Pikku rareja ja muita loppukevään lintuja.

Rari rintamalla kolisee hissukseen ja omallekin kohdalle on eksynyt muutama, mutta toki bongausten kautta. 

24.5 mentiin lasten kanssa perusmuotoiselle Lammassaaren kierrokselle. Yritettiin vähän kuunnella Ruokoirkkalintua, mutta eipä kuulunut. Pornaistenniemessä toki lauloi vuosilistalle itsensä Viitakerttunen, jonka laulua on aina mukava kuunnella. Taitava otus. Myös tältä reissulta listalle pääsi vihdoin Keltavästäräkki, joita näkyi toista kymmentä niityillä. Muutoin oli aika perusmuotoista kauraa. Kahlaajiakin oli vain Tyllien muodossa lietteellä. 

Keltasirkku Lammassaaressa.

Keltaväiskien lentokuvaus on vaikeaa. 

Yritystä oli, jälki kehnoa. 

Ruokokerttuset lauloivat taukoamatta. 

Nuolihaukka.

Tulevaisuuden toivot? Hauskaa, että lapset jaksaa retkeillä mukana. 

25.5 tuli ilmoitus Punajalkahaukka naaraasta niikin läheltä kuin Tuusulan Rantamosta, missä Tikkalan Salla oli yllättäen retkellä. Upea naaras lintu istui puussa koko vierailun, mutta se ei haitannut, kun lintu on hieno. Paljon bongareita paikalla, luonnollisesti. 

Ihanainen naaras Punajalkahaukka.

Lintu mökötti puussa koko ajan.

Toissapäivänä, eli 27.5 päätettiin tehdä iltaretki Mariian kanssa ja tällä kertaa se kohdistui Kirkkonummelle, ja tarkemmin Saltfjärdenille. Päivän aikana töissä olin huomannut, että paikalla oli nähty Kattohaikaraa yms. muuta mukava pikku raria. Saavuttaessa parkkipaikalle satuin huomaamaan heti autosta noustessa, että jumalauta siinähän se Kattohaikara liukuu kohti tornia. Olipas helppoa. Mariiakin näki linnun, joten päätettiin syödä eväs salaatit autolla ja siitä mennä sitten torniin, kun keretään. Haikara laskeutui Saltin niitylle. Staijailin samalla parkkikselta, mutta juuri muuta, kun Ruskosuo ja Mehiläishaukka ei parkkikselta näkynyt. 

Torniin käveltiin ja siellä pari muutakin havainnoijaa, lähinnä kamera ukkoja. Haikara ruokaili niityllä ja sitä oli hauska seurata. Ruskosuohauka pariskunta veti soidinta ja Merikotka istui niityllä. Jossain kohtaa huomasin isohkon pedon melko kaukana ja aloin seuraamaan lintua. Myötävalossa linnusta onnistui näkymään siiven yläpintojen kontrastikkaat värit, käsisiivellä jonkinlainen lautuma / valkea laikku, valkoinen yläperä ja vatsaa lukuunottamatta tummahko yleisväri, joten ajatukset veivät väkisin Kiljukotkaan, jollainen tornista oli aikaisemminkin päivällä nähty. Varmaan sama lintu oli eka ajatus. Lintu tippui lopulta kauas alas ja onnistuin saamaan siitä jonkinlaisen videon putken läpi. Onneksi ei ollut harvinaisempi, jotta ei tarvii tehdä mitään lomakkeita... Päivän kolmas vuodari olikin sitten tavallisempi, kun Palokärki huuteli itsensä vihdoin vuosilistalle. 

Lähtiessä tornista taivaalle muodostui pieni parvi petoja missä pyöri pari Ruskosuota, Hiirihaukkoja ja mehiläishaukka. Samalla myös aiemin taivaalle noussut Kattohaikara ilmestyi parkkiksen päälle rundailemaan. Hauskaa. 

Videolta kuvakaappaus Kiljukotkasta.

