Hysyä pitkänkaavan mukaan ja pinna. 7.6.2023

 3.6 iltasella pamahti järkyttävä tieto paikallisesta Vihermehiläissyöjästä Kajaanissa! Hitto, kovasti teki mieli painaa kaasu pohjaan ja lähteä heti, mutta työt pakottivat jäämään Helsinkiin. 

Vihdoin 7.6 sain järjesteltyä asiat niin, että pääsin lähtemään ja kun Vilma on kesälomalla, niin otin tytön mukaan pitkälle ajomatkalle. 

Kaikki oli vielä hyvin aamulla, kun neljän jälkeen tuli tieto, että lintu paikalla. Huh, matkaan siis ja pääsimme lähtemään puoli seitsemän aikaan ajamaan. Mäntyharjun kohdalla naaras Metso meni tien yli, josta vuodenpiste. Pitkin matkaa tuli tietoa, että lintu paikalla, hienoa, mutta kunnes matkaa oli enää noin tunti Kajaaniin, niin ilmoitettiin linnun olevan kadonnut ja nähty viimeksi pari tuntia aikaisemmin... Tosi hienoa. 

Myönnetään, että siinä kohtaa tuli montakin kirosanaa ja muutakin pahemman luokan lipsahdusta, vaikka tyttö takapenkillä istuikin... No, olimme aika lähellä, joten matka jatkui ja painelimme bongaamaan koko kevään Sotkamossa paikalla olleen Arohyypän ensialkuun, koska olisihan se mahdollista, että meropsi palaisi rikospaikalle. 

Hyyppä hoitui pienten ongelmien jälkeen ja sain siitä pari kohtuullista puhelinskouppikuvaakin. Tämäkin lintu oli Suomenpinna, joten sinällään retki piti sisällään todella harvinaisen linnun, jonka olin pitkään toivonut näkeväni Suomessa. Kiitos paikalla avustaneille tuntemattomille orneille. 

Upea Arohyyppä aromaisessa maastossa pellolla.
Sotkamo, Rantakylä 7.6.2023

Tämän jälkeen ajeltiin takaisin Kajaaniin ja paneltiin Rossoon syömään. Vilman mielestä maailman paras ravintola ja voitaisiin muuttaa tämän takia Kajaaniin.. No, nyky Helsinkiä kun katsoo, niin voisi ihan hyvin muuttaakin johonkin kauas..

Ruokailun jälkeen käveltiin vähän keskustassa ja ihailtiin puukirkkoa. Komea pytinki. Mitään uutta ei mehiläissyöjästä enää tullut, mutta ajeltiin varuiksi paikanpäälle vielä pyörimään hetkeksi. Tuttuja paikkoja aikaisempien päivien bongareiden kuvista ja paikallahan oli myös tosiaan nähty Rusorintakerttukin, mutta se oli hävinnyt aikapäivää sitten. Olen onneksi nähnyt lajin pari kertaa Suomessa, Espoossa ja Helsingissä. 

Käppäilin vielä pihaa ympäri ja pystyin hyvin kuvittelemaan linnun pihalle syömään kimalaisia. Niitä olisi vielä ollut runsaasti tarjolla, mutta ilmeisesti se sai tarpeekseen ja jatkoi matkaa. 

Eipä näkynyt enään kuin kesäinen maisema. 

Tämä oli varmasti pisimpiä hylsyjä ikinä ja pistää aina vähän miettimään näiden pitkänmatkan bongauksien järjellisyyttä. Toki näin uuden lajin itselleni Suomessa ja tämäkin oli vasta 10 havainto maasta tästä lajista! Onneksi näistä pääse yli ja vihermehiläissyöjäkin havaittaneen vielä elinaikanani Suomessa, joten uutta matoa koukkuun silloin sitten. Taas "lähde heti" sääntö olisi antanut molemmat lajit..

Parasta reissussa kuitenkin oli tyttären kanssa vietetty aika, jutut ja hassuttelut. Vilma on jo niin iso, että kehtaa ottaa mukaan melkein minne tahansa! 

