Pikku rareja ja muita loppukevään lintuja.

Rari rintamalla kolisee hissukseen ja omallekin kohdalle on eksynyt muutama, mutta toki bongausten kautta. 

24.5 mentiin lasten kanssa perusmuotoiselle Lammassaaren kierrokselle. Yritettiin vähän kuunnella Ruokoirkkalintua, mutta eipä kuulunut. Pornaistenniemessä toki lauloi vuosilistalle itsensä Viitakerttunen, jonka laulua on aina mukava kuunnella. Taitava otus. Myös tältä reissulta listalle pääsi vihdoin Keltavästäräkki, joita näkyi toista kymmentä niityillä. Muutoin oli aika perusmuotoista kauraa. Kahlaajiakin oli vain Tyllien muodossa lietteellä. 

Keltasirkku Lammassaaressa.

Keltaväiskien lentokuvaus on vaikeaa. 

Yritystä oli, jälki kehnoa. 

Ruokokerttuset lauloivat taukoamatta. 

Nuolihaukka.

Tulevaisuuden toivot? Hauskaa, että lapset jaksaa retkeillä mukana. 

25.5 tuli ilmoitus Punajalkahaukka naaraasta niikin läheltä kuin Tuusulan Rantamosta, missä Tikkalan Salla oli yllättäen retkellä. Upea naaras lintu istui puussa koko vierailun, mutta se ei haitannut, kun lintu on hieno. Paljon bongareita paikalla, luonnollisesti. 

Ihanainen naaras Punajalkahaukka.

Lintu mökötti puussa koko ajan.

Toissapäivänä, eli 27.5 päätettiin tehdä iltaretki Mariian kanssa ja tällä kertaa se kohdistui Kirkkonummelle, ja tarkemmin Saltfjärdenille. Päivän aikana töissä olin huomannut, että paikalla oli nähty Kattohaikaraa yms. muuta mukava pikku raria. Saavuttaessa parkkipaikalle satuin huomaamaan heti autosta noustessa, että jumalauta siinähän se Kattohaikara liukuu kohti tornia. Olipas helppoa. Mariiakin näki linnun, joten päätettiin syödä eväs salaatit autolla ja siitä mennä sitten torniin, kun keretään. Haikara laskeutui Saltin niitylle. Staijailin samalla parkkikselta, mutta juuri muuta, kun Ruskosuo ja Mehiläishaukka ei parkkikselta näkynyt. 

Torniin käveltiin ja siellä pari muutakin havainnoijaa, lähinnä kamera ukkoja. Haikara ruokaili niityllä ja sitä oli hauska seurata. Ruskosuohauka pariskunta veti soidinta ja Merikotka istui niityllä. Jossain kohtaa huomasin isohkon pedon melko kaukana ja aloin seuraamaan lintua. Myötävalossa linnusta onnistui näkymään siiven yläpintojen kontrastikkaat värit, käsisiivellä jonkinlainen lautuma / valkea laikku, valkoinen yläperä ja vatsaa lukuunottamatta tummahko yleisväri, joten ajatukset veivät väkisin Kiljukotkaan, jollainen tornista oli aikaisemminkin päivällä nähty. Varmaan sama lintu oli eka ajatus. Lintu tippui lopulta kauas alas ja onnistuin saamaan siitä jonkinlaisen videon putken läpi. Onneksi ei ollut harvinaisempi, jotta ei tarvii tehdä mitään lomakkeita... Päivän kolmas vuodari olikin sitten tavallisempi, kun Palokärki huuteli itsensä vihdoin vuosilistalle. 

Lähtiessä tornista taivaalle muodostui pieni parvi petoja missä pyöri pari Ruskosuota, Hiirihaukkoja ja mehiläishaukka. Samalla myös aiemin taivaalle noussut Kattohaikara ilmestyi parkkiksen päälle rundailemaan. Hauskaa. 

Videolta kuvakaappaus Kiljukotkasta.

Kattohaikara teki läheltä kierroksen.

Ja yläpuolelta. 

Kattohaikara.

Kurkia Saltfjärdenillä.

Saltilta mentiin vielä Sundsin torniin, mutta sielä ei kyllä maisemia kummempaa näkynyt. Haahkoilla poikasia, Merikotkia ja Merimetsoja. 

Tänään 29.5 puolen päivän aikaan ilmoitetiin Kattohaikara Viikistä, joten kipaisin yläparvekkeelle ja voilá, sielä se hiton kaukana pyöri. Myöhemmin tehtiin taas iltapäivästä retki, kun Helatorstain pyhä osui mukavasti viikolle. Mentiin ensin Maarin torniin, missä oli päivällä havaittu Lampiviklo. Torniin tultaessa koivukujalla nähtiin hauska Piisamirotta. Oli Marelle elis. Tornissa kukaan ei puhunut mitään Lampiviklosta ja sitä ei ensialkuun näkynytkään. Selailin aikani paikkoja, mutta mitään ihmeitä ei näkynyt. Tyllejä, Punajalkavikloja, Räyskiä, Meriharakoita. Vesi oli muutenkin tosi korkealla. Keltavästäräkkejä pyöri niityllä.

Vihdoin jollain kaukoputkikierroksella havaitsin eri näköisen kahlaajan, joka oli vähän kaukana, mutta kuitenkin määritys etäisyydellä. Nopeasti aloin selittämään porukalle, etä Lampiviklo on löytynyt ja nuotitin lintua. Lopulta kaikki paikalla olleet näkivät linnun. Hauskaa oli löytää tämä vähän kuin itse, vaikka ei se mikään sponde ollutkaan. 

Kaukaa ja huonosti, kuten aina. Lampiviklo.

Piisamikin oli nopea, eikä tähänkään kerenyt nopeasti...

Maarilta lähdettiin vielä kohti Vuosaarta, kun mielessä pyöri Viitasirkkalintu yms. Päästiin kahvien jälkeen paikoille, mutta sirkkeliä ei kuulunut. Luhtakerttunen kuultiin ja nähtiin vihdoin minulle elikseksi Isonokkosperhonen! Tähän aikaan vuodesta en sitä todellakaan enää odottanut. Mestoilla lauloi paljon lintuja, kuten Sirittäjä, Pensaskerttu, Punavarpunen, Kirjosieppo yms. Myös Karttaperhonen näkyi, joka itselle melko uusi tuttavuus tässä ensimmäisen sukupolven versiossa. 

Käveltiin vielä melko pitkä kierros mäen huipulle ja sieltä alas. Matkalla nähtiin upea koiras Pikkulepinkäinen vuosi listalle ja Ruisrääkkä kuultiin vähän alempana. Mariia sai myös kauhunväristyksiä, kun Kyy lähti melko läheltä jaloista. Upea ehkä 40cm pitkä ruskea käärme oli ikävä kyllä liian nopea kuvauksien kannalta. 

Semi kulahtanut Isonokkosperhonen Vuosaaressa tänään.

Perkele minäkin pesin täällä! Kivitasku.

Pikkulepinkäinen on älyttömän hieno lintu. 

Kiva päivä ja paljon kivoja lintuja. 

Tulevana viikonloppuna varmaan mökille, joten eiköhän sieltä jokin kuva tänne blogiinkin pääse. 

-Tomppa