19. lokakuuta 2025

Pori ja rareja.

 Ruotsin reissun jälkeen piti palata töihin ja reissun aikana Porin suunnalta alkoi kuulua kamalia. Ensin löytyi muistaakseni Pronssi-iibis, joka minulta puuttuu Suomen listalta. Samoihin aikoihin joku meni ja löysi Valkoposkitiiran Eurajoelta, eli samoilta seuduilta. Olin hetken miettinyt, että lähtisin tiistaina itlapäivällä ajamaan ja ottaisin Jullen mukaan, mutta orastava flunssa ja väsymys veivät voiton, ei jaksanut. 

Tein duunia kuitenkin loppuviikon puolikuntoisena ja tarkoitus oli lähte viikonloppuna ajelemaan kohti länttä. Perjantai sai kuitenkin taas mannerlaatat liikkumaan, kun työryhmä Aki Aintila and co. rengastivat laajalahdella RUBIINISATAKIELEN... Legendaarinen idän ihme, joka puuttuu kaikilta vuoden 2000 jälkeen bongauksen aloittaneilta. Pohdin, että voisiko tuon nähdä oikeasti jotenkin. Samaan aikaan vielä Vesa Jouhki löysi Sepeltaskun Elfvikin niityltä, oli paikalle päästävä. Työpäivä paketiin ja kohti Espoota Mariian ja Oulan kanssa. 

No eipä sieltä mitään Sepeltaskua enää löytynyt, kun tultiin paikalle... Katselin tyhjää niittyä noin 45min ja päätettiin poistua tornin kautta kotiin. Pari Uiveloa ja muita vesilintuja lahdella. Usko siihen, että Rubuunisatakieli olisi ollut vielä paikalla oli myös loppu, joten päätin jättää illan yrittämisen väliin. Kotona sitten viinä juodessa tuli viesti, että jotkut olivat kuulleet linnun ihan hyvin.. Sekin vielä. Onnittelut niille, jotka pinnan saivat, kova juttu. 

Laajalahti Elfvikin tornista katsottuna. 

Tyhjä niitty. Maurus oli ollut kuusen takana aidantolpilla. 

Koiras Pikkutikka Elfvikin metsästä.

Tummasyyskorento vielä lennossa. 

Koiras Punatulkku Espoolaisessa puskassa.


Seuraavana aamuna pätin lähte kokeilemaan ennen auringonnousua paikalle. Noin 70 mutakin oli saapunut palelemaan syksyn kylmimpään aamuun. Peukaloisia, Mustarastaita, Punarintoja, Vihervarpusia, mutta ei Rubiinisatakieltä, yllätys yllätys. Kaiken kruunasi jonkun naisen sairaskohtaus... Suorilta jaloilta tonttiin kuuri kun eka atrappi soitto alkoi. Olikohan jännitys liikaa. No ikävä homma ja toivomme pikaista kuntoon tulemista, mutta kyllä vähän lässähti koko bongaus kertaheitolla.

Samalla aamulla huomattiin, että osa oli perunut havaintonsa satakielestä eiliseltä, oli kuulemma atrapista kuultu ääni. Melkoista sekoilua vissiin ollut koko meno. No, kuusi sanoo edelleen kuulleensa linnun ja se varmaan jää myös voimaan. 

Minä ja muut palelemassa Espoolaisessa ryteikössä.


Palailin kotiin, kun aurinko nousi ja herättelin Mariian. Samaan aikaan tuli tieto, että Valkoposkitiira oli häipynyt, joten ei otettu kiirettä aamuun ja lähettiin rauhakseen ajelemaan ennen 10 kohti länttä. Pronssi-iibis oli vissiin lähtenyt jo aikaa sitten, joten mitään eliksiä ei ollut tiedossa. 

Huittisissa pysähdyttiin laittamaan autoon vähän virtaa varmuudeksi, ettei sitten tarvii Porissa ladata ja hidastella siellä päässä. Tarkoitus oli kuitenkin mennä Eurajoelle tsekkaamaan tiirapaikka ja siitä sitten Poriin. Vähän ennen pysähdystä olin melko varma, että tienvierustan puussa istui naaras Metso, mutta ihan sata varma en asiasta ole. 