Vilma Matin ja Liisan Asemalla Lapinlahdella. 

-Tomppa 

Toukokuun loppu ja pari bongarusta.

 Blogi vaan laahaa peräsä, un ei oo aikaa, tai voimia kirjoitella mitään erikoisuuksia. 

Toukoukuussa tuli hoideltua yksi suomenpiste itselle Espoosta ja mutama muukin hyvä laji listoille. 

14.5 lähdettiin Juliksen kanssa katomaan Kaarinan Järvelän kosteikolta löytynyttä koiras Amerikantukkasotkaa! Reissu meni mukavasti, koiraslintu tosin nukkui koko vierailun ajan, mutta sopivat tuntomerkit olivat havaittavissa. Vuodenpisteisiin myös Mustakurkku-uikku samalta paikalta, mutta kuulemma paikalla olleita Pikku-uikkuja en havainnut. 

Amerikantukkasotka keskellä.

Ainut kuva missä näkyy edes vähän päätä.

Seuraava stoppi oli Salossa Omenojärvellä, jossa toita kesää on viettämässä harvinainen Ruskosotka. Kävin edellisvuonna katsomassa linnun suomenpinnoihin, mutta nyt kun oltiin kiertueella samoilla suunnilla ajattelin mennä kurkkimaan, josko näkyisi uudelleen. 

Käytiin pojalle hakemassa vähän motivaatiokarkkia ja sitten paikoille. Tiesin, että tulee olemaan vaikea etsittävä ja sellaiseksi se osoittautuikin. Meni noin tunti ennen kuin huomasin linnun uivan avoimen auko läpi ja katoavan uudelleen. Ei aikakaan kun paikalle saapui muita bongareita, jotka ilmeisti eivät olleet niin onnekkaita kuin minä. Kuulinpa joltain, että kolmannella yrittämällä oli vasta onnistunut. Laitoin tiedon, että on kuitenkin paikalla. Paikalta myös vuodareihin Kaulushaikaran puhaltelu, Punasotka ja auton ikkunasta Kaakkuri pieneltä lammelta Salon alueelta. Loppumatka meni keposasti ajellessa ja päästiin kotiin ihmisten aikaan. 

17.5 oli taas Julius kyydissä ja tällä kertaa matka vei Porvooseen hakemaan passia pojalle, koska kesäkuussa lähtö Sisiliaan kymmeneksi päiväksi. Passi saatiin ennätysajassa 9 minuutissa, joten retkeilylle jäi aikaa. Alunperin oltiin sovittu pojan kanssa, että karkkia tulee, jos retkeä tehdään, eli ajeltiin Loviisan Isnäsvikenille lähelle meidän kesämökkiä katsomaan Niittysuohaukkoja. Oli todella paska keli, mutta naaras näkyi istumassa pensaassa värjöttelemässä, joten pinna kuitenkin! Pian huomasin ääntelevän pikkulinnun jonka pienen tyhjäkäynnin jälkeen määritin Peltosirkuksi! Hitto, kun noita ei näe, saatika kuule enää missään, niin sitten meinaa mennä ohariksi, kun ei leikkaa. Päivän kovin havainto, mielestäni. Hernekerttukin äänteli itsensä vuodareihin paikalta. 

Löydätkö naaras Niittysuohaukan? 

Seuraavaksi paineltiin Gammelbyvikenille, mutta sieltä ei jääny paljoakaan kerrottavaa. Pääskyjä suuri parvi ruokailemassa lahdella, Pensaskerttu vuodareihin... 

Loviisan jälkeen palattiin vielä Porvooseen ja vierailtiin Ruskiksen tornissa. Sieltä mukavasti listoille puuttuvat anakset, eli sorsat. Heinätavi esiintyi runsaana 3/1 ja Harmaasorsa, joka oudosti oli minua väistellyt näyttäytyi myös. Juuri ennen kuin lähettiin tuli isohko hanhiparvi aika läheltä ja sieltä seasta pilkisti yksi erinäköinen lintu, joka osoittautui Sepelhanheksi! Se on aina mukava nähdä tätä lajia. 

