Virossa päivä 2

 Tyyni aamu valkeni ja se onkin harvinaista herkkua täällä. Timot painelivat eri suuntiin ja Jänden kanssa lähdettiin tutkimaan niemeä. Aamuisella ei kovinkaan kummallisia havaittu, toki Muuttohaukka, neljä Vuorihemppoa kärjessä Tundrakurmitsan kanssa ja muuta perus juttua. Linnuilla ei ollut kovinkaan paljon menohaluja näin tyynenä päivänä. Tavattiin myös Otso Salmi mestoilla ja kertoi olevansa ensimmäistä kertaa Sörvessä. Ehkä kärpänen puri ja ukko nähdään uudestaankin täällä. 

Valot kärjestä.

Vuorihemppoja oli tänään 4 kpl. 

Tundrakurmitsalla on mustat kainalot. 

Sama puhelimella scoupattuna.

Kierreltiin siellä täällä Jänden kanssa tämä päivä, kunnes lounas oli joskus 13 pintaan. Nakkikastikeet huiviin ja maa bunkerille katsomaan petoja. Jokunen Hiirihaukka paineli pohjoiseen, Merikotkia näkyi ja Sinisuohaukka nuorukainen pyörähti niityllä.

Iltapäivällä kompattiin itäranta ja kärki uudelleen ilman mainittavia lisähavaintoja. VIkoilla valoila vielä Loodeen, josta retkenpinnaksi Harakka. 

Kaikenkaikkiaan välipäivän makua, vaikka kelin puolesta hienoa olikin. 

Pähkinähakki viihtyy aseman ympäristössä.

Laadlan kyläkauppa. 

Päivän majakkakuva.

Kulo- ja Räkättirastaita.

Mustavariksia muutti muutamia. Tässä vanha lintu.

Sinisuohaukka nuorukainen pyörähti bunkkerin luona.

Urpiainen kärjestä.

Todella vaalea Hiirihaukka.

Maantiekylässä on vanhoja neukku kasarmeja. 

Huomenna jatkuu. 

-Tomppa

Virossa, päivä 1

 Saavuin eilen puolen yön aikaan Sörven lintuasemalle, Saarenmaan eteläkärkeen. Matka oli pitkä sähköautolla latauksineen yms, mutta kaikesta selvitään. Saapuessa lähialueelta Suopöllö ja aseman pihassa huuteli Lehtopöllö. 

Heräsin tänään 14.10 puolituntia ennen auringonnousua ja kovasta tuulesta huomimatta menin kärkeen tutkimaan löytyykö tuulensuojaista paikkaa. Löytyihän se ravintolalta (kiinni) ja jäin staijamaamaan muuttoa. 

Pikkulinnuilla oli mukavasti menoa tänään, pääosin Järripeipoilla, mutta seassa meni myös Urpiaisia, Käpylintuja, Tilhiä, Rastaita ja tavan Peippoja. Petolintuja liikkui heti aamusta ja pääsin tarkistamaan parikin kappaletta Tuulihaukkoja, ettei vaan Pikkutuulihaukka olisi eksyny myös tänne, mutta ilman mainittavaa tulosta. Ampuhaukkoja liikkui, länsiniemessä oli peräti kaksi 1kv Muuttohaukkaa, mutta päivän paras peto oli nuori Arosuohaukka, joka kääntyi Majakalla ja häipyi takaisin pohjoiseen. Ei ollut hänen päivänsä tänään. 

Aamua piristi myös Kettu, joka nieli suurta kalaa aikansa, kunnes onnistui tehtävässään. 

Aamun Kettu.

Järripeippoja meni pitkin päivää.

Aamun Kottaraisia. 

Nuori Arosuohaukka yllätti.

Tässä vielä menossa, kohta poistui takaisin Pohjoiseen. 