Kattohaikara teki läheltä kierroksen.

Ja yläpuolelta. 

Kattohaikara.

Kurkia Saltfjärdenillä.

Saltilta mentiin vielä Sundsin torniin, mutta sielä ei kyllä maisemia kummempaa näkynyt. Haahkoilla poikasia, Merikotkia ja Merimetsoja. 

Tänään 29.5 puolen päivän aikaan ilmoitetiin Kattohaikara Viikistä, joten kipaisin yläparvekkeelle ja voilá, sielä se hiton kaukana pyöri. Myöhemmin tehtiin taas iltapäivästä retki, kun Helatorstain pyhä osui mukavasti viikolle. Mentiin ensin Maarin torniin, missä oli päivällä havaittu Lampiviklo. Torniin tultaessa koivukujalla nähtiin hauska Piisamirotta. Oli Marelle elis. Tornissa kukaan ei puhunut mitään Lampiviklosta ja sitä ei ensialkuun näkynytkään. Selailin aikani paikkoja, mutta mitään ihmeitä ei näkynyt. Tyllejä, Punajalkavikloja, Räyskiä, Meriharakoita. Vesi oli muutenkin tosi korkealla. Keltavästäräkkejä pyöri niityllä.

Vihdoin jollain kaukoputkikierroksella havaitsin eri näköisen kahlaajan, joka oli vähän kaukana, mutta kuitenkin määritys etäisyydellä. Nopeasti aloin selittämään porukalle, etä Lampiviklo on löytynyt ja nuotitin lintua. Lopulta kaikki paikalla olleet näkivät linnun. Hauskaa oli löytää tämä vähän kuin itse, vaikka ei se mikään sponde ollutkaan. 

Kaukaa ja huonosti, kuten aina. Lampiviklo.

Piisamikin oli nopea, eikä tähänkään kerenyt nopeasti...

Maarilta lähdettiin vielä kohti Vuosaarta, kun mielessä pyöri Viitasirkkalintu yms. Päästiin kahvien jälkeen paikoille, mutta sirkkeliä ei kuulunut. Luhtakerttunen kuultiin ja nähtiin vihdoin minulle elikseksi Isonokkosperhonen! Tähän aikaan vuodesta en sitä todellakaan enää odottanut. Mestoilla lauloi paljon lintuja, kuten Sirittäjä, Pensaskerttu, Punavarpunen, Kirjosieppo yms. Myös Karttaperhonen näkyi, joka itselle melko uusi tuttavuus tässä ensimmäisen sukupolven versiossa. 

Käveltiin vielä melko pitkä kierros mäen huipulle ja sieltä alas. Matkalla nähtiin upea koiras Pikkulepinkäinen vuosi listalle ja Ruisrääkkä kuultiin vähän alempana. Mariia sai myös kauhunväristyksiä, kun Kyy lähti melko läheltä jaloista. Upea ehkä 40cm pitkä ruskea käärme oli ikävä kyllä liian nopea kuvauksien kannalta. 

Semi kulahtanut Isonokkosperhonen Vuosaaressa tänään.

Perkele minäkin pesin täällä! Kivitasku.

Pikkulepinkäinen on älyttömän hieno lintu. 

Kiva päivä ja paljon kivoja lintuja. 

Tulevana viikonloppuna varmaan mökille, joten eiköhän sieltä jokin kuva tänne blogiinkin pääse. 

-Tomppa

Se on kesä pian.

 Oulun reissun jälkeen eteläsuomi muuttui aika hujauksessa vihreäksi ja tämä näkyi myös linturintamalla. 

14.5 koitin ennen duunia hakea Haltialasta lempi lintuani, eli Kultarintaa pisteisiin, mutta vesiperä tuli. Siritäjät olivat saapuneet isoilla joukoilla ja laulajia oli siellä täällä. Tulipäähippiäinen ei ollut tuoloin juuri äänessä. Mutapääkerttuja ja sen semmoista tuli kyllä nähtyä. 