21.5 pärähti tiedotukseen Valkosiipitiira Laajalahdelta Espoosta. Laji oli mulla niin sanotusti pankissa, eli näkemättä, mutta tiedossa, että joskus tulee. 

Painelin Elfvikin torniin ja ehdin nähdä tiiran nopeasti, kun se oli lentämässä kohti Maarin tornia. Pian kuitenkin lintu palasi kohti meitä ja lensi suht kaukana niityn päällä ruokaillen ja esitellen parattituntomerkkejään. Komea vanha lintu ja melko harvinainen kuitenkin PK-seudulla. Suomenpiste oli siis plakkarissa ja elisvuosi alkanut suomessa vihdoin. Autolle mentäessä lauloi Punavarpunen "nice to meet you" säettää, joten sekin piristi päivää mukavasti. Illalla olikin sitten duunia liittyen raidejokeriin ja ajeltiin työparin kanssa juuri tuola alueella. Näin autosta linnun vielä iltasella lentelemässä lahdella, ennen kuin se oli kadonnut yön aikana. 

Vihdoin tämäkin laji osui eteeni Suomessa.

Kaukainen Valkosiipitiira.

Loppukuun aikana muutama mukava laji täsmäbongauksena, mäherretty Sepelsieppo Lauttasaaresta ja sen semmoista. Mainittavimpinä Viitasirkkalintu, Pensassirkkalintu ja Merikihu. 

Oikein mukava kuukausi tämä toukokuu ja paljon lintuja nähtävillä. Vielä kun olisi aikaa kaikelta työltä ja jujutsulta, niin näkisi varman enemmänkin. 

Mustarataan kylpy.

Kuvat taattua laatua, kuten aina, mutta onpahan jotain. 

Huomenna 11.6 lähtö Sisiliaan. Ennen sitä kävin bongaamassa vähän ja kirjoitan siitäkin kertomuksen ennen Sisilian reissun kuvaöveriä. 

-Tomppa

Toukokuu on hienoa aikaa. 12.5.2023

 Halleluja, kesäinen keli on vihdoin saapunut tänne pohjolaan ja lajeja hyppii ovista, sekä ikunoista. 

Toukokuun alun parhaita päiviä oli 4.5. Olin töissä, kun hälytysjärjestelmästä piippasi kaksi paikallista Kattohaikaraa Tuomarinkylän kartanolla, eli noin 2km päässä töistä! Päivä pakettiin 15 minuutissa ja ajo paikalle. Linnut löytyivät hienosti ruokailemassa mullospellolla, toki turhan kaukana mihinkään järkevään valokuvaamiseen. Alla nyt pakolliset dokumenttikuvat linnuista. 

Surkeiden kuvien sarjan aloitus. Kattohaikarat.

Samalla reisulla oli pakko käyttää aikaa paremmin hyväksi ja pari päivä paikalla ollut Sepelrastas koiras näyttäytyi nätisti hevosaitausten välissä. Kiitos vanhalle tutulle Fränelle nuoteista. 15min ja koko setti oli hoidossa. Pääsin hyvissä ajoin hakemaan pojan päivähoidosta ja kaikilla oli mukavaa. Samoilta jalansijoilta hoitui myös vuodenpistelistalle Kivi- ja Pensastaskut vieretysten tönöttäen. 

Sepelrastas koiras Tuomarinkylän kartanolla.

Seuraavan kerran pääsin ulkoiluttamaan kiikareita 9.5 kiireisen työviikon keskellä, kun oli pari lyhyempää päivää. Painelin Keilaniemestä, jossa auto oli parkissa suoraan Maarin tornille. Olin pitkään ajatellut, että pakko suorittaa vuotuinen vierailu tässä suomen kovimpien ja taitavimpien määrittäjien, sekä paikallisen, mutta koko Suomen kattavan RK:n suosimassa tornissa. Kameraa en ottanut mukaan, koska silloin ei koskaan näe mitään, kun sitä kantaa. 

