaan ovatko pelikaanit päivällä järvellä, no oli siellä, 3kpl lopulta. Sillan jälkeen alkoi näkymään haikaroita, kuten Rääkkähaikaroita, Harmaa- ja SIlkkihaikaroita ja lennossa näkyi myös yksi koiras Pikkuhaikara. Lumpeilla käveli Liejukanoja, Pikku-uikkuja oli paljon ja Silkkiuikkujakin näkyi lylättävän runsaasti. Valkoposkitiirat ruokkivat nuoria kasvustossa ja Darko ajeli niin lähelle lintuja kuin aina pystyi. Kuvia syntyi mukavasti. Pikkumerimetsoja oli joka paikassa ja seassa tavallisia Merimetsoja myös. 

Nokikanoja oli valtavasti.

Kuten myös Pikkumerimetsoja.

Veneellä lintuja oli melko helppo lähestyä.

Pikkumerimetso.

Rääkkähaikara on hieno lintu.

Silkkihaikara kalastaa.

Silkkiuikku ja jälkikasvu.

Järvelle mentiin kapeita kanavia pitkin.

Valkoposkitiira lennossa.

Jossain välissä päästiin aika lähelle Pelikaaneja ja Darko näytti, että nyt mennään kokeilemaan. Sainpahan elämäni kuvat tähän menness kahdesta yksilöstä, joista toinen on mielestäni esiaikuinen ja toinen nuori. Päästiin aika kivasti veneellä valutellen lähelle ja sitten lentokuvia, kun isot linnut lähtivät pakosalle. Darko vain painoi kaasua, kun linnut lähtivät lentoon, eli ammattimies! 

Kiharapelikaani kaukana.

Valtava ja upea lintu. 

Tätä kelpasi kuvata.

Lentoonlähtö on näin painavilla linnuilla työlästä.

Esiaikuinen lintu nousemassa siivilleen.

Kovin oli arkoja nämä linnut.

Molemmat lähdössä nousuun.

Tuntuu uskomattomalta miten tämän kokoinen lintu lentää niinkin taidokkaasti kuin nämä lentävät.

Nuorempi linnuista.

Kierreltiin kapeita reittejä alueella ja jossain kohtaa näin oudon linnun lennossa, kiikarit silmille, Vihertikka! Nappasin pari sarjaa toiveessa, että josko kuvaan olisi jäänyt jotain ja olihan siihen, nuori yksilö oli jäänyt puunrungolle ja päätyi kuviin. Jatkettiin toiseen pähään järveä ja siellähän tosiaan näitä Valkoposkitiiroja pesi. Ilmeisesti Valkosiipitiirat eivät pesi tuolla ja järvellä hengaili vaan joitain yksilöitä. Darko ajeli muina miehinä suoraan pesien eteen ja linnut nousivat lentoon. Olin vähän, että mitähän tässä tapahtuu, mutta pian tiirat palasivat pesille ja jatkoivat hautomista, kuin meitä ei olisi ollutkaan. Myös Ruskosotkia näkyi muutamia. Rastaskerttunen lauloi monin paikoin. Mehiläis- ja Hiirihaukka havaittiin. Kuvattavaa oli niin paljon, että ei tiennyt minne katsoa. 

Pikku-Uikku oli myös yleinen.

Ruskosotka koiras Pikkumerimetsojen kanssa.

Rääkkähaikara.

Bad hair day Rääkkähaikara.

Kuvan otti Kapteeni Darko.

Skadarin kapeita väyliä.

Valkosiipitiira nuorukainen.

Pesämateriaalia tuova aikuinen.

Pesässä oli munat. 

Niin kaunis lintu tuo Valkoposkitiira.

Aikuinen kasvustossa.

Onnenkantamoinen Vihertikka.

Aika pian kuitenkin oli alka lähte kohti satamaa ja palata rantaan. Darko kaivoi vielä paikallisen viinin esiin ja juotiin lasilliset, kun puksuteltiin kohti maalia. Aivan mielettömän hieno paikka ja mitäpä se olisi ihan aamusta auringonnousun aikaan ilman muita veneitä ja turisteja. Joskus jos tulen maahan uudestaan, niin varmasti teen tän uusiksi. Muuttoaikaan lintuja alueella on kuulemma ihan tolkuttomasti. 