Laulava Sirittäjä, joten olettaen koiras. 

16.5 oli lähtö landelle. Viimeiset työpäivät töissä ennen lopetusta mahdolistivat aikaisen lähdön, kun varsinaista työtä ei ollut enää. Ajeltiin meidän äidin, mun veljen ja Mariian kanssa Hartolaan ja konsertti mökkipihassa oli aikamoinen. Metsäkirviset, rastaat, Tiltaltit, Pajulinnut, Harmaapäätikka yms. Kovaa settiä. Löytyipäs pihan läheltä Kottaraisen varoittelema Viirupöllökin, mutta se huomasi ensin minut ja lähti... Näin linnun vaan lennossa takaapäin, mutta laji oli iisi. Samana ilta, melko odotetusti myös Käki kukkui itsensä vuosilistalle. Kevät on kyllä hienoa aikaa, taisin pohtia. 

17.5 kävästiin Mariian kanssa Jaakkolansuolla ja paikka on kyllä melko potentiaalinen tulevaa kesän kahlurikautta ajatellen. Olen mestoilla käynyt joskus aikaisemminkin ja nähnyt siellä mm. Pikkusirrin. Tällä kertaa ei juurikaan nähtävää... Pikkutyllejä, Kuovi, Rantasipejä, Valkovikloja, Suokukkoja ja Liroja. Pikkulokki piristi päivää, oli vanhalintu. Hirvenpaskaa joka paikassa, eli alueella liikku reippaasti myös kavioeläintä. Lämpöä riitti ja teepaita keli helli staijaria. Nastakehrääjä perhosia suolla useita, kuten mökilläkin. Elis itselle taas, mutta yksikään ei suostunut laskeutumaan.

Takas ajellessa haettiin broidi frisbeegolf radalta ja mentiin Jaripekalle jätskille ja lataamaan autoa. Jäätelöiden lomassa huomasin itselle kautta-aikain toisen Merikotkan Hartolan kunnassa. Hali ei vissiin ole kovin yleinen alueella, mutta ei mikään kova rarikaan. Edellinen toissavuonna nuorilintu, nyt vanha. Hauskaa. 

Tuulihaukka on päättänyt jäädä pesimään mökin pihaan ja tarjoaa amatöörikuvaajallekin muutamia mahdollisuuksia, joten alla pari yritystä. Hauskaa tulee sitten kun poikaset lähtevät liikenteeseen. Saa nähdä saako laskeutumaan olkapäälle tai jotain vastaavaa. Kuvia tulossa ehkäpä näistäkin myöhemmin. Laskettuaika ruokinnalle kesäkuun puoiväli. Lentoon sitten siitä 1kk päästä about. 

Joka kesäinen Kirjosieppo mökiltä. 

Vanha Hali, eli Merikotka Hartolassa. 

Pikkulokki Jaakkolansuolla. 

Tuulihaukka koiras puussa.

Naaras kantamassa Sisiliskoa.

Naaras puussa mökin vieressä. 

Alueella on valtavasti myyriä, joten ruokaa on ainakin Tinnuille.

Viikonlopun jälkeen oli viimeinen työpäivä lentoasemalla ja sieltä kun pääsin oli edesä Ruotsin risteily pojan kanssa kahdestaan. Koitin päästä välillä kannelle vähän staijaamaan, mutta muutamaa hanhiparvea kummempaa ei merellä näkynyt. Jokunen Haahka, lokkeja ja joutsenia... Perus huttua siis. 

Tukholmassa näkyi peruslajeja kuten missä tahansa kaupungissa. Kun saavuttiin kotiin, niin Tervapääskyt olivat saapuneet Oulunkylään! Se on varma kesän merkki se. 

