Virossa päivä 3

 Aamu valkeni tuulisena ja aamupalan jälkeen painelin bunkkerille vastaanottamaan muuttolintuja. Varpushaukoilla oli jonkun verran menohalua ja tilastoitiin reilut 50 muuttavaa ja muutama paikallinnen. 3 Arosuohaukka nuorukaista näytteli parasta antia aamulla ja oikeastaan koko päivänä. pikkulintuja muutti jatkuvasti päivän mittaa ja paikallisiakin käytiin laskemassa. 

Ruoaksi oli taas makkarakastiketta ja lounaan jälkeen käppäilinkin ympäri niemeä. Parhaina havaintoina voisi mainita pari Viiksitimalia, Haarapääskyn, pari Harmaahyljettä ja Aroharmaalokin, jollainen meni jo aamun muutolla todnäk yksilönä, mutta jäi pohdituttamaan. Onneksi löytyi tämä kyseinen nuorilintu kärjestä. Vuorihempot olivat kadonneet. Timo näki Merisirrejä ja paljon muutakin, me Jänden kanssa vähän vähemmän. 

Tänään koitettiin myös bongata Arotaskua lähialueelta, mutta viimeisin luotettava havis on maanantailta. Ei ollut paikalla. Iltapäivällä raidattiin kärki ja Möntun satama, ei ihmeitä haviksia...

Alla paljon kuvia päivältä. 

Aamun valoja bunkkerilta. 

Koiras Varpushaukka muutti.

Arosuohaukkoja meni tänään 3 kpl.

Tässä joku kolmesta. 

Ja taas sama laji. 

Kettu käppäili niityllä.

Päivän Cace, eli Aroharmaalokki.

Harmaahylje lepäili itärannalla, mutta häiritsin sitä.

Kveri antoi pahaa öögaa, eli silmää ja lähti merelle. 

Tundrakurmitsa. 

Huomenna pitäisi olla tyynempi päivä, mutta katsotaan.

-Tomppa

Virossa päivä 2

 Tyyni aamu valkeni ja se onkin harvinaista herkkua täällä. Timot painelivat eri suuntiin ja Jänden kanssa lähdettiin tutkimaan niemeä. Aamuisella ei kovinkaan kummallisia havaittu, toki Muuttohaukka, neljä Vuorihemppoa kärjessä Tundrakurmitsan kanssa ja muuta perus juttua. Linnuilla ei ollut kovinkaan paljon menohaluja näin tyynenä päivänä. Tavattiin myös Otso Salmi mestoilla ja kertoi olevansa ensimmäistä kertaa Sörvessä. Ehkä kärpänen puri ja ukko nähdään uudestaankin täällä. 

Valot kärjestä.

Vuorihemppoja oli tänään 4 kpl. 

Tundrakurmitsalla on mustat kainalot. 

Sama puhelimella scoupattuna.

Kierreltiin siellä täällä Jänden kanssa tämä päivä, kunnes lounas oli joskus 13 pintaan. Nakkikastikeet huiviin ja maa bunkerille katsomaan petoja. Jokunen Hiirihaukka paineli pohjoiseen, Merikotkia näkyi ja Sinisuohaukka nuorukainen pyörähti niityllä.

Iltapäivällä kompattiin itäranta ja kärki uudelleen ilman mainittavia lisähavaintoja. VIkoilla valoila vielä Loodeen, josta retkenpinnaksi Harakka. 

Kaikenkaikkiaan välipäivän makua, vaikka kelin puolesta hienoa olikin. 

Pähkinähakki viihtyy aseman ympäristössä.

Laadlan kyläkauppa. 

Päivän majakkakuva.

Kulo- ja Räkättirastaita.

Mustavariksia muutti muutamia. Tässä vanha lintu.

Sinisuohaukka nuorukainen pyörähti bunkkerin luona.

Urpiainen kärjestä.

Todella vaalea Hiirihaukka.

Maantiekylässä on vanhoja neukku kasarmeja. 

Huomenna jatkuu. 

-Tomppa

Virossa, päivä 1

 Saavuin eilen puolen yön aikaan Sörven lintuasemalle, Saarenmaan eteläkärkeen. Matka oli pitkä sähköautolla latauksineen yms, mutta kaikesta selvitään. Saapuessa lähialueelta Suopöllö ja aseman pihassa huuteli Lehtopöllö. 

Heräsin tänään 14.10 puolituntia ennen auringonnousua ja kovasta tuulesta huomimatta menin kärkeen tutkimaan löytyykö tuulensuojaista paikkaa. Löytyihän se ravintolalta (kiinni) ja jäin staijamaamaan muuttoa. 