Tarjonta oli melko vaisua, mutta kaltaiselleni viikonloppuornille vuodenpisteitä sateli sieltä ja täältä. Autolta kävellessä lauloi vihdoin Pajulintu, Sirittäjä ja Kirjosieppo itsensä vuosilistalle. Tornista mukavimpia voisi mainita pari Lapinsirriä, seitsemän Jalohaikaraa, Luhtakanan ja muutaman Mustaviklon parven. Sinitaivaalta petojen kaiveleminen oli raskasta ja ainoa petomainen havainto oli vanha Merikotka, joka syöksyi alas metsän taakse poimimaan jotain. Porukaa oli paikalla, kuten aina, pari tuttuakin taisin nähdä. Lähtiessä Ruokokerttunen lauloi itsensä listoille. 

Rantasipi ruokailemassa.

Epäterävä Lapinsirri.

10.5 oli sovittu töiden jälkeen niin sanottu myöhäinen lounas kavereiden kanssa Haukilahden rantaan pizzalle. Olin paikalla jo vähän etupeltoon, joten käppäilin rannassa ja katselin ympärilleni. Yhtäkkiä äkkäsin pienen tiiran, joka läheltä lentäessään osoittautui Pikkutiiraksi. Mukava havis, varsinkin spondesti. Laitoin varuiksi vielä hälyn linnusta, josko joku olisi reitillä. Myös pizza oli hyvää, ja kun yläpuolella lenteli Räystäspääsky niin kasvoi vuosilista taas tälläkin. 

Tänään 12.5 oli ihan vapaapäivä, joka on harvinaista herkkua toimistotyöläiselle näin arkena. Heitin Juliuksen päiväkotiin, menin vihdoin hoitamaan kesärenkaat autoon ja kun aikaa oli ennen Vilman hammaslääkäriä, niin kävin kääntymässä Viikin pelloilla. Paljon Valkoposkihanhia, pari Kapustarintaa, kaksi upeata juhlapukuista Suokukko koirasta ja pieni pääskyparvi, josta skarppasin Törmäpääskyn kuleksimasta! Pellolla oli myös 18 Kivitaskua ja kaksi Pensastaskua. 

Vilma hamaslääkäriin, sekä takaisin kouluun, jonka jälkeen kello oli vasta 11! Ei kun retkelle ja paikaksi valikoitui aina mukava Vanhankaupunginlahti, jossa aloitin Pornaistenniemestä ja kävelin sieltä Lammassaareen. Heti kärkeen Harmaasieppo listalle ja muutenkin hienosti lintuja äänessä. Eniten Pajulintuja, Tiltaltteja, sekä muita yleisiä lintuja. 

Harmaasieppo.

Peipolla on asiaa.

Seuraavaksi käppäilin piilokojulle, josta löytyi porukkaa. Jutskailtiin niitä näitä, edustalla lensi kolmen Pikkulokin parvi, jossa oli kaksi nuorta ja yksi vanha lintu. Nokikana ja Merihanhi olivat pesimispuuhissa, Rastaskerttunen lauloi ja vihdoin, Ruokosirkkalintu antoi muutaman sekunnin näytteen, joten tämäkin muualta vaikea laji listoille. Pian tämän jälkeen lensi Viiksitimali myös kojun edestä ollen taas minulle vuodenpiste. Helpoa saada paljon uusi lajeja kerralla listoille, kun retkeilee riittävän vähän! 

Toisen kalenterivuoden Pikkulokki lennossa.

Ruskosuohaukka ja ainainen saattokomitea.

