Rareja ja muuta.

 Toukokuun puolenvälin viikonloppu osottautui hyväksi lintujen kannalta. Mariia oli kisoissa, lapset toisaalla menoissa, niin kerkesin hetkeksi Saltfjärdenille staijailemaan. 

16.5 Kävin painimassa hesburgerin kautta Saltille. Saavuttuani Lampisen Make ajeli vastaan poispäin ja parkkiksella olivat Rolle, Kapanen ja Vasamies. Kyselin, että onko mennyt mitään ja hiljaista oli kuulemma ollut. Totesin siihen vaan, että yksi lintu voi muuttaa kaiken. Jätkät naureskeli, että "joo niinpä". Stijailtiin siinä hetkonen ja huomasin Merikotkan kanssa jonkin vaalean pedon. Sain sen putkeen ja huusin jätkille, että hei mikä tuossa tulee!! Vasamies sai samaan aikaan linnun näkyviin ja todettiin aikalailla yhteen ääneen "Käärmekotka"!!! Sitten alkoi se perus säätö, missä menee, mihin pitää katsoa, joku parkkikselle eksynyt pariskunta kysyi, että onko se ilmassa... Kaikkea sitä. 

Sinitaivaalta oli todella hankala nuotittaa, löytää yms. Vaikea tilanne. Laitoin piippariin viestin, että kärmeskotka tulossa lopulta E. Tilanne kesti ehkä vajaa 10min. Kuvia yritettiin ottaa, mutta lintu oli jo aika etäällä ja kamera ei tarkentanut sinitaivaalle.

Yhten kuvasarjaan onneksi tarttui vaalea, hieno, joskin kaukainen Käärmekotka. Pääasia, että kaikki näkivät linnun, joka sitten kopattiin ainakin Larusta, Kivikosta, Pakilasta ja ehkä jostain muualtakin. Tällaiset spondet on kyllä aika kivaa herkkua. Tilanteen rauhoituttua alkoi paikalle valua jengiä ja osa lähti pois. Lopulta olin paikalla yksin, kun olin päättänyt, että kun kerran saa, niin staijataan. Parhaaksi havainnoksi kotkan jälkeen jäi Piekana, joka kaarteli kaukaa lännenpuolelta valuen lopulta NE suuntaan, sekä Harmaasieppo, jonka pääsin näyttämään ukoille vuodariksi. Toukokuisia Piekanoja tuskin Uudellamaalla hirveästi on.

Käärmekotka.

Piekana.

Saltilla pyörii joitain kymmeniä Kurkia jatkuvasti siirtyillen.

Seuraavana päivänä pääsin taas Saltille, nyt vähän aikaisemmin. Paikalla taas tuttuja, Rolle, Sakari Damski, Ia Rinne, Markus Lampinen, Pertti Nieminen ja Kalle Sulkava. Staijailtiin ja oli selkeästi aika hiljaista. Jokunen Mehiläishaukka, yksi Haarahaukka, joka ensin tippui pikalliseksi johonkin metsään ja reilua tuntia myöhemmin nousi ja esittäytyi paremmin. 

Markuksella oli taas selkeä rooli havainnoissa, koska kun hän lähti bongamaan Ukiin Iberiantiltalttia, niin tämän jälkeen oli taas päivän parhaan havainnon aika. 

Merikotka syöksyi niitylle tornin taaksi ja nosti paljon lintuja ilmaan. Damski huusi yhtäkkiä, että AVOSETTI lentää tuolla! Paniikki, ei näkynyt heti, mutta onneksi kaikki lopulta tämänkin löysivät. Ehdin nähdä noin 4sekunttia lennossa, kunnes katosi katveeseen. Aika mahtava havainto tämäkin! Päivän aikana kuului myös Käenpiika ja Fasaani parkkikselle. 

Kuvia ei juuri tullut, mutta tämä Pernis lensi aika läheltä.

Aika kivaa rarien tykitystä tuo pari päivää oli. Vääristyy myös vähän staijaamisen onnistumisprosentti, kun osu noin kivsti kahtena päivänä paikalle. On tuolla meinaa aika monta kertaa seisty ja katseltu tyhjää taivasta. 

19.5 kävin bongaamassa Viikissä jo muutaman päivän viihtynyttä Lyhytnokkahanhea. AIka vähän näitäkin tänne Helsinkiin pysähtyy, joten mikäs tätäkin katsellessa. 

Skouppia Lyhytnokasta.

