Huhtikuussa jo tapahtuu.

 Huhtikuussa näkee jo lintuja, se on mukavaa touhua. Kävelin taas kuun ensimmäinen Töölöstä Hakaniemeen työpäivän aikana ja Meriharakka teki ylilentonsa Tokoinrannan kohdalla, josta vuodenpiste. Oli mukava ylläri, vaikka porkkananokkia olikin jo nähty siellä täällä. 

Tokoinrannassa vietti aikaa tällainen hassun näköinen Kanadanhanhi.

Töölönlahden Naurulokki.

Kuun toinen päivä antoi vihdoin Peipon ja parvessa meni vähän Järrejäkin, joten molemmat listoille. Kertonee enemmän omasta retkeilystä, kun Peiposta, että saa listoille sen vasta 2.4... No, takuu varma laji anyway. Pääsiäisen kunniaksi lähdettiin 4.4 Tukholmaan Mariian kansa ja nautiskeltiin oikein mukava aikuisten reissu. Laivalta näkyi Haahkoja, Alleja, Tukkakoskeloita, Harmaahylje ja mukavimpana Harmajan majakalta ynnätyt 5 kpl Riskilöitä. Tukholmassa tulikin sitten vettä kuin aisaa, joten ulkoilusta ei oikein tullut mitään. Paikalla oli ilmeisesti kuitenkin siellä jo pitkään viihtynyt Rengasnokkalokki, jonka nyt siis missasin toistamiseen... No, ehkä ensikerralla. 

Hytin ikkunasta Haakoja merellä.

Västäräkistä vähäsen tapahtui jo 8.4, jolloin tämä yksi lempi linnuistani lensi auton editse Vihdintiellä. Seuraavana viikonloppuna lähdettiinkin jo avaamaan mökkikautta ja retkeilin Hartolassa lähietäisyyksillä. 10 uutta vuodaria viikonlopun aikana oli mahtavaa ja parhaina voisi mainita Piekanan, SInisuohaukan, Tiltaltin, Pyyn ja Teeren. Myös paikallisesti vähälukuinen Merikotka näkyi. Olen nyt nähnyt vuosittain viimeisen 4 vuoden aikana Mekon Hartolassa, mutta tätä ennen en koskaan, eli lienee alueellisesti runsastunut. 

Kuovi.

Kurkia liikkui pieniä määriä siellä täällä.

Hiirihaukka.

Sinisuohaukka.

Myös perhospuoli aukesi tuona viikonloppuna ja valolle sain Huhtiyökkösiä, Käherämittarin, Kevätvillaselän ja päiväperhosista voisi mainita Suruvaipat, Kangasperhosen ja Sitruunaperhoset. Myös jokin Kehrääjä, ehkä Pikkuriikinkukokehrääjä lennossa.

Huhtiyökkönen.

Kangasperhonen.

Koivutyttöperhonen.

Käherämittari.

Suruvaippa.

Arkipäivinä olen keskittynyt paljon pihapinnojen keräämiseen ja niitähän on myös ropissut. Parhaana 17.4 pihan ylittänyt ad Mustavaris ja Kuovi. Merikotka näkyi täältäkin, mutta kovin vaisua muutoin. Hemppo lauloi myös tuona päivänä lähi männyssä. 

17.4 paras laji oli kuitenkin lähialueelta bongattu Mandariinisorsa, jota käytiin Mariian kansa yytsimässä. Komea koiras oli Mariiallekin jo kolmas havainto, kun itse olin tainnut nähdä noita vuosittain noin 10 viime vuoden aikana. Mätäjoelta myös Haapana ja Liejukana pisteisiin tälle vuodelle. 

Haapana koiras.

Mandariinisorsa koiras.

Lintu kökötti puskassa koko vierailun ajan. Olipas töykeää.

18.4 tehtiin reissu Suomenojalle ja lintualtaille. Mustakurkku-uikkuja, Punasotkia, muita sorsia ja tietysti Naurulokkeja. Aika perus kamaa, ei yllätyksiä, tai no ehkä Rantakäärmeen voi laittaa sellaiseksi. Jengiä oli paljon, varpuslintuja ihan muutama hassu, ei hysyjä, tai muutakaan.. 