Kojulta kävelin Lammassaareen pysähdellen lavoilla. Rytikerttunen, Satakieli ja Kultarinta tarttuivat joko kuuloaistille tai verkkokalvolle tältä matkalta. Kävin myös saaren lavalla näkemättä mitään ihmeitä. Kaksi Keltavästäräkkiä olivat mieleenpainuvimmat havainnot.

Takaisin autolle, josta matkalla taas Timali ja uusi Kultarinta. Kyllä nyt lintuja riittää. Mukavaa oli. 

Viikonloppu edessä ja toivottavasti löytyy jotain mukavaa raria hoidettavaksi. Harmillisesti Ähtäristä löytynyt Siperiantavi ei pysynyt paikoillaa, vaan jatkoi matka, joten se jäi seuraavaan kertaan. Olisi ollut aika kova laji! 

Huomenna aamupäivästä painimaan ja katsotaan sitten miten viikonloppu etenee. Sunnuntaina tietysti äitienpäivä, joten se pitää huomioida toiminnassa.. 

-Tomppa

Lajien runsautta 3.5.2023

 Huhtikuun loppu ja toukokuu aina loppuun asti ovat kiireisintä aikaa, mikäli haluaa kerrytellä mukavan vuodenpistesaaliin. Omalla kohdalla tätä pelkoa ei ole, koska kahden aikaa vievän harrastuksen kanssa tasapainoilu on miltei mahdotonta, kun sen yhdistää lapsiperhearkeen ja aikatalujen sovitteluun. 

Joka tapauksessa olen päässyt vähän lintujakin välillä katsomaan, joskaan esim. elistili on vielä tältä vuodelta ikävä kyllä avaamatta. 

19.4 kävely Helsingin keskuspuiston reunamilla tuotti peruslajeista Peukaloisen ja Rautiaisen, mutta ei sen kummempaa. Käpytikkoja oli paljon. 

Räkättirastas on hieno lintu.

Sepelkyyhky varjossa. 

21.4 olikin sitten jo mukavampi yllätys, kun tiputin poikani päivähoitoon, niin blokkasin päiväkodin pihan pusikosta aina yhtä hienon Tulipäähippiäisen! Lintu ei äännellyt, mutta liikkui todella levottomasti ympäri viereistä puistoa, kunnes katosi viereisen talon pihoille, jonne en ikävä kyllä pässyt enää seuraamaan. Työt kutsuivat, mutta olipahan mukava aamunavaus.

Melkein viikko vierähti seuraaviin vuodenpisteisiin. 27.4 aamulla töihin lähtiessä Käenpiika ylätti karjumalla itsensä vuodareihin melkein pihasta ja kun oli päivälä tehtävää Kulosaaressa, niin satuin siellä näkemään muutaman uden lajin listalle. Suopöllö, Härkälintu ja Kalatiira vaikka mainitakseni jotain. 

Kun olin illansuussa tulossa pojan painitreeneistä ja huomasin hälytyksen Mustajalkatyllistä! Ajattelin, että nyt on oltava kova, kun on Helsingin puolella vielä. 

Olen joskus muutama vuosi sitten bongannut Laajalahdelta lajin eliksiin, mutta tämä kiinnosti kovasti. Toimitin pojan äidilleen ja läksin Paloheinä Golffille kurkkimaan josko tylli olisi vielä saatavilla. No olihan se! Sairaan kaukana, huonossa valossa, mutta oli kuitenkin. Hauskasti saattoi seurailla linnun tekemistä, kun se väisteli kolopalloilijoita ja nappaili ruoka maasta. 

Niin kaukana, mutta niin hieno. Mustajalkatylli.

Ja vielä uudestaan toiselta puolelta. 

Onneksi kävin paikalla, koska seuraavana aamuna lintua ei enää löytynyt, kuten odottaa saattoi. Kahlaajat ovat yleensä kovin herkkiä häipymään, jos vähänkin muuttoviettiä vielä kropassa. 

Tyllin jälkeen koitin vielä sikabongata samaan syssyyn Mandariinisorsaa Siltamäestä, mutta herra sorsa ei ollutkaan paikalla juuri tuolloin.. Haapanasta kuitenkin tärkeääkin tärkeämpi vuodenpiste. 