Sade alkoi 9.22 jolloin poistuin takaisin asemalle keittämään lisää kahvia. Tämä kuvasi oikeastaan koko päivää. Satoi ja paistoi, varsinkin iltapäivällä paistoi ihan aurinkokin. Kävin kaksi kertaa ajelemassa Maantiekylän tiet ja ensimmäisellä kerralla rastasparvesta löytyi Sepelrastas! Vihdoin tämäkin laji näki minulle Virossa, ollen Vironpinna 290 (pari lajia on lumpattu viimeisimmässä taksonomia palaverissa)... Kävin myös Möntun satamassa päivän aikana, jossa havaitsin toistakymmentä Västäräkkiä, kymmeniä rastaita ja Kangaskiurun. Päivän havainnot löytyvät TÄÄLTÄ. Iltapäivällä käppäilin kärkeen, jossa löysin Kivitaskun ja pari Vuorihemppoa, kärjen läheltä löysin vielä Luotokirvisen ja kaksi Punasotkaa. Mukavia lajeja. 

Kaiken kaikkiaan mahtava lintupäivä, uusi laji Viron listalle ja muuta mukavaa. Alla vielä parit kuvat päivältä.

Mäki-Kanepilind, eli Vuorihemppo. Näitä pohjoisen lintuja pääsee Helsinkiläinen harvemmin näkemään.

Kahlaava Haahka. Koiras sulkasadossa.

Kivitaskuja ei pitäisi montaa tähän aikaan enää olla pohjoisessa.

Vaika kuinka siristi, niin ei tämä muuttunut miksikään harvinaisemmaksi lajiksi.

Koiras Pikkukäpylintu.

Nuori/naaras Pikkukäpylintu.

Luotokirvinen lennossa.

Majakka ja Jalohaikara.

Sepelhanhi.

Nuori Tundrahanhi

Iltasella Timo & Timo saapuivat asemalle ja Jände saapuu myöhemmin tänään. Huomenna löydetään jokin rari! 

-Tomppa

Ruskouunilintu Tähtitorninmäellä.

 Tänään 5.10 istuskelin Töölössä toimistolla, kun tuli tieto Ruskouunilinnusta Helsingin Tähtitorninmäellä. Laji on mielenkiintoinen ja aina mukava havaita, joten päätin työpäivän sopivasti ja lähdin bongaamaan. Paikalle saapuessa lintu oli hallussa ja A.Pikkarainen viittoili mihin suuntaan pitää kuunnella. Ekat taksutukset kuuluivatkin heti paikalle tullessa. 

Toivoin kuvaa, jonka tiesin olevan vaikea tämän lajin kohdalla ja sääkin oli sateinen ja pimeä, joten odotukset olivat aika pienet. Lintu nousi yhtäkkiä lentoon ja ylitti bongarit taksutellen, siirtyen seuraavaan suurehkoon puskaan. Lehtiä on vielä niin paljon, että ei mitään tahdo näkyä, mutta aina välillä näkyi pieni tumma lintu pomppimassa oksistossa ja taksuttelusta pystyi päättelemään kuka siellä hyppeli. 

Lintu oli syvällä puskan sisällä.

Bongareita riitti kevyestä sateesta huolimatta.

Kaiken odotuksen jälkeen lintu siirtyi pensaaseen, jossa se ei päässyt nin syvälle piilon ja sain kuin sainkin pari erittäin kehnoa kuvaa, jossa ei näy koko lintua, mutta mukavasti räikeän voimakas skj, eli silmäkulmajuova, sekä se, että kyseessä on oikea lintu. 

Kukas sieltä kurkkii?

No, Ruskouunilintuhan se siellä. Melko vaatimattomat kuvat tuli...

Oli mukava nähdä tuttuja, kuten aina. Paikalla oli reilut 20 bongaria sillä aikaa, kun itse siellä olin. 

Laji pesii normaalisti siis siperian taigalla, lähinnä Venäjällä, sekä Kiinassa ja talvehtii kaakkois-Aasiassa. Aina ihmetyttää miten tuollainen 10 grammaa painava lintu voi eksyä reilut 3000km länteen ja selvitä tänne asti, löytyä Helsingistä ja sen pääsee vielä näkemään. 

Syksyn tuntua ilmassa ja elis.