21.5 käväsin parin tunnin ilta piston Pornaistenniemeen. Vierailu oli varsin tuottoisa, kun lisäsin vuosilistalle mm. Lapinsirrin, Suosirrin, Viiksitimalin, Pikkusiepon ja Ruokokerttusen. Hauskaa oli myös, että vanha työkaveri ja kanssa harrasta Peetri Joki soitteli ja sovittiin, että katsellaan jokin sopiva hetki ja mennään retkelle kimpassa. Toivottavasti toteutuu! 

Videoskoupista pysäytyskuva Ruokokerttusesta. 

Timali hyppää... Yksi neljästä näkyneestä linnusta. 

22.5 menin aamupäiväksi Hakalan torniin vanhankaupunginlahdelle. Torni oli täynnä kovia orneja ja havaittiin Sepelhanhia, Mehiläishaukkoja, Pikkusirri ja parhaana päivälle kovaa muuttanut 2kv Muuttohaukka. Toinen spone Pere tälle vuodelle, kun Siikajoellakin sellainen tuli vastaan. Myös Punavarpunen kuului listoille. 

 

Upea noin 300 linnun Sepelhanhiparvi.

2vk koiras Punavarpunen. Tämä siis lauloi ja siitä koiraaksi väritön lintu määritetty. 

Paskaakin paskempi kuva, mutta Muuttohaukka siellä meni. Viiksijuovan voi nähdä juuri ja juuri. 

Päivän päätteeksi käytiin vielä Vilman kanssa Haltialan metikössä kuuntelemassa Pikkusieppoa ja Idänuunilintua. Molemmat hoituivat semi näppärästi ja boonuksena vielä Harmaasieppo kävellessä takaisin autolle. Mukavaa tämä kevät. 

Mahdollisesti viikonloppuna jotain lintuaiheista aktiviteettia, mutta jos ei, niin myöhemmin lisää. 

-Tomppa 

Kohti kevään huipentumia.

 Toukokuu sieltä sitten vaan saapui ja paljon muuttolintuja sen mukana. Myös harvinaisuuspuoli on aktivoitunut, mutta itselle ei ole vielä tänä vuonna yhtään kovaa raria osunut eteen. 

29.4 käytiin Mariian kanssa katsomassa Viikissä viihtynyttä Sepelrastasta. Tämä naaraslintu oli kovin arka, eikä uskaltanut puusta alas sen jälkeen, kun sinne lensi pelästyessään meitä. No kaivoin linnun silti näkyville tuulessa heiluvasta puusta ja katseltiin sitä noin 15min. Pelloilla muuten hiljaista, eikä muita vuodareita sieltä tullut. 

Sepelrastas puussa.

Tässä myös pää kuvassa. 

Vappuaattona olin hakemassa lapsia kun hoksasin vuoden ensimmäisen Kirjosiepon Maunulassa. Koiras lintu saalisteli hyönteisiä urheilukentän reunassa. 

Vappupäivänä lähdettiin mökille. Yllätyksenä mökkirannassa Tuulihaukka pariskunta oli varannut itselleen vanhan varislinnunpesän, mutta saas nähdä pysyvätkö paikalla, kun mökillä oleskellaan. Ovat kuitenkin aika arkoja. Hartolassa tuntuu olevan mukavasti Kuoveja ja Ruskosuohaukkoja tänä vuonna, joten odotettavissa pesintöjä. Eka Pajulintu lauloi 2.5 mökin pihassa ja Metsäkirvisen ääntä on kuulunut. Lähipellolla myös 45 Metsähanhea lepäilemässä. 

Kuovi pellolla.

Mökkiranta.

Kangasperhonen.

2.5 Aamusta huomasin elämänpinnaksi Kirjokehrääjä perhosen valolta ja sekös piristi kehoa ja mieltä!

Upea koiras Kirjokehrääjä oli jämähtänyt valolle yöllä.