Pikkulinnuilla oli mukavasti menoa tänään, pääosin Järripeipoilla, mutta seassa meni myös Urpiaisia, Käpylintuja, Tilhiä, Rastaita ja tavan Peippoja. Petolintuja liikkui heti aamusta ja pääsin tarkistamaan parikin kappaletta Tuulihaukkoja, ettei vaan Pikkutuulihaukka olisi eksyny myös tänne, mutta ilman mainittavaa tulosta. Ampuhaukkoja liikkui, länsiniemessä oli peräti kaksi 1kv Muuttohaukkaa, mutta päivän paras peto oli nuori Arosuohaukka, joka kääntyi Majakalla ja häipyi takaisin pohjoiseen. Ei ollut hänen päivänsä tänään. 

Aamua piristi myös Kettu, joka nieli suurta kalaa aikansa, kunnes onnistui tehtävässään. 

Aamun Kettu.

Järripeippoja meni pitkin päivää.

Aamun Kottaraisia. 

Nuori Arosuohaukka yllätti.

Tässä vielä menossa, kohta poistui takaisin Pohjoiseen. 

Sade alkoi 9.22 jolloin poistuin takaisin asemalle keittämään lisää kahvia. Tämä kuvasi oikeastaan koko päivää. Satoi ja paistoi, varsinkin iltapäivällä paistoi ihan aurinkokin. Kävin kaksi kertaa ajelemassa Maantiekylän tiet ja ensimmäisellä kerralla rastasparvesta löytyi Sepelrastas! Vihdoin tämäkin laji näki minulle Virossa, ollen Vironpinna 290 (pari lajia on lumpattu viimeisimmässä taksonomia palaverissa)... Kävin myös Möntun satamassa päivän aikana, jossa havaitsin toistakymmentä Västäräkkiä, kymmeniä rastaita ja Kangaskiurun. Päivän havainnot löytyvät TÄÄLTÄ. Iltapäivällä käppäilin kärkeen, jossa löysin Kivitaskun ja pari Vuorihemppoa, kärjen läheltä löysin vielä Luotokirvisen ja kaksi Punasotkaa. Mukavia lajeja. 

Kaiken kaikkiaan mahtava lintupäivä, uusi laji Viron listalle ja muuta mukavaa. Alla vielä parit kuvat päivältä.

Mäki-Kanepilind, eli Vuorihemppo. Näitä pohjoisen lintuja pääsee Helsinkiläinen harvemmin näkemään.

Kahlaava Haahka. Koiras sulkasadossa.

Kivitaskuja ei pitäisi montaa tähän aikaan enää olla pohjoisessa.

Vaika kuinka siristi, niin ei tämä muuttunut miksikään harvinaisemmaksi lajiksi.

Koiras Pikkukäpylintu.

Nuori/naaras Pikkukäpylintu.

Luotokirvinen lennossa.

Majakka ja Jalohaikara.

Sepelhanhi.

Nuori Tundrahanhi

Iltasella Timo & Timo saapuivat asemalle ja Jände saapuu myöhemmin tänään. Huomenna löydetään jokin rari! 

-Tomppa

Ruskouunilintu Tähtitorninmäellä.

 Tänään 5.10 istuskelin Töölössä toimistolla, kun tuli tieto Ruskouunilinnusta Helsingin Tähtitorninmäellä. Laji on mielenkiintoinen ja aina mukava havaita, joten päätin työpäivän sopivasti ja lähdin bongaamaan. Paikalle saapuessa lintu oli hallussa ja A.Pikkarainen viittoili mihin suuntaan pitää kuunnella. Ekat taksutukset kuuluivatkin heti paikalle tullessa. 

Toivoin kuvaa, jonka tiesin olevan vaikea tämän lajin kohdalla ja sääkin oli sateinen ja pimeä, joten odotukset olivat aika pienet. Lintu nousi yhtäkkiä lentoon ja ylitti bongarit taksutellen, siirtyen seuraavaan suurehkoon puskaan. Lehtiä on vielä niin paljon, että ei mitään tahdo näkyä, mutta aina välillä näkyi pieni tumma lintu pomppimassa oksistossa ja taksuttelusta pystyi päättelemään kuka siellä hyppeli. 

Lintu oli syvällä puskan sisällä.

Bongareita riitti kevyestä sateesta huolimatta.

Kaiken odotuksen jälkeen lintu siirtyi pensaaseen, jossa se ei päässyt nin syvälle piilon ja sain kuin sainkin pari erittäin kehnoa kuvaa, jossa ei näy koko lintua, mutta mukavasti räikeän voimakas skj, eli silmäkulmajuova, sekä se, että kyseessä on oikea lintu. 

Kukas sieltä kurkkii?

No, Ruskouunilintuhan se siellä. Melko vaatimattomat kuvat tuli...

Oli mukava nähdä tuttuja, kuten aina. Paikalla oli reilut 20 bongaria sillä aikaa, kun itse siellä olin. 

Laji pesii normaalisti siis siperian taigalla, lähinnä Venäjällä, sekä Kiinassa ja talvehtii kaakkois-Aasiassa. Aina ihmetyttää miten tuollainen 10 grammaa painava lintu voi eksyä reilut 3000km länteen ja selvitä tänne asti, löytyä Helsingistä ja sen pääsee vielä näkemään.