sumu, jotain ja AROKOTKA! 5.5.2011

Herätys oli täysin epäinhimilliseen aikaan 4.30.. Kurkkaus ulos, SUMU! Voi prkl.
Silti innokkaimmat oli sen verran innokkaita että se tarttu ja lähettiin sitten kävelemään pitkin haeskan tietä, kartanolle sun muualle. Nähtiin Pensaskerttu, Pähkinänakkeli ja jotain perus tuubaa.
Katottiin että sumu alkaa hälvetä jossain kohtaa ja mentiin haeskan torniin.

Pähkinänakkeli sumussa.

Tornista voisi mainita jotain 1300 Tavia, 800 Jouhisorsaa, Sirittäjä, 60 Pikkujoutsenta ja paljon muuta pikku sälää. Ei kuiteskaan mitään mainittavaa loppujenlopuksi.

Valkkareita tornista.

Tornilta kämpille vetää välipala ja sit lähettiin kiertää läänemaan paikkoja läheltä ja vähän kauempaakin.

Ensimmäinen paikka oli Puise, mutta paikasta ei jääny mitään muuta mieleen ku sairas väreily ja Lepakko joka lensi keskellä päivää auringonpaisteessa merellepäin.. Outoa!
Puisesta pieni siirto Puise Ninaan, jonka tiesin olevan kohtuullinen lintupaikka.
Käveltiin rantaan ja meni about 5min kun Hanna huusi että "Punakaulahanhi"! Gomiata. Lintu viihtyi noin 60 Valkkarin joukossa. Onneksi kaikki ehti nähä kun lintu teki katoamis tempun eikä siitä näkynyt enään kun pää nopeasti. Hieno lintu kuiteskin ja eliksiä paukku parille.

Kottarainen.

Parvi missä Punakaula oli, teki temput ja katosi.

Täältä pistettiin pieni peto staiji idea päälle ja paineltiin Rannajöelle pieneen torniin. Tunnissa nähtiin:
7Merikotkaa, Ruskosuo, Hiirihaukka, Pikkukiljukotka ja Niittysuohaukka. Eli suomalaisittain ihan kivoija lajeja.

Pomarina eli Pikkukiljukotka.

Niittysuohaukka, vanha koiras, tai jotain.

Jostain sain päähäni että kartalla näkyvä Kloostri olisi sellanen makee vanha kirkko mis menee joki vieressä missä vois olla Kuningaskalasta ni lähettiin sinne ajeleen. Kun tultiin lähelle niin tajusin että virhe oli tapahtunu ja oltiin väärässä paikassa... No ei tarvinnu kauaa katua sinne lähtöä! oltiin oltu about 30min paikalla kun huomasin lännen suunnasta tulevan kotkan jonka näin aluksi vain sivulta ja olin jo dumaamassa sen Merikotkaksi. Sitten lintu kääntyi ja rupesi rundaamaan. Siiven alapinnalta paljastui koko siivenpituinen valkoinen paksu juova! AROKOTKA! Sanoin Hannalle että kantsii varmaan huutaa muut paikalle ja katoin itse lintua että saisin tuntomerkeistä kiinni. Niin siinä kävi että kuvia ei saatu mutta otin tuntomerkit talteen vihkoon ja ei muuta kun toivotaan että menee läpi RK:sta.
Kaikki vielä näki linnun ni sekin hienoa.
Puhelin alko tietty soida siinä ja kysymyksiä tuli muutamalta taholta. Olin aivan tärinöissä enkä oikein voinu enään ajatella normaalisti.
Loppupäivästä en oikeestaan ees muista mitään... Outoa.

Kotkan jälkeen kateltiin vähän kulttuurihistoriaa.

että sellanen päivä..
-Tomppa-