Keilapallo, eli Nokikana.

Liejukana on yleinen Suomenojalla.

Lapasorsan nimen peruja ei tarvitse miettiä kauheasti. Koiras.

Lapasorsa naaras.

Etäisiä Mustakurkku-uikkuja.

Punasotkia.

Rantakäärme. Ehkä noin 40cm pitkä yksilö.

Sellaista. Ehkä tässä pitää ryhfistäytyä ja lähteä retkelle. Viikonloppu menee kylläkin taas mökillä. Koitan saada kuvia Pikkuriikinkukkokehrääjästä. 

-Tomppa

Helmi- ja maaliskuun juttuja.

 Blogi laahaa perässä, mutta minkäs teet, kun ei kerkeä tai jaksa. 

Helmikuusta ei kauheasti kerrottavaa.. Muutenkin aika paska lintukuukausi ja viimevuosina pöllötkin loistaneet poissaololtaan PK-seudulla, tai ne on pimitetty. Ala-arvoista touhua... 

Paloheinä tarjosi Nokkavarpusen 12.2 ja lasten kanssa tehty Nuuksion reissu Töyhtötiaisen 17.2, mutta kovin oli kuiva kuukausi, taas kerran. Kuun lopussa ajelin Tammiston liittymästä tuusulanväylälle, ja rampin yli lensi Pikkutikka, se oli mukva piristys. Siinäpä nuo kuukauden vuodarit olikin about... Tällaiset kylmät ja lumiset kuukaudet voisi kokonaan peruuttaa mun puolesta. 

Lämmin puhallus alkoikin jo Maaliskuun alkupuolella ja kävin toteamassa Kiurun saapuneeksi 6.3 Haltialasta ja samalla reissulla näkyi myös vuoden ekat Laulujoutsenet. Merenrannat on jääneet koko vuonna kiertämättä, joten perus lajeja uupuu tässä kohdin vielä tuhdisti. Toki kevät oli varsin aluillaan. Muita alkukuun vuodareita voisi mainita Helsingin kansallisoopperan ikkunasta nähty Merikotka Don Quijoten väliajalla ja 8.3 pihan ylittänyt Kulorastas.

Laulujoutsen ja vihertävä nurmikko.

15.3 päätin, että tämän vuoden retkeilyn voisi aloittaa ja lampsin Viikkiin kävelylle. Jätin auton vanhan puhdistamon holleille ja kävelin peltojen ympäri ja kävin perus torneissa kuikuilemassa. 12 vuodenpistettä kertyi parissa tunnissa, mukaan lukien Harmaapäätikka, Tundrahanhi, Valkoposkihanhi, Pajusirkku ja muuta tavallista toki sen lisäksi. 

Harmaahaikara.

Hanhiparvi, jossa Tundra, Meri, ja Kanadanhanhia.

Keltasirkku.

Jonkin Siilikäslajin toukka, ehkä Ruostesiipi.

Vuoden ekat Töyhtöhyypät myös Viikistä.

16.3 lauloi jo Punarinta Pohjoishaagassa ja 21.3 näkyi hanhiparvien ohittaessa kotipihan mm. molemmat Metsähanhilajit, Tundrahanhia yms. 

24.3 oli taas Viikin kävelyn vuoro, nyt töiden jälkeen iltapäivällä. Yksinäinen Kurki muutti peltojen yli, Isolepinkäinen päivysti Purolahdella ja Kangaskiurun ääntä kuului, eli mukavaa, mutta vähäistä kuitenkin. Hanhia oli pelloilla jonkin verran ja Kiuruja Kottaraisparven kanssa jo useampia. 

Kottaraistaideteos.

Vuoden eka Kurki Viikistä.