Just kun oli saatu ruokailtua tuli viesti Tunturihaukasta Porin Pinomäellä. Innostus alkoi nousemaan. Mun edellisestä Rustista on jo vierähtänyt 23 vuotta, joten autoon ja kohti Poria. Matkalla Petteri Mäkelän tietotoimisto kävi kuittaamassa haukan Aavikkohaukaksi. No, sekin sopii, vaikka sanoin jo siinä kohtaa Mariaalle, että yleensä nää on jotain metsästyshaukkoja. Huittisten abc jälkeen tien ylitti Maakotka, joka jatkoi samaa soittoa kohti eteläistä ilmansuuntaa! Mahtavaa. 

Paikalle saavuttaessa autoja oli jo tienvarressa reippaasti ja pysähdyttiin sopivaan paikkaan. Paikalla oli tuttujakin ja siinä tuuletettiin, että voihan veljet miten hieno lintu! Yhtäkkiä haukka ampaisi lentoon ja laskeutui ehkä 30m meistä peltoon. Sehän nappasi perkele myyrän! Vieläkin ihmettelen tuota kykyä, miten se näkee melkein 100m päästä myyrän pelossa ja iskee siihen tarkka-ampujan tarkkuudella. Haukka ruokaili koko myyrän siinä meidän silmien alla ja lensi takaisin ladon katolle, mistä oli tullutkin. Lentokuvissa näkyi rengas, josta olikin jo ensitieto tullut. RK päättänee sitten lopulta onko kyseessä luonnonvarainen harhautuja, vai jonkun beduiinisheikin lemmikki. Kaikesta huolimatta, uskomattoman hieno lintu ja tilanne. 

Tältä näytti eka havainto linnusta, kun pysähdyin ja katsoin, että onko edelleen paikalla.

Aavikkohaukka lennossa. 

Myyrää lounaaksi.

Ruokailu ohi ja takaisin orrelle sulattelemaan ruokaa.

Tässä näkyy hyvin rengas jalassa. Luulisi, että olisi muutakin merkintää, jos metsästyshaukka.

Vielä puhelimella kaukoputken läpi skouppi kuva.


Pinomäestä päätettiin ajella Reposaareen, jossa ilmoitettu Kashmirinuunilintu vietti aikaansa. Perille päästyämme kuultiin, että lintu kateissa. Lähettiin kävelemään ja yhtäkkiä joku huusi piipun takaa, että täällä on. Ääni kuului kerran heti, joten pinna oli plakkarissa. Ohjasin muita paikalle, ja melko nopeasti lintu löytyi liikkumassa korkealla puissa ja siirtyi lähtöpaikkaamme kohti. Siirryttiin linnun mukana ja lopulta saatiin lintu näkyviin ryteikön toisellakin puolella. Pari onnetonta dokumenttikuvaa nappasin, kunnes päätettiin taas jatkaa matkaa. Paikalla myös useampi Tiltaltti ja muit tavallisia lintuja. 

Eka kuva oli heikkoa tekemistä, vaikka siipijuova näkyykin.

Kashmirinuunilintu.

Linnun pienuus ja liikkuminen tuottivat vaikeuksia kuvaajalle. 


Tänään 19.10 tuli tieto, että paikalla on kaksi Kashmirinuunilintua, yksi Hippiäisuunilintu ja Tulipäähippiäinen... Melkoista. Paikka on muuten sama josta bongattiin Jänden kanssa muutama vuosi sitten Ruskouunilintu, joten melkoinen raripuska on tämä mesta. 

Reposaaresta kurvattiin Yyteriin katsomaan hiekkarantaa ja fiilisteltiin miten mukava päivä ollut. Pitää mainita, että Mariian kanssa nää päivät on kyllä ihan mahtavia. 

Yyteri ja Mariia. 


Takaisin ajellessa Porin itäpuolella kaarteli vielä Piekana.

Mahtava lintupäivä ja parasta seuraa. Ei voi kun olla iloinen. Haukka tuomittaneen karkulaiskategoriaan, mutta odotellaan mitä RK sanoo. 


-Tomppa 


Tukholmassa perheen kera.

 Syysloma lapsilla ja nappasin pari saldovapaata sitä varten. Lähdettiin sunnuntaina Viikkarilla kohti Stokista ja vietettiin mukavaa aikaa buffetissa ja laivalla ylipäätään. Seuraavana aamuna käveltiin Tukhomaa ympäriinsä ja käytiin Lelumuseossa. Siitä suositus kaikille lapsiperheille. 

