Marraskuun bongauksia.

 Marraskuu on osoittautunut itseasiassa ihan kivaksi lintukuukaudeksi, ainakin tänä vuonna. 

11.11 päätettiin Juliuksen kanssa käydä Vantaan Koivupäässä kurkkaamassa siellä jo parina päivänä viihtynyttä Harjalintua. Saavuttaessa paikalle näkyi eri suunnissa pyörimässä pari bongaria, joten ajatus oli, että pitänee itse löytää lintu taas kerran. 

No käveltiin paikkaan missä näkyi muutama tyyppi ja sieltähän se lintukin samalla sitten löytyi. Oli kuulemma juuri laskeutunut tien viereen sapuskalle. Lintu penkoi lehtien alta ruokaa ja yhtäkkiä toisesta suunnasta saapui innokas bongari-nais-oletettu, joka pelästytti linnun ensin puuhun ja siitä talojen sisäpihalle. Mahtavaa... No sain parit kuvat linnusta, joten todettiin Jullen kanssa, että kotio syömään ja jatkamaan päivää. 

Autolle kävellessä havaittiin lintu kuitenkin uudelleen, tällä kertaa korkealla koivussa istumassa. Omituinen tyyppi ajattelin ja otin vähän videota linnusta. Meni taas pari minuuttia, niin lintu lähti lentoon ja lensi ylitsemme. 

Saavuttaessa autolle lintu teki vähän kuin läksiäislennon ja lensi vajaasta parista metristä ylitsemme. Juliuskin oli intona, että olipas hieno. Niinhän se oli! Hyvä päätös päivälle. Alla parit dokumenttitason kuvat linnusta. 

Harjalintu se vaan kurkistelee. 

Ja istuu puussa. 

Tänään 19.11 päätin lähteä ennen töitä koittamaan eilen löytynyttä Helsingin toista Idänturturikyyhkyä. Edellisestä Isoturresta oli vierähtänyt jo tovi pääkaupungin rajojen sisäpuolella, kun havainto oli vuodelta 1985 Haltialan / Niskalan seudulta. AIkanaan linnun pimittäminen ja etsiminen, sekä löytäminen edesauttoi Suomen Bongariliiton perustamis ideaa, ja hyvä niin! En itse ollut tuolloin vielä syntynyt, joten pinnapaine oli noin 4/10 tasolla. 

Lähdin hyvissä ajoin ennen aringonnousua liikenteeseen ja kotona Mariia oli vähän skeptinen, että mitähän tuolla tuohon aikaan näkee, mutta olin vakuuttunut, että jos lintu on paikalla, niin kyllä se näkyy. 

Saavuin Talosaaren alueelle ja bongareita tuli vastaan samalla tiellä muutamia. Ajoin parkkiin, jossa siinäkin kävi tuuri, kun paikkoja oli tasan yksi jäljellä saavuttaessa pelipaikalle. Lindblomin Kari saapui myös samaan syssyyn fillarilla. Mietittiin, että mistä kannattaa aloittaa ja käveltiin vähän, kunnes Matias Castren ja kumppanit tulivat vastaan ja tiedustelivat, että nähtiinkö? Ei nähty, mutta pian onneksi Kyyhky löytyi pellosta aika lähellä. Oli vielä lähes pimeää, mutta onnistuin ottamaan muutaman kuvan linnusta, joka levottomasti ruokaili ja siirtyi vähän väliä. Lopulta lintu lensi pitemmän matkan pienen metsäsaarekkeen taakse ja päätin, että eiköhän tämä riitä ja painelin töihin. 

Kyyhky oli minulle 291 havaitsemani laji Helsingin alueella ja 318 laji Helsingin lintutieteellisen yhdistyksen alueella. Bongasin lajin nyt kolmatta kertaa suomesta, kun edelliset olivat Tammikuulta 2014 Uudestakaupungista ja Joulukuulta 2020 Sastamalasta.  Kaikenkaikkiaan havaintoja Suomesta on noin 50, joista suurin osa koskee alalajia Meena, jollainen tämäkin lintu oli. Kaikki aikaisemmatkin havaitsemani linnut ovat olleet samaa alalajia. Ehkäpä joskus nimialalajin Orientalis osuu vielä kohdalle. 

Alla pari huonoa kuvaa hämärissä. 

Aamun eka kuva. Vaikea oli valo, kun sitä ei ollut lainkaan. 

Tässä lintu taasen kauempana ja kun silloinkaan ei ollut valoa, niin vaikeudet jatkuivat. 

Mitähän Marrasku vielä tuo eteemme? Nokialla olisi hieno Amerikanjääkuikka jo ties monettako päivää. Saas nähdä.

-Tomppa 

Hippiäisuunilintu ja Isänpäivän retki lasten kanssa.

 7.11 pääsin vähän aikaisemmin lähtemään duunista ja sattumalta huomasin, että päivän aikana oli löytynyt Hippiäisuunilintu Tähtitorninmäeltä, keskustasta. Laji oli jo vuodareissa spondena Pirkkolasta, mutta kiinnosti kuvan saaminen, kun edellisestä ei tullut kuin selkeä äänihavainto. 