Työpäivän jälkeen alkoi pitkä ajo kohti pohjoista. Sähköautolla kun kulkee, niin ensimmäinen lataus tehtiin Viitasaarella, jossa myös ruokailtiin enne vikaa etappia. Sade alkoi about juuri, kun lähdettiin ajelemaan ja aika ikävässä säässä saavuttiin ensimmäiselle pit stopille, eli Kalajoen hiekoille. Matkalla näkyi paljo Kurkia ja retken ainoa Sinisuohaukka. Pieni koukku tehtiin, kun yritettiin bongata hämärtyvässä illassa ja sateessa Amerikantavi Kalajoen Puojinniemen satamasta. Eipä näkynyt. Taveja oli satoja, Räyskiä, Valkoviklo, Joutsenia yms. Olosuhteet olivat vaikeat. Tämän jälkeen ajeltiin kämpille. Oltiin vuokrattu mukava kaksio airbnb:n kautta. 

3.5 aamusta tein pienen kävelyn sateessa hiekkasärkille. 4 Mustakurkku-uikkua, Pikkukuovi, Tyllejä, Tukkakoskeloita, Pikkulokki parvi yms. pientä kivaa. Tuuli oli kova ja vettä paiskoi hissukseen... Ei kovin viihtyisää. Käytiin vielä laturilla ennen jatkoa, kun siirtymää kuitenkin taas oli. 

Kalajoella yövyttiin kuvan kerrostalossa. 

Kalajoelta ajeltiin rantatietä kohti Siikajokea, jossa oli viihtynyt jo viikon päivät Punapäänarsku. Matkalla Säärenperän rantaan näkyi paikoin muutamia Lyhytnokkahanhia, Metsähanhia, Tundrahanhia ja jokunen Valkoposkikin. Kuoveja oli joka paikassa ja niin oli rastaitakin. Myös Tuulihaukka oli yleinen. 

Siikajoelle saavuttaessa oli taas sade päällä ja havainnointi oli vähintäänkin mielenkiintoista, kun Mariia piti sateenvarjoa ja minä staijasin. Systeemi tuotti tulosta, kun löysin Narskun lennossa kärjen editse ja se laskeutui todella kauas merelle länsisuuntaan. Paikka oli muutenkin täynnä lintuja, joista voisi mainita 23 Mustavikloa, useita Valkovikloja, toista kymmentä Uiveloa, kolme Lapasotkaa ja parvi Pilkkasiipiä. Harmi, että sade oli aika voimakas, koska muuten paikalla olisi kyllä viihtynyt pitempäänkin. 

Säärenperästä ajeltiin yhden pysähdyksen taktiikalla Ouluun ja pysähdys tuotti kaksi Pikkujoutsenta täydentämään mukavaa lintupäivää. 

Kurki sateessa, jossain Siikajoella.

Pari Pikkujoutsenta piristi sateista päivää.

Oulussa käytiin kaupoilla, Mariia kävi Ouluhallilla ja saavutiin mahtavaan saunamökkiin, joka sijaitsi vuokraajan takapihalla. Puusauna teki eetvarttia. Ehdin myös kuvata koreita Mustavariksia Cittarin pihalla. 

Hieno vanha Mustavaris.

4.5 aamusta heitin Mariian ennen kasia Ouluhallille ja lähin ajelemaan kohti Liminkaa ja Virkkulan tornia. Aamusta oli tullut tieto, että paikalla olisi Amerikantavi, joten jotain pientä toivoa tämänkin näkemisestä oli siis vielä. Aivan järkyttävässä myrskytuulessa kävelin parkkikselta torniin huomatakseni, että siellä ei ketään muuta ollut. Katselin tiedotuksessa mainittuun suuntaan ja sain putkeen sopivan näköisen linnun pystyviivoineen. Tässä kohtaa satoi vielä lunta, joten katsominen ei ollut mikään kovin häävi kokemus. Joka tapauksessa tämäkin laji tuli nyt nähtyä. Kaukana samassa suunnassa näkyi lennossa kaksi Mustapyrstökuiria. 