Veneilyn jälkeen käyskenneltiin vielä jäätelöbaarille ja otettiin limut ennen jatkamista. Seuraava kohde oli merenranta, tarkemmin White Beach, joka on osa kilometrien pituista rantakaistaletta lähelä Albanian rajaa. Käytiin meressä uimassa ja tämän jälkeen ajeltiin ravintolaan pizzalle. Ravintolan lähellä näkyi Mehiläissyöjiä, Sininärhi ja useita lajeja pääskyjä. Rannatal havaittiin Kalatiiroja ja Mustarastas. Illaksi takaisin Kotoriin ja partsilla pari lasia viiniä. 

Kotorin vanhankaupungin muuri illalla.

Viimeisen täyden päivän retki vei vuoristotietä kohti Manastir Gornji Ostrog nimistä kirkkoa, joka on kaiverrettu vuorenseinämään joskus 1600-luvulla. Paikalla vierailee vuosittain yli miljoona ortodoksikristittyä ja paikka on jonkinlainen pyhiinvaelluskohde. Tänäänkin jengiä oli kuin pipoa. Alueella ei saanut olla polvet paljaana, joten allekirjoittaneellekin laitettiin hame peittämään kriittiset paikat ennen sisäänpääsyä. Itse ei niin hartaana uskovaisena paikka oli lähinnä hieno ja vaikuttava, sekä maisemat olivat komeita, mutta moni vierailija itki, suuteli ikonia yms. kovin vaikutti olevan puhdistava kokemus ja ilmeisesti tapana onkin jättää likaiset sukat roikkumaan mestalle ja lähteä puhdistuneena puhtain jaloin kohti kotia. 

Alaspäin ajellessa ajettiin suuren bussin perässä ja jonohan sinnekin saatiin. Jengi peruutteli, kun bussin piti mahtua kapeita teitä tulemaan. Lintujakin nähtiin, mm. Korppeja ja eri pääskyjä, sekä Talitiainen.

Luostarilta ajeltiin Krupac nimiselle järvelle uimaan ja paikka osoittautuikin paikallisten suosimaksi uimapaikaksi. Vesi oli lämmintä, pikkukalat näykkivt selästä ja jaloista ja aurinko helotti. Asteita 38, eli tarkeni. Järven ympäristö sosoittautui mukavaksi alueeksi lintujenkin kannalta ja nähtiin pari Mustaotsalepinkäistä, jokunen Mehiläissyöjä, Harmaasirkku, Nokkavarpunen yms. Paluumatkalla piti tankata ja katso vaan, kun löydettiin suomalaisia sieltä Montenegron perähikiältä. Autoilun ohessa matkalla näkyi mm. Pensastasku ja Nummikirvinen, mutta ei sen kummempaa.

Krupac järven kivinen ranta. 

Kallioon kaiverrettu luostari.

Mehiläissyöjä on kaunis lintu.

Mukavasti sai tässä värit esiin.

Vielä yksi.

Mustaotsalepinkäinen löytyi viereiseltä pellolta. 

On sekin pohjoisen harrastajalle aina kiva laji nähdä.

Ruuhkaa luostarin tiellä.

Illaksi mentiin Kotorin suosituimpaan ja parhaaseen liharavintolaan. Tilattiin 1100g liha-annos puoliksi ja juomat siihen päälle. Viivytyksestä johtuen talo tarjosi toiset juomat päälle ja hintaa tälle lystille tuli 50e. Hintalaatusuhte oli kohdallaan. Aterian jälkeen käppäiltiin Kotorin vanhassakaupungissa ja nautiskeltiin tunnelmasta. 

Onnellinen lihansyöjä.

Kun lähdimme, niin ravintolaan oli valtava jono.

Viimeinen aamu oli aika nopeasti taputeltu, kun lento lähti jo melko varhain. Tehtiin aamupalaa, pakkailtiin ja ajeltiin viemään autoa, eli hidas aamu. 

Loppusanat. 

Ihan mahtava reissu, vaikka lyhyt olikin. Lintujen osalta maa yllätti ja nimenomaan positiivisesti. Paljon olisi varmaan nähtävää vielä tuollakin ja parilla lisäpäivällä oltaisiin päästy Durmitorin kansallispuistoon vaeltamaan ja pääkaupunkiin Podgorijkaan vierailulle. Seuraavaksi joku muu entisen Jugoslavian maa listalle, ehkä Pohjois-Makedonia. Jälkikäteen ajateltuna autoilua lukuunottamatta maasta jäi pelkästään positiivinen fiilis. Lintuja 69 lajia, perhosia jokunen kymmenen ja parit sudenkorennotkin, esim. Keisarikorento Skadarilla. 

-Tomppa