Tukholmassa on ollut kesän yli ja vielä ainakin viikkoa aikaisemmin vanha Rengasnokkalokki ympäriinsä kaupungin aluetta. Otin kameran varuiksi, josko osuisi okulaariin, mutta eipä tietenkään... Paljon lokkeja satamassa ja Nauru-, kala- ja harmaalokkien seurasta löysin ainakin yhden Selkälokinkin. Rengasnokka pysyi piilossa... 

Hauska päivä joka tapauksessa ja alla muutamia lokkikuvia päivältä. 

Lokkeja oli paljon. Naurulokkeja eniten. 

Harmaalokki.

Harmaalokki.

Harmaalokki. Tälä jo vähän nätimmät tertiaalit, vaikka vielä löytyy pykälää. 

Harmaalokki.

Harmaalokki.

Harmaalokki.

-Tomppa

Viron viimeiset ja vierailu haltialaan.

 Viimeinen päivä Virossa meni nopesti. Tuuli oli kova, vettä satoi paikoin, mutta väntäydyttiin pihalle kuitekin. Aroharmaalokki löydettiin kärjestä ja Vironlintuseuran retki rantautui asemalle vierailemaan. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa muutamia tuttuja naamoja. Aseman pihassa Tiltaltteja ja autosta nähtiin Jänden kanssa Pähkinähakki, kun sain kyydin Kuressaareen bussille. 

Bussimatka meni vähän epämukavassa asennossa, kun vieressä istui riskin kokoinen nuori Virolais ukko. Matka kesti tunteja ja juuri sopivasti kerkesin varaamaani Eckerölinen laivaan. 

Mahtava retki, vaikka suuremmilta rareilta vältyttiinkin. Kiljukotka oli upea ja lintujen määrä oli hieno. Keväällä sitten taas toivottavasti uudelleen Sörveen. 

Harmaan ja sateisen aamun Aroharmaalokki kampelansa kanssa. 


7.10 Pääsin taas vähän retkelle ja päädyin selailemaan Haltialan peltoja parempien lajien toivossa. Parasta antia olivat suuri määrä Valkoposkihanhia, pari Tudrametsähanhea ja Mustavaris. Ei siis kummia. Sade alkoi melko pian, joten lyhyt 45min pistäytyminen oli. Pelloilla vielä kohtuullisesti Kiuruja ja Niittykirvisiä.

Hanhien juhlaa pelloilla. 

Yllättävä Mustavaris ilahdutti läsnäolollaan. Aika vähän näitä lopulta näkee PK-seudulla.

-Tomppa

4. lokakuuta 2025

Pikkulintujen juhlaa.

 Aamulla herätessä huomasi, että tänään menee lintuja. Äänimaailma koostui Pyrstötiaisesta, Tali- ja Sinitiaisista ja Peippolinnuista. 

Timo Paineli ekana bunkkerille ja seurasin aika pian perässä. Pääosaa esitti Talitiainen, joita laskettin päivän aikana 18160 yksilöä. Muita mainittavia lukuja päivän aikana oli 3020 Pyrstötiaista, 9500 Järripeippoa, 3920 Vihervarpusta ja 35600 määrittämätöntä pikkulintua. 

Petolinnuista voisi mainita Pari Sinisuohaukkaa, pari ampuhaukkaa, Timon näkemän Muuttohaukan ja koolti Varpushaukkoja pitkin päivää. 

Puolenpäivän aikaan lopeteltiin ensimmäinen etappi ja lounaan jälkeen uutta intoa puhkuen maastoon. Koitettiin Jänden kanssa autokompata arvokirvisiä lentokentän niityltä, mutta ei tuloksia. Isolepinkäinen istui pusikon latvassa. Palailtiin aseman luokse ja pihalla kuvailtiin Pikkukäpylintuja, nähtiin koiras Sinisuohaukka ja juteltiin jonkun suomalais pariskunnan kanssa, jotka olivat tulleet katsomaan lintuasemaa ja lintuja Saarenmaalle. 

Iltapäivällä Jände käi Kuressaaressa ja kävelin lähes koko niemen läpi. Parhaana havaintona Kehrääjä, joka nousi maa bunkkerin luota ja Metsäkirvinen samoilta seuduilta. Tuulen takia oli vaikeaa. 

Alla kuvia, joita ilmestyi kameran muistikortille pitkin päivää. 

Pyrstötiainen on upea lintu. 

Tundra- ja Taigametsähanhia? ja Tundrahanhia.

Hömötiainen aseman pihalta. 

Kulorastaita oli siellä täällä. 

Kulorastas lennossa. 