Olen ottanut tavaksi usein kävellä töissä Hakaniemestä Töölöön ja samallahan voi katsella lintuja. Loppukuusta näkyi ekat Naurulokit, Selkälokki ja hieno koiras Jouhisorsa Tokoinrannassa. 

Melko tyypillisiä lajeja ja parempien perässä ei ole jaksanut juosta. Vaikka mitä aikaista, pientä kivaa sun muuta on nähty pitkin suomea, mutta ei ole energiat riittäneet. Ehkä myöhemmin tänä vuonna taas tulee lähdettyä. 

-Tomppa

Lumisen päivän lintuja.

 Viikonlopun aloitus lauantain oli taas kerran tutut jiujitsu painit puoleen päivään asti ja sen jälkeen päätin lähte katsomaan, että onkohan Vermossa jo viime vuoden Heinäkuulta alkaen paikalla ollut Töyhtökiuru edelleen mestoilla. 

Ajelin lyhyen matkan salilta paikalle ja käppäilin kohtaan missä lintu oli nähty edellispäivänä. Paikala oli van Harakoita ja kiertelin hetken pienelä alueella. Lindblomin Kari ilmestyi mestoille ja yhdesä pohdittiin missä lintu voisi olla. Pakko mainita, että Karin kanssa on aina mukava vaihtaa kuulumisia ja mies on kyllä melkoinen sissi, kun painelee tuossakin kelissä fillarillä ympäri pääkaupunkiseutua lintuje perässä. Jos olisi nyt kirjoittaessa hattu, niin voisin ottaa sen päästä. Muutenkin mahtava tyyppi. 

Anyway, löysin lopulta Töyhtökiurun valotolpan päältä tönöttämästä. Aika tylsä havis mietin ja pohdin, että josko hetken odottelisi, jos lintu siirtyisi lähemmäs ja erityisesti alemmas. Ei aikaakaan, kun lintu laskeutui ihan eteemme, ensin katoksen alle ruokailemaan ja siitä aidalle poseeraamaan. Kivoja talvisia kuvia tuli napattua ja tämä harvinainen laji päätyi nätisti myös vuodarilistalle. 

Töyhtökiuru katoksen alla ruokailemassa.

Luminen päivä sopi hyvin tähän maisemakuvaan.

Mahtaa Töyhtökiuru miettiä, että ollakko mieluummin Espanjassa.

Vermon jälkeen kerkesi vielä hyvin tehdä Haltialaan kävelyn. Paikalla oli ollut viime viikkoina useita Pohjantikkoja, joiden kutsu veti myös minut paikalle. Jätin auton parkkiin ja lähdin kävelemään. Kävelin sivutiellä ja huomasin ruokinnan, jota tarkkaili joku nainen. Kysyin, että onkohan mitään näkynyt, mutta ei kuulemma muuta kuin Kauriita ja jokunen tavallinen laji. Keltasirkusta sain vuodarin nyt sitten tässä vaiheessa. Hetken tarkkailin paikkaa ja jatkoin matkaa. Oikaisin, tai oikeammin tein kiertolenkin aarnimetsän kautta, kunes vihdoin pääsin Korpipolku nimiselle paikalle metsän siimeksessä. Yllätys oli taas vastassa, kun vanha tuttu Fränä käveli vastaan ja harmitteli, että eipä ollut kolmivarvastikkaa näkynyt. Päätin kuitekin mennä katselemaan. 

Paikalla oli muutama ihminen ja todella ahkera Palokärki, joka kuori puita puskutraktorin voimalla. Hauska symbioosi tuli myös huomattua, kun Kuusitiainen kävi noukkimassa ruoka aina, kun Palokärki irroitti puunkuorta. Molemmat saivat vatsansa täyteen. 

Paikalla kuului useampi Käpytikka ja näkyikin pari, kunnes jossain vaiheessa eräs naisoletettu kuvaaja huikkasi, että täällähän se Pohjantikkakin on! pieni pyrähdys ja siinähän se tosiaan oli, naaras Pohjantikka. Vähän korkealla kuvauksen suhteen, mutta nätisti esillä, mikä oli tärkeintä. Nappasin useita sarjoja kuvia, josko edes joku olisi julkaisukelpoinen. Eiköhän niitä muutama tullut. Sain muuten Puukiipijästä myös paikalla vuodenpinnan.. 