Aika helposti tämänkin erotti parvesta, joskaan siellä ei nyt olut Metsähanhia joukossa.

Loppuviikosta sairastuin, joten mentiin landelle sairastelemaan Mariian kanssa. Pientä yritystä linnnulle, mutta ei ihmeitä. Käki kukkui itsensä vuodariksi, Törmäpääskyt olivt saapuneet tutulle pesimäpaikalle, Viitakerttunen lauloi kilpaa Lehtokertun kanssa ja Punavarpunen yllätti vessaan matkala olleen kävelijän. 

Viitakerttunen.

Viitakerttunen.

Kiva, että Hömötiaisia on vielä jossain.

Korvasieniä oli muutamassa paikassa. 

Enemmänkin taiteellinen kuva Naakasta ja Nuolihaukasta.

Pensaskerttu pensaassa. 

Törmäpääskykolonia. Yksi lintu näkyy kuvassakin.

Nuolihaukka nappaamassa korentoa. 

Nuolihaukka

Välke, tai Vaskikorento. En kerennyt tutkia asiaa.

Sairastelun jälkeen viimeiseksi viikoksi töihin ennen lomaa. Lintuja ei oikein kerennyt katsella, mutta eilen 28.5 olin sovittamassa työvaatteita Roihupellossa, kun tuli häly Ruostepääskystä Viikissä, yllättäen taas Sarvanteen löytämänä. Tajusin, että tämä laji puuttuu mun Helsinki-listalta, joten ratikalla paikalle, juosten ratikalta taka-viikin pelloille, ilman optiikkaa. Jengiä alkoi tulla paikalle ja taisin olla mestoilla kolmantena! Ekaa kertaa myös ennen Aleksanteri Pikkaraista, joka vaatii aina melkoista suorittamista, että näin pääsee käymään. 

Lintua ei näkynyt alkuun, mutta pääskyjä lenteli siellä täällä. Lopulta joku huusi, että tuolla lentää, eli jossain viikin hevostallien luona. Ilman kiikareita oli vähän hankalaa, mutta onneksi Santaharjun Jarkko tuli mestoille ja sain lainata häneltä kiikareita. 5 tuskaista minuuttia ja pääsin huutamaan, että TUOSSA LENTÄÄ! ja annoin kiikarit Jarkolle. Käteltiin ja läksin kotiin, olihan Julius oksentanut edellisenä yönä ja olin etäillyt töissä hänen kanssaan. 

Ruostepääsky oli numero 292 mun Helsinkilistalle ja kiva paikkaus, kun nuijasin joskus linnun Pornaistenniemeltä. 

Ruostepääsky bongareita. 

Tänään 29.5 lähtö Korsikalle, siitä myöhemmin lisää. 

-Tomppa

Huhtikuun loput ja toukokuun eka puolisko.

 Huhtikuun lopussa jatkettiin mökkeilyä ja siellähän on aina, siis Hartolassa paljon katseltavaa. Harmaapäätikka on siellä esimerkiksi reippaasti yleisempi, kuin kotoisessa Helsingissä. Tällä reissulla vuodareita ei enää ropissut kuten edellisellä kerralla, mutta kyllähän sieltä kevään ensimmäinen Harapääsky ja Tuulihaukka heti löytyivät rantaan mentäessä. 

Vkl syötiin ja nautiskeltiin ja vierailtiin Jullen kanssa Ohrasalmen lintuparatiisissa. Paikka on pari kolme kilsaa mökiltä ja maisemat vaihtuu heti monipuolisemmaksi. Jo tiellä hokasin kolme Pyytä, joista yksi koiras jäi mukavasti katseltavaksi. Jullekin sai eliksen. 

Ohrasalmella kaksi Härkälintua ja pari Kuikkaa, mutta muutoin aika hiljaista. Kalalokki patsasteli maisemakuvaan mukaan itsensä. 

Maisemakuva ja Kalalokki.

Etäinen Härkälintu.

Vielä etäisempi Kuikka Pari.

Pyy koiras poseeraa.

Peippo on hieno ja yleinen lintu.

Harmaapäätikka vastarannalla.

Tuulihaukka vastarannalla.

1.5 kävästiin Loviisan mökillä ohimennen, kun tavattiin Mariian työkaveri miehensä kanssa Härkäpäässä Vappu brunssilla. Itsessään brunssi ei ollut häävi, mutta seura oli mukavaa ja paikka kiva. Siitä sitten mökille, jossa jeesailin faijaa vähän kantelemaan tavaroita kesää varten. Lintuhavainnoista voisi mainita Pikkulokin ja Kalatiiran.