Läksin Herttoniemestä ja ajelin paikalle. Pientä sadetta ja tosi hämärää matkalla kohteelle. Saavuin pelipaikalle ja katsoin viimeisen havaintopisteen. Ei ketään muuta mestoilla, joten olin vähän skeptinen koko linnun löytymiseen. Kävelin lähelle observatoriota, kun yhtäkkiä lintu pomppi läheiseen puuhun näytille. Hitto, olipas helpoa. Kuva vain vielä puuttui. Lintu oli todella levoton, kuten nämä itäiset pienet uunilinnut usein ovat. Sain lopulta tyydyttäviä (lue, pimeää ja sadetta) kuvia, joista lajin tunsi. Lintukin lensi aidan taakse observatorion sisäpihan puolelle. Olin suhteellisen tyytyväinen tapaukseen ja läksin kohti kotia. Paljoa muita lintuja ei paikalla edes näkynyt. 

Aina yhtä kiva Hippiäisuunilintu.

Monta terävää kuva (lue 0kpl) ei tullut tänään. 

Tänään 9.11 isänpäivänä toivoin lapsilta retkeä ja sellaisen sainkin. 

Ensin mentiin Pajamäkeen bongaamaan siellä tovin jo paikalla viihtynyttä Kashmirinuunilintua. Hyvinhän sen kanssa sitten kävi, kun lintu suhteellisen nopeasti ilmestyi äännellen ennakolta valittuun paikkaan. Oli kiva nähdä myös Laitasalon Jaria pitkästä aikaa. Jokunen tuhnu kuva linnusta myös tuli. Keli oli hyvin hämärä ja syksyinen myös tänään. 

Huonojen Kashmirinuunilintukuvien sarja alkaa tästä.

Löydätkö linnun? Olipas ikävä kuvattava.

Tai sitten se oli selin, eikä näyttänyt kuin "parempaa" puoltaan. 

Moikka! 

Pajamäestä mentiin Seurasaareen ja haettiin pähkinöitä matkalla, kun lapset halusivat ruokkia lintuja, sekä oravia. 

Seuriksen sillalla pari Sinisorsia, Kanadanhanhia, Harmaahaikara, Haapana, Tukkasotkia ja Kyhmäreitä. Saareen saapuessa parvi Vihervarpusia ja paljon perus tiaisia. Tali-, Sini- ja Kuusitiaiset kävivät kädellä, siis syömässä, ei muuten. Oravia oli joka paikassa ja muutamia Punarintoja kuului saarikierroksen aikana. Merellä lähinnä Telkkiä ja Merimetsoja. Koitin tiiviisti löytää omaa raria, mutta ne jäivät piippuun. Parhaana voinee mainita Punakylkirastaan, joka alkaa olemaan vähintäänkin vähälukuinen tähän aikaan. Joku lintuja kuvannut kertoi havainneensa Kuusitiaisen ja tavallisen tiaisen risteymäpoikasen... Mikähän sitten lienee?

Sekavan näköinen Sinisorsa koiras. 

Punakylkirastaita alkaa olemaan maastossa vähemmän ja vähemmän.

Rakkaat pampulat ruokkimassa tiaisia ja oravia. 

Koiras Tukkasotka.

Käytiin isänpäivälounaalla juhlavasti Mäkkärissä ja siellä olessa tuli tieto Taviokuurnasta Maunulassa. Tulikin vähän jo kiire, kun piti olla bonuslasta vastassa kotipihassa 14.30 ja oltiin kuurnapaikalla noin 13.57. Onneksi päätin vähän tutkia aluetta, kun muut päivystivät paikoillaan ja löysinkin linnun tosi nopeasti. Pikaiset kuvat ja kohti kotia. Taviokuurna liikui Punatulkkujen kanssa ja ruokaili vaahteransilmuilla ja joillain marjoilla. Aina tosi makea nähdä näillä seuduilla tämä laji. 

Taviokuurna. Nuori, tai naaras. En mä näistä tiedä.

Lintu heilui Punatulkkujen kanssa. Lajit nauttivatkin usein samaa sapuskaa, joten seura oli mainiota. 

Retken jälkeen ajattelin, että voisin alkaa kerätä isänpäiväpinnoja, niin tulisi vähän lisäpontta retkelle aina tuolloin! Pitää männä vuodet myös tarkistaa tärkeiden pisteiden toivossa. 

-Tomppa 

Pari bongausta loppu lokakuusta.

 Lokakuu tuli ja meni. Paljon hyviä lajeja. 

24.10 tuli häly Peltosirkusta Vuosaaren Kallvikista. Onnekseni olin töissä Itäkeskuksessa, joten ihan älytön matka ei ollut lähtä kesken työpäivän. Tämä oli niin sanottu turvabongaus, koska jos laji olisikin osoittautunut joksikin kovemmaksi, niin olisi tullut hätä. 

Lintu näyttäytyi puun oksalla hetken, kunnes jatkoi matkaa porukka perässään. Kiikarit olivat vain tällä reissulla mukana, joten ei kuvaa. Sellaisen olisi kyllä saanut, jos kamera olisi ollut matkassa. 

28.10 pamahti sitten jo kovempaa kamaa, kun Hannu Sarvanne löysi Viikin pelloilta upean Aavikkotaskun. 

Edellisestä Aavikkotaskusta oli vierähtänyt jo 12 vuotta, kun sain lajin Suomenpinnaksi Kivikosta Marraskuun lopulta 2013.

Tälläkin kerralla sain vain kiikarit mukaan, kun töistä lähtee, mutta sain skouppailla porukan putkesta jotain dokumenttikuvaa kaukaisesta taskusta. 

Alla muisto hienosta lajista.

Aavikkotasku houkutteli paikalle paljon porukkaa.

Tästä kuvasta voi vähän aistia tumaa kurkkua, joka tällaisella Aavikkotasku koiraalla on. 

Marraskuussa soisi tulevan jotain tosi kovaa. Yhtään suomenpinnaa ei ole tänä vuonna lorottanut... 

-Tomppa