Kauriita on Haltialassa ja sen metsäalueella paljon.

Palokärki koiras kurkistaa. 

Eipä osunut tarkennus tähänkään, mutta hieno lintu joka tapauksessa. 

Pohjantikka naaras. 

Sama lintu. Vähän oli korkealla kuvausta ajatellen. Hieno laji kuitenkin.

Takaisin kävellessä kurkkasin taas saman ruokinnan ja yllättäen lintuja oli paljon enemmän, kuin aikaisemmin. Helmenä löytyi aina ilahduttava Hömötiainen, joka vähenee Suomessa jatkuvasti. Keltasirkkuja oli kymmenkunta. Auton ikkunasta vielä Korppi vuodareihin, niin päivä oli täysi. Mukava kävely ja mahtavan näköinen luonto puuterilumen alla. 

-Tomppa

Uusi vuosi, uudet kujeet.

 Tai ei ehkä kujeita, kuten otsikossa lukee, mutta linnut alkavat aina niin sanotusti alusta vuoden alussa. Olen laskenut vuodenpisteitä nyt toistakymmentä vuotta ja sama jatkuu taas. Tämä pakottaa aina retkelle, kun ilmenee jotain mukavaa nähtävää. 

Alkuvuosi on ollut hyisen kylmä ja luminen, joten mitään lajien iloitulitusta ei ole tiedossa nyt, eikä varmaan myöhemminkään.. 

Vuoden ensimmäisenä päivänä herättiin vähän tokkurassa edellisyön ilakoinnin takia. Listalle Varis, Talitiainen ja Mustarastas. 

Vasta 8.1 pääsin lintuja varten ulos, kun kävelin työpäivän päätteeksi aurinkoisessa ja kylmässä kelissä Hakaniemestä Töölönlahdelle. Tokoinranta tarjosi Silkkiuikun, Harmaasorsan, Tukkasotkan, Kanadanhanhia ja reilun 1000 kpl Sinisorsia. Myös PIkkuvarpunen, Vihervarpunen, sekä VIherpeippo listoille. VIimeisenä saavuin Töölönlahden jääveistokselle, jossa talvehtii Pikku-Uikku. Tämäkin hoitui mukavasti ilman kiikareita. 

Pikku-Uikku sula. Lintu viihtyi ruovikon reunassa.

Tokoinrannan sula, jossa Harmaasorsa yms. vesiäistä viettämässä talvea.

11.1 päätin käyttää muutaman tunnin viikonlopustani ja mennä katsomaan ensin Myllypuroon Kuningaskalastajaa, joka hoituikin semi helposti. Todella arka lintu, josta sain paskoja dokumenttikuvia. Samassa ojassa hytisi Lehtokurppa ja Taveja. Otin kurpastakin kuvia, mutta niitä ei sitten enää läytynyt kameraltani... Pelottavaa, jos näitä alkaa katoamaan. Uuden laitteen osto olisi muutenkin ajankohtainen. 

Kuningaskalataja.

Tavit päivälevolla.

Myllypurosta ajelin Tokoinrantaan, toiveissa tietty edellispäivänä havaittu Isolokki. Paikalla noin 30 henkeä, mutta ei Isolokkia. Kanahaukat vaanivat kaikkea elävää ja lokkeja kävi lopulta noin 60 kpl paikalla, ilman odotettua tähtilintua, tietty.. Varpushaukkoja meni pari yli tuon reilun tunnin aikana jonka paikalla vietin.Seura oli kohtuullista, kun rupateltiin vanhojen tuttujen kanssa. 

Pää syy lokkien kaikkoamiseen. Nuori Kanahaukka.

Talvehtiva Silkkiuikku.

Yksinäinen Tukkasotka sulassa.

Hieno värivirheellinen Sinisorsa koiras.

-Tomppa