Kyy oli jo vähän hidastunut näillä lämpötiloilla. Hieno käärme.

Leppälintu ilmestyi aseman pihaan. 

Varpushaukkoja oli tänään paljon liikenteessä. Tässä koiras ja naaras, ehkä. 

Pikkukäpylintu kurkistaa aseman pihalla Kuusesta.

Sama laji ja sama puu. 

Pyrstötiainen ja punaiset omenat. 

Nuori naaras Sinisuohaukka ohitti bunkkerin. 

Upea lintu, tuo Sinisuohaukka. 

Eikä mahtunut edes kuvaan. 

Tiltaltti on vähälukuinen, mutta päivittäinen Sörven niemellä myös lokakuun alussa. 

Tuulihaukka muuttaa. 

Ja paluumuuttaa. 

Ja saalistaa. 

Varpushaukka. 

Huomenn kohti kotia. Nopeasti menee nämä viikonloput, ei voi mitään. Ehkä aamulla nähdään vielä jotain kivaa. 

-Tomppa 


3. lokakuuta 2025

Syysretken ensimmäiset päivät.

 Saavuttiin eilen Viroon ja tarkemmin Saarenmaalle. Autossa mukana paljon tavaraa ja Jände. 

Ajeltiin rauhakseen niin, että päästiin iltasella perille tänne Sörven lintuasemalle, jossa Herra Pöllö jo päivittikin päivän havaintoja. Maakotka oli kuulemma mennyt, se on hyvä havainto aina täällä. Saavuttaessa havaittiin Kehrääjä tiellä, joka on aina Lokakuussa kiva havainto.

Tänään herättiin virtaa täynnä etsimään super harvinaisia lintuja. Epäonnistuttiin tässä, luonnollisesti. Harvinaiset linnut ovat harvinaisia ja siksi niitä nähdään hyvin harvoin. Joskus käy toki tuuri, kuten meilläkin tänään, mutta yleensä ei. 

Päivän parasta antia oli reilut 20000 muuttavaa Sepelkyyhkyä, Pyrstötiaisten valtaisa paljous ja päivän kovimpana lajina Fulvescens muodon Kiljukotka, jonka Timo yhytti Surahun päältä. Oltiin juuri silloin Jänden kanssa Vääpelillä (Paikka täällä) ja ajeltiin reippaasti paikalle nähdäksemme tämän hienon petolinnun. Taisi olla mun elämäni kolmas tällainen Kiljukotka, joten mahtava havainto kaikinpuolin. 

Päivän teema oli pyöriä ympäri ämpäri niemeä ja ajeltiinkin aikalailla kaiki vakio lintupaikat, mitä täältä löytyy. Loodessa ei käyty, mutta muuten kattava otanta. Jämajassa 8 Jalohaikaraa, 8 Tylliä, 4 Suosirriä, ei juuri muuta. 

Möntussa ei sitäkään vähää.. Niemessä Sepelhanhi, Valkoviklo, parikymmentä Suosirriä, toista kymmentä Kapustarintaa, pari Tundrakurmitsaa, Punakuiri, Pari Sinisuohaukkaa, Isolepinkäinen ja muuta tavanomaista. 

Iltaretkellä mentiin ajelemaan pimeässä ja havaittiin Suopöllö läheisellä niityllä. 

Parit kuvat päivältä alla. 

Hyvin kaukainen kuva Fulvescens Kiljukotkasta.

Sama myös yläpuolelta. 

Hammasyökkönen aseman kuistilta.

Hiirihaukka on yleinen petolintu Saarenmaalla.

Isolepinkäinen pusikossa. 

Isolepinkäinen lenossa. 

Puukiipijä on melkoinen taituri.

Nuori- ja vanha Laulujoutsen.

Sörven majakka aamulla.

Ja iltapäivällä.

Sepelkyyhkyjä muuttu reilut 20tuhatta lintua tänään.

Sepelhanhi oli eksynyt niemeen iltasella.

Pyrstötiaisia oli tänään joka paikassa. Tässä aamulla.

Ja Pyrstötiainen myös iltapäivällä paremmassa valossa ja lennossa.

Tiltaltteja oli niemessä vajaat 10 kpl.

Viitatiainen, jolla rengas jalassa. Aseman pihalla tuntuu viihtyvän.


Sörven päiväkirjasta löytyy Timon hieno kuva päivän kotkasta ja Trektellenistä päivin kaikki havainnot. 


Huomenna jatketaan.


-Tomppa