28.4 ilmoiteltiin ristiin rastiin kaikea isoa lentävää ja koitin nitä hoitaa parvekkeelta. No, menestys oli huono, mutta Sinisuohaukka sentään tarttui vuosilistalle sieltä. Kasvatti lintu samalla parvekepinnalistaa 72 lajiin. Paljon vielä helppoja puutoksia, mutta eiköhän ne siitä. Viimevuona meti Pikkukiljukotka nätisti plusmiikasta. 

29.4 kävin aamusta parvekkeella ja Metsäkirvinen muutti itsensä listoille tälle vuodelle. Myöhemmin läksin lasten ja isäni kanssa käymään Loviisassa mökillä laittamassa vesiä yms. Hommien sivussa hoitui muutama uusi lajikin, kun Pikkukuovi, Lapasorsa, Pikkulokki, Tuulihaukka ja Räyskä näkyivät käynnin aikana. Aurinkoinen keli oli mukava, mutta tuuli hyisen kylmä, joten hanskoille ja toppatakille oli taas käyttöä. Iltapäivällä vielä koti-ikkunasta näkyi kevään ensimmäiset Haarapääskyt, eli varsin linturikas päivä kaikenkaikkiaan.

Kotipihan Punakylkirastas. 

30.4 tuli hälytys muuttavasta Keisarikotkasta kohti asuinsijojani. Oli vähän muutakin menoa vapun takia, mutta kerkesin sentään yrittämään. Ajelin nopeasti Postipuiston kallioille, josta normaalia niin sanottua petoreittiä menevät pedot kyllä näkee, mutta tämä mulkero olikin kääntynyt sitten oudosti pohjoiseen ja jatkanut jonnekin toisaalle. Neljäs yritys lajista Suomessa ja vieläkään en ole onnistunut näkemään. Ehkä joskus napsahtaa kauan odotettu elämänpinna tästäkin kotkasta. 

Keisarikotkaa odottamassa. Ei tullut.

1.5 Sain maaniteltua Juliuksen mukaan toiselle Mandariinireissulle ja tällä kertaa herra sorsa näyttäytyi komeasti. Poikakin kehui, että onpa hieno ankka, ja tiedusteli saako mennä silittämään. Sanoin, että paikalla parveillut kuvaajajoukko saattaisi pahoittaa mielensä, mutta muuten tottakai. 

Mandariinin poskiparta on komeaa katseltavaa.

Lintuna Mandariinisorsa on kyllä hieno, mutta kovin eksoottinen Suomen oloissa.

Mentiin vielä vähän leikkipuistoon ankkalammen viereen, josta yhytin pari Nokkavarpusta ja muita peruslintuja retken saaliiksi. Julius halusi tämänkin jälkeen vielä Haltialan tilalle, jossa vietettiin noin tunnin verran. Parhaana lintuhavaintona Nuolihaukka, joka pakeni variksia tilan yli. 1.5 ei sinänsä ole mikään aikainen Nuolihaukalle, kun oma aikaisuuennätys lajin kohdalla on suhteellisen hyvä 21.4 vuodelta 2017 Hiekkasen Einon kanssa Vanhankaupunginlahdelta. 

Kevään ensimmäinen Nuolihaukka. Paska kuva, jos suoraan sanotaan.

Toukokuu senkun vaan lähti käyntiin ja toivomme tietysti paljon harvinaisia ja uusia lintuja näkyväksi minulle. 13.5 olisi Isosaareen reissu Mikko Salosen vetämänä, joten sieltä saattaisi napsahtaa joskus jotain kovaakin. Viimeksi nähtiin ihan mukavaa muuttoa, sekä Mustaleppälintu. 

Koitetaan päivittää tätä Suomen epäreaaliaikasinta blogia vielä pari kertaa toukokuun aikana. 

-Tomppa