 Nopeasti aika vierähtää ja taas ollaan Lokakuussa, joka on tietysti parasta A-luokkaa rareja ajatellen.

Kovin montaa ulkoilua kiikareiden kanssa ei ole tullut tehtyä, vaan tekeminen on painottunut urheiluun ja hyvinvointiin. 20.8 pihan ohi viipotti äännellen Pähkinähakki, jolla tuntuu havaintojen perusteella olevan jonkinmoinen vaellus käynnissä. Pihapinna ja vuodari tästäkin linnusta seurasi. 

27.8 käppäilin töissä Töölöstä Hakaniemeen ja Töölönlahden kohdilla kuului tuttu ääni taivaalta, Lapinkirvinen! Hauska havainto aina täällä ja mukava yllätys. Lahdella jokunen Silkkiuikku ja Nokikanoja tämän lisäksi. Sinitiaiset pörisivät ruovikossa. Tämän viikonlopun kohokohta oli poikien kanssa viettämään ennakkoon ja jälkikäteen porukan 40-v synttäreitä, kun kaikki tänä vuonna tuohon merkkipaaluun pääsevät. Syötiin hyvin, juotiin hyvin, saunottiin, uitiin ja pelattiin cards against humanity peliä nauraen vedet silmissä. Mukava viikonloppu. Perhosia valolla taas ja Siniritariyökkönen vielä ilmestyi jostain.

Sekä Siniritariyökkösen.

Liha esitti pääosaa illallisella.

Sääkin suosi.

Kuukausi vaihtui ja 6.9 mentiin Mariian kanssa iltapäivällä ensin Lauttasaareen etsimään siellä havaittua taigauunilintua, mutta sain tyytyvä kahteen kutsuääneen jostain sisäpihalta ja pohdin viitsiikö edes ottaa pinnaa. Toki tuskin sillä on merkitystä kellekään, vaikka ottaisinkin... Paikalla oli myös kesyhkö nuori Pikkulepinkäinen, joka poseerasi ja haki melkein jaloista jonkin luden ateriakseen. Hieno ja veikeä lintu. Muutoin linnusto oli tylsähköä perushuttua. 

Larusta jatketiin reilun tunnin staijille Maarin tornille. Porukkaa oli jonkin verran ja turisteja pööpöili siellä täällä. Jalohaikaroita oli 5 kpl, Suosirri isossa Suokukko/Töyhtöhyyppäparvessa ja Heinätavista vuodenpiste. Petoja edusti lähinnä Merikotkat, jokunen Varpushaukka, Ruskosuohaukat ja yksi muuttanut Tuulihaukka. 

Jalohaikara Maarilla.

Nuori Pikkulepinkäinen.

Lude päätyi lounaaksi.

Lintu oli melko kesy.

Kaunis lintu.

Suokukkoja Maarilta.

11.9 oltiin koulutuksessa Metrovarikolla ja sieltä kävelessä pienessä ojassa liikkui Sinirinta! Nasta havainto ja vuosipiste tästäkin tuli sitten, vaikka olin luopunut toivosta. 

Sama viikonloppu vietettiin mökillä, kuinkas muutenkaan. Valolla jonkinverran yöperhosia, mutta ei mitään ihmeellistä. Erityisen paljon Kehrääjämittareita ja muutenkin mittari-painotteista touhua. Linnuista voinee mainita vuodariksi lentäneen Ampuhaukan. Yllättävin oli kuitenkin Lepakko, joka ilmeisesti oli päivehtinyt mökin seinustalla ja tajusin sen, kun kävin katsomassa perhoslampun lajistoa. En tunne näitä, mutta lienee Pohjanlepakko.

Kehrääjämittari.

Pohjanlepakko?

Sunnuntaina 13.9 kun tultiin himaan, niin ehdittiin vielä Vilman kanssa käydä Kirkkonummella bongaamassa Arokotka vuosipisteisiin. Lintu istui sateessa kaukana puussa, joten ei ollut mitenkään erityisen mahtava esitys, mutta kiva ja harvinainen laji kuitenkin. Alla kaukainen skouppi linnusta. Takaisin ajellessa pysättiin vielä Mattbyssa, jossa lensi Arosuohauka ja Sinisuohauka pellossa. Kiva päätös päivälle. 