Västäräkki mökkirannassa. 

2.5 vedin pitemmän kaavan mukaan. Painien jälkeen menin ensin Maarin tornille, joka pursusi ihmisiä. Mukavasti tuli vuodareita kun pääsi hyvälle mestalle. Jutskailin ihmisten kanssa, pääosin tuntemattomien kanssa ja auttelin vasta-alkajia lajien kanssa. Paras havis taisi olla Keltavästäräkki ja parvi Mustavikloja. Muita mainittavia voisi olla muutama Jalohaikara, Uiveloita, Pikkukuovi, Luhtakana ja Sääksi. Perus kahlurit tuli hoidettua melkolailla tuolla reissulla. 

Iltapäivästä kävin vielä Vanhankaupunginlahdella kävelyllä Mariian kanssa ja sieltä listalle Luhtahuitti, Tylli ja Viiksitimali. Mukavaa oli. 

Laulujoutsen tulossa pesälle. 

Kurkkiva Pajusirkku.

Soiva Telkkä.

Sääksi Maarilla.

3.5 kävin Pornaistenniemen tornissa katsomassa Mustapyrstökuiria. Matkalla poikkesin padolle, josta kuului Ruokosirkkalintu. Mahtavaa. Padolla myös Rautiainen, josta vuodari. Tapasin tornissa Taavi Sulanderin, jonka kanssa puheltiin niitä näitä ja nähtiin mukavasti lintuja. Rytikerttunen lauloi ja sirkkalintu kuului myös tornille. Kotiin päästyäni Viikin pelloilta löytyi Sepelrastas ja sitähän oli mentävä katsomaan. Oikein työn takana oli ja kun löysin linnun, niin joku jäbä metallinpaljastimen kanssa ajoi linnun pois... Hienoa. Paikalta vuodareihin myös Leppälintu, kun hieno koiras löytyi aidantolpalta. 

7.5 tehtiin iltakävely Kallahteen, joka ei hurjia tarjonnut, mutta Lapintiira ja Ristisorsa vuodareihin.

Haahka maisemassa.

Kalatiira kivellä.

Pensastasku Kallvikin niityllä.

Valkoposkihanhi rantsussa.

8.5 karkasin elis bongolle. Ei tarinassa sinällään ihmeitä. Töihin piti keksiä tarina ja kävin Uudessa kaupungissa kurkkaamassa siellä nyt jo kuukauden viihtynyttä Iberiantiltalttia. Havainto on toinen suomesta koskaan, joten mukava pinna, kunhan vaan hyväksytään RK:n toimesta. 

10.5 päätettiin lasten kanssa pyöräillä Keinumäen tornille piknikille. Ajo kesti VAIN tunnin suuntaansa, mutta hauskaa oli. Parhaina havaintoina Stadin yli tullut Kattohaikara, joka on aina mukava nähdä.

Kattohaikara. Vähälukuinen vieras meillä.

Ja uudestaan.

Pihan kuusessa on Hempon reviiri. Koiras laulaa usein näkyvästi.

Mustapääkerttu, kuten kuvasta näkee. Naaras.

Satakieli lauloi yllättävän avoimesti.

Jullen ja Vilman kanssa käytiin vielä 14.5 perinteinen pornaistenniemi - Lammassaari kierros. Ruokokerttunen, Tervapääsky, Pensaskerttu ja aikaisemmin pihan yli muuttanut parvi hanhia, jossa oli mukana pari Sepelhanhea, olivat päivän anti. Keltavästäräkkejä oli muutamia pitkospuiden varressa.

Harmaahaikara.

Keltavästäräkki, selkeä Flava.

Tässä linnussa jotain Thunbergin vikaa jo.

Merikotka Pornaistenniemestä.

Mukulat ja Sinisorsa herra.

Sohaisin sinne päin ja osuin. Viiksitimali.

Valkoposkia meni paljon pitkin päivää.

Toukokuun loput toiseen postaukseen. 

-Tomppa

Huhtikuussa jo tapahtuu.

 Huhtikuussa näkee jo lintuja, se on mukavaa touhua. Kävelin taas kuun ensimmäinen Töölöstä Hakaniemeen työpäivän aikana ja Meriharakka teki ylilentonsa Tokoinrannan kohdalla, josta vuodenpiste. Oli mukava ylläri, vaikka porkkananokkia olikin jo nähty siellä täällä. 

