Syksyn tuntua ilmassa ja elis.

 Nopeasti aika vierähtää ja taas ollaan Lokakuussa, joka on tietysti parasta A-luokkaa rareja ajatellen.

Kovin montaa ulkoilua kiikareiden kanssa ei ole tullut tehtyä, vaan tekeminen on painottunut urheiluun ja hyvinvointiin. 20.8 pihan ohi viipotti äännellen Pähkinähakki, jolla tuntuu havaintojen perusteella olevan jonkinmoinen vaellus käynnissä. Pihapinna ja vuodari tästäkin linnusta seurasi. 

27.8 käppäilin töissä Töölöstä Hakaniemeen ja Töölönlahden kohdilla kuului tuttu ääni taivaalta, Lapinkirvinen! Hauska havainto aina täällä ja mukava yllätys. Lahdella jokunen Silkkiuikku ja Nokikanoja tämän lisäksi. Sinitiaiset pörisivät ruovikossa. Tämän viikonlopun kohokohta oli poikien kanssa viettämään ennakkoon ja jälkikäteen porukan 40-v synttäreitä, kun kaikki tänä vuonna tuohon merkkipaaluun pääsevät. Syötiin hyvin, juotiin hyvin, saunottiin, uitiin ja pelattiin cards against humanity peliä nauraen vedet silmissä. Mukava viikonloppu. Perhosia valolla taas ja Siniritariyökkönen vielä ilmestyi jostain.

Sekä Siniritariyökkösen.

Liha esitti pääosaa illallisella.

Sääkin suosi.

Kuukausi vaihtui ja 6.9 mentiin Mariian kanssa iltapäivällä ensin Lauttasaareen etsimään siellä havaittua taigauunilintua, mutta sain tyytyvä kahteen kutsuääneen jostain sisäpihalta ja pohdin viitsiikö edes ottaa pinnaa. Toki tuskin sillä on merkitystä kellekään, vaikka ottaisinkin... Paikalla oli myös kesyhkö nuori Pikkulepinkäinen, joka poseerasi ja haki melkein jaloista jonkin luden ateriakseen. Hieno ja veikeä lintu. Muutoin linnusto oli tylsähköä perushuttua. 

Larusta jatketiin reilun tunnin staijille Maarin tornille. Porukkaa oli jonkin verran ja turisteja pööpöili siellä täällä. Jalohaikaroita oli 5 kpl, Suosirri isossa Suokukko/Töyhtöhyyppäparvessa ja Heinätavista vuodenpiste. Petoja edusti lähinnä Merikotkat, jokunen Varpushaukka, Ruskosuohaukat ja yksi muuttanut Tuulihaukka. 

Jalohaikara Maarilla.

Nuori Pikkulepinkäinen.

Lude päätyi lounaaksi.

Lintu oli melko kesy.

Kaunis lintu.

Suokukkoja Maarilta.

11.9 oltiin koulutuksessa Metrovarikolla ja sieltä kävelessä pienessä ojassa liikkui Sinirinta! Nasta havainto ja vuosipiste tästäkin tuli sitten, vaikka olin luopunut toivosta. 

Sama viikonloppu vietettiin mökillä, kuinkas muutenkaan. Valolla jonkinverran yöperhosia, mutta ei mitään ihmeellistä. Erityisen paljon Kehrääjämittareita ja muutenkin mittari-painotteista touhua. Linnuista voinee mainita vuodariksi lentäneen Ampuhaukan. Yllättävin oli kuitenkin Lepakko, joka ilmeisesti oli päivehtinyt mökin seinustalla ja tajusin sen, kun kävin katsomassa perhoslampun lajistoa. En tunne näitä, mutta lienee Pohjanlepakko.

Kehrääjämittari.

Pohjanlepakko?

Sunnuntaina 13.9 kun tultiin himaan, niin ehdittiin vielä Vilman kanssa käydä Kirkkonummella bongaamassa Arokotka vuosipisteisiin. Lintu istui sateessa kaukana puussa, joten ei ollut mitenkään erityisen mahtava esitys, mutta kiva ja harvinainen laji kuitenkin. Alla kaukainen skouppi linnusta. Takaisin ajellessa pysättiin vielä Mattbyssa, jossa lensi Arosuohauka ja Sinisuohauka pellossa. Kiva päätös päivälle. 