Arokotka sateessa.

Kahdesta Suohaukkalajista vain Sinisuo osui kameralle. 

15.9 käytiin Jullen kanssa koittamassa Maunulan uurnalehdosta löytynyttä Taigauunilintua, tietysti ilman tulosta.. Metsäkirvinen jäi parhaaksi havainnoksi parin Tiltaltin lisäksi. Maunulasta ajeltiin tunnin retkelle Haltialassa, mutta Kivitaskuja, Kiuruja, Niittykirvisiä ja Valkoposkihanhia kummempaa ei tällä kerta näkynyt. 

Julle katsoo jotain.

Kivitasku.

Metsäkirvinen Maunulassa.

Loppu Syyskuu olikin aika kuivaa lintujen osalta ja meni pääasiassa tehden muita juttuja. 

29.9 Oulusta löytynyt Pikkutuulihaukka aiheutti painetta, olihan laji ollut bongattavissa suomessa viimeksi vuonna 1989, eli tovi sitten. En kuitenkaan keskellä viikkoa voinut lähteä, mutta viikonloppua kohti, kun lintu pysyi paikoillaan alkoi pinnapaineet olemaan jo rajusti koholla. Parikkalasta tullut info Rääkkähaikaralajista ei helpottanut oloa... Eliskiilto kirkastui silmissä. Tämä lintu sentään katosi jo löytöpäivänä. 2.10 Roihupellossa kuulunut Varpuspöllö ei vielä täyttänyt rarinälkää, vaikka onkin aina mukava havainto.

3.10 olin matkalla painien jälkeen katsomaan Vuosaareen Taigauunilintua ja ylipäätään lintuja, kun Itäkeskuksen kohdalla purkka pysähtyi suussa... Pikkutuulihaukka, Inkoo, löytäjä Owen Foley. Tein aika nopeat ukemit ja auton nokka kohti länttä. Onneksi matkaa ei ollut kuin reilut 50km, joka meni sujuvasti lauantailikenteessä. Vähän ennen paikalle saapumista tuli tieto linnun paikallaolosta ja kun saavuin mestoille, oli porukkaa ja lintu hyvin paikalla. Parkeerasin ja lintu lensi viereeni tien toiselle puolelle liikennemerkille! Pari fotoa, kunnes tuli kehoitus siirtää auto sivutielle. Sieltä sitä sitten katseltiin isolla porukalla.

Onnittelut Owen mahtavasta löydöstä vielä ja oli mukava jutskailla niitä näitä. Myös muita tuttuja paljon paikalla, kuten usein näissä tosi kovissa on tapana. Jossain kohta joku huusi Arosuon tien toisella puolella ja senkin kerkesin nähdä, eli hyvä päivä taas. Ajelin vielä Saltin kautta himaan, mutta sade häiritsi, joten kauppa ja kotiin tekemään ruokaa. Saltilla iso parvi Peippoja, joukossa vähemmistönä Järrejä myös. 

Alla vaatimattomia skouppikuvia linnusta, joista voi koittaa aistia vaaleat kynnet ja hassun muodon, verrattuna isotinnuun. 

Pikkutuulihaukka. Lintu roikotti siipiään ja oli mutenkin lyhyemmän ja töpäkämmän näköinen, kuin tavallinen Tuulihaukka.

Sää ei suosinut kuvausta.

Langalta näkee paremmin syötävät. 

Myös nokka oli jotenkin pidempi ylänokan osalta. 

1kv Arosuohaukka samoilta jalansijoilta. 

Vuoden kolmas elämänpinna on tosiasia ja lista näyttää nyt lukemaa 362, eli matkaa on vielä, jos meinaa 400 lajia joskus nähdä suomessa.. :) 

Katsotaan jatkuko raju rarisyksy ja pääse taas näkemään jotain erikoista. 13.10 lähden vajaaksi viikoksi Viroon retkelle.

-Tomppa