Tornin sisällä pääsi katsomaan myös toiseen suuntaan ja sieltä löysin pian siron suohaukkanaaraan kieppumassa tuulessa niityn päällä. Lintu putkeen ja kappas, sehän oli Arosuohaukka naaras. Mukava sponde tähän väliin. Pellolla istui 12 Merikotkaa, lenteli Kuoveja ja lahden päällä oli parvi Pikkulokkeja. Olin toivonut Ristisorsan havaitsemista, mutta se jätti näyttäytymättä tällä kertaa. Ehkä pitää ajella Poriin joku päivä. 

Aika pian kyllästyin katsomaan tuulessa värjötteleviä sorsia, joita oli satoja ja päätin ajella erään naisharrastajan ohjeesta Sannanlahden Torniin, Lumijoen puolelle. Tämä naishenkilö saapui tornille, vaihdettiin havainnot ja kuulumiset, kuten hyviin tapoihin kuuluu ja lähdettiin erisuuntiin. 

Valtavia määriä Anas-sorsia Liminganlahdella. 

Harmi, että tuuli oli myrskylukemissa. Virkkulan torni.

Sannanlahdella oli todella tyhjää.. Kuovi pari, tienvarressa Pyy pari, koiras Fasaani ja Ruskosuohaukka. Eipä ollut hääviä. 

Sannanlahden lintutorni. Paikalla oli tyhjää.

Jatkoin kohti Siikajokea ja katsomaan Lyhytnokkahanhia. Löysin pelloilta parven jossa näitä oli arviolta toista sataa. Huomasin olevani aika lähellä Säärenperän rantaa, joten menin koittamaan sinne, josko Narsku näkyisi paremmin tänään. No ei näkynyt, mutta paikan yli kiiruhtanut 2kv Peregriinus, eli Muuttohaukka oli kiva lisä päivän spondepetolistaan. Täällä olleelta naisharrastajalta sain vinkin, että lähialueella on Kiljuhanhia ja tarkalla nuotilla löysin parvesta yhden linnun. Hitto miten hienoa nähdä tätä meillä niin harvinaista lintua. Taitaa olla toinen pinnakelpoinen minulle suomessa ikinä. Tuuria oli siis. Myös täällä Pyy koiras tienvarressa. Harmikseni hanhi käveli katveeseen kun koitin saada sitä kameralle, eikä enää tullut esiin sinä aikana, kun paikalla olin. 

Tässä kohtaa alkoi olla takki aika tyhjä ja tyytyväisyys hiipi luokseni. En jaksanut enää värjötellä myrskytuulessa, joten ajelin Kempeleelle "tankille", eli lataamaan ja siitä Ouluhallille katsomaan vikat jumppakisat ennen paluuta etelään. 

Noin 17 pintaan päästiin lähtemään Oulusta ja matkalla näkyi Piekana, kymmeniä Kuoveja, noin 10 kpl Lehtokuppia ja lopulta siinä 00:30 oltiin Helsingissä kotona. 

Olipas upea reissu, vaikka aikataulut olisi voineet olla vähän mukavammatkin. Tuolla olisi voinut helposti olla muutaman päivän lisää. Samalla tuli todistettua, että sähköautoilu on ihan helppoa Suomessa ja sillä pääsee halvemmalla Ouluun, kuin bensalla. 

Seuraavalla viikolla lapset tuli taas meille ja ulkoiltiin paljon. Pari uutta pinnaakin tuli, kuten Hernekerttu ja sen sellaista. Äitienpäivänä oltiin isolla porukalla brunssilla ja käytiin puistoissa. Heke näkyi myös Töölönlahdella. 

Hernekerttu Pakilassa.

Räkättirastas kuuntelee. 

Koiras Varpunen on hieno lintu.

12.5 työpäivän jälkeen kävin heittämässä pienen kävelylenkin Ruutinkoskella Haltialassa. Pensaskerttu, Pensastasku, Haarapääsky ja Mustapäkerttu vuosilistalle.

Naaras Satri, eli Mustapääkerttu. Paikalla oli myös koiras.

-Tomppa