Arokotka sateessa.

Kahdesta Suohaukkalajista vain Sinisuo osui kameralle. 

15.9 käytiin Jullen kanssa koittamassa Maunulan uurnalehdosta löytynyttä Taigauunilintua, tietysti ilman tulosta.. Metsäkirvinen jäi parhaaksi havainnoksi parin Tiltaltin lisäksi. Maunulasta ajeltiin tunnin retkelle Haltialassa, mutta Kivitaskuja, Kiuruja, Niittykirvisiä ja Valkoposkihanhia kummempaa ei tällä kerta näkynyt. 

Julle katsoo jotain.

Kivitasku.

Metsäkirvinen Maunulassa.

Loppu Syyskuu olikin aika kuivaa lintujen osalta ja meni pääasiassa tehden muita juttuja. 

29.9 Oulusta löytynyt Pikkutuulihaukka aiheutti painetta, olihan laji ollut bongattavissa suomessa viimeksi vuonna 1989, eli tovi sitten. En kuitenkaan keskellä viikkoa voinut lähteä, mutta viikonloppua kohti, kun lintu pysyi paikoillaan alkoi pinnapaineet olemaan jo rajusti koholla. Parikkalasta tullut info Rääkkähaikaralajista ei helpottanut oloa... Eliskiilto kirkastui silmissä. Tämä lintu sentään katosi jo löytöpäivänä. 2.10 Roihupellossa kuulunut Varpuspöllö ei vielä täyttänyt rarinälkää, vaikka onkin aina mukava havainto.

3.10 olin matkalla painien jälkeen katsomaan Vuosaareen Taigauunilintua ja ylipäätään lintuja, kun Itäkeskuksen kohdalla purkka pysähtyi suussa... Pikkutuulihaukka, Inkoo, löytäjä Owen Foley. Tein aika nopeat ukemit ja auton nokka kohti länttä. Onneksi matkaa ei ollut kuin reilut 50km, joka meni sujuvasti lauantailikenteessä. Vähän ennen paikalle saapumista tuli tieto linnun paikallaolosta ja kun saavuin mestoille, oli porukkaa ja lintu hyvin paikalla. Parkeerasin ja lintu lensi viereeni tien toiselle puolelle liikennemerkille! Pari fotoa, kunnes tuli kehoitus siirtää auto sivutielle. Sieltä sitä sitten katseltiin isolla porukalla.

Onnittelut Owen mahtavasta löydöstä vielä ja oli mukava jutskailla niitä näitä. Myös muita tuttuja paljon paikalla, kuten usein näissä tosi kovissa on tapana. Jossain kohta joku huusi Arosuon tien toisella puolella ja senkin kerkesin nähdä, eli hyvä päivä taas. Ajelin vielä Saltin kautta himaan, mutta sade häiritsi, joten kauppa ja kotiin tekemään ruokaa. Saltilla iso parvi Peippoja, joukossa vähemmistönä Järrejä myös. 

Alla vaatimattomia skouppikuvia linnusta, joista voi koittaa aistia vaaleat kynnet ja hassun muodon, verrattuna isotinnuun. 

Pikkutuulihaukka. Lintu roikotti siipiään ja oli mutenkin lyhyemmän ja töpäkämmän näköinen, kuin tavallinen Tuulihaukka.

Sää ei suosinut kuvausta.

Langalta näkee paremmin syötävät. 

Myös nokka oli jotenkin pidempi ylänokan osalta. 

1kv Arosuohaukka samoilta jalansijoilta. 

Vuoden kolmas elämänpinna on tosiasia ja lista näyttää nyt lukemaa 362, eli matkaa on vielä, jos meinaa 400 lajia joskus nähdä suomessa.. :) 

Katsotaan jatkuko raju rarisyksy ja pääse taas näkemään jotain erikoista. 13.10 lähden vajaaksi viikoksi Viroon retkelle.

-Tomppa