Tokoinrannassa vietti aikaa tällainen hassun näköinen Kanadanhanhi.

Töölönlahden Naurulokki.

Kuun toinen päivä antoi vihdoin Peipon ja parvessa meni vähän Järrejäkin, joten molemmat listoille. Kertonee enemmän omasta retkeilystä, kun Peiposta, että saa listoille sen vasta 2.4... No, takuu varma laji anyway. Pääsiäisen kunniaksi lähdettiin 4.4 Tukholmaan Mariian kansa ja nautiskeltiin oikein mukava aikuisten reissu. Laivalta näkyi Haahkoja, Alleja, Tukkakoskeloita, Harmaahylje ja mukavimpana Harmajan majakalta ynnätyt 5 kpl Riskilöitä. Tukholmassa tulikin sitten vettä kuin aisaa, joten ulkoilusta ei oikein tullut mitään. Paikalla oli ilmeisesti kuitenkin siellä jo pitkään viihtynyt Rengasnokkalokki, jonka nyt siis missasin toistamiseen... No, ehkä ensikerralla. 

Hytin ikkunasta Haakoja merellä.

Västäräkistä vähäsen tapahtui jo 8.4, jolloin tämä yksi lempi linnuistani lensi auton editse Vihdintiellä. Seuraavana viikonloppuna lähdettiinkin jo avaamaan mökkikautta ja retkeilin Hartolassa lähietäisyyksillä. 10 uutta vuodaria viikonlopun aikana oli mahtavaa ja parhaina voisi mainita Piekanan, SInisuohaukan, Tiltaltin, Pyyn ja Teeren. Myös paikallisesti vähälukuinen Merikotka näkyi. Olen nyt nähnyt vuosittain viimeisen 4 vuoden aikana Mekon Hartolassa, mutta tätä ennen en koskaan, eli lienee alueellisesti runsastunut. 

Kuovi.

Kurkia liikkui pieniä määriä siellä täällä.

Hiirihaukka.

Sinisuohaukka.

Myös perhospuoli aukesi tuona viikonloppuna ja valolle sain Huhtiyökkösiä, Käherämittarin, Kevätvillaselän ja päiväperhosista voisi mainita Suruvaipat, Kangasperhosen ja Sitruunaperhoset. Myös jokin Kehrääjä, ehkä Pikkuriikinkukokehrääjä lennossa.

Huhtiyökkönen.

Kangasperhonen.

Koivutyttöperhonen.

Käherämittari.

Suruvaippa.

Arkipäivinä olen keskittynyt paljon pihapinnojen keräämiseen ja niitähän on myös ropissut. Parhaana 17.4 pihan ylittänyt ad Mustavaris ja Kuovi. Merikotka näkyi täältäkin, mutta kovin vaisua muutoin. Hemppo lauloi myös tuona päivänä lähi männyssä. 

17.4 paras laji oli kuitenkin lähialueelta bongattu Mandariinisorsa, jota käytiin Mariian kansa yytsimässä. Komea koiras oli Mariiallekin jo kolmas havainto, kun itse olin tainnut nähdä noita vuosittain noin 10 viime vuoden aikana. Mätäjoelta myös Haapana ja Liejukana pisteisiin tälle vuodelle. 

Haapana koiras.

Mandariinisorsa koiras.

Lintu kökötti puskassa koko vierailun ajan. Olipas töykeää.

18.4 tehtiin reissu Suomenojalle ja lintualtaille. Mustakurkku-uikkuja, Punasotkia, muita sorsia ja tietysti Naurulokkeja. Aika perus kamaa, ei yllätyksiä, tai no ehkä Rantakäärmeen voi laittaa sellaiseksi. Jengiä oli paljon, varpuslintuja ihan muutama hassu, ei hysyjä, tai muutakaan.. 

Keilapallo, eli Nokikana.

Liejukana on yleinen Suomenojalla.

Lapasorsan nimen peruja ei tarvitse miettiä kauheasti. Koiras.

Lapasorsa naaras.

Etäisiä Mustakurkku-uikkuja.

Punasotkia.

Rantakäärme. Ehkä noin 40cm pitkä yksilö.

Sellaista. Ehkä tässä pitää ryhfistäytyä ja lähteä retkelle. Viikonloppu menee kylläkin taas mökillä. Koitan saada kuvia Pikkuriikinkukkokehrääjästä. 

-Tomppa