Tulipäähippiäisten mailla.

 Tulipäähippiäinen on alkanut ottaa myös Suomessa jalansijaa mahdollisena pesimälintuna. VIrossa on jo alueita, joilla noin joka kymmenes Hippiäinen on Tulipää. Suomessa ei vielä tällaita "ongelmaa" ole, mutta laji runsastuu kovaa vauhtia. Tänä vuonna Helsingissäkin on havaittu jo ainakin 5 lintua, joista kolme ilmeisesti ottanut paikakseen Haltialan metsäalueen. 

Ensin aamusta staijailin reilun tunnin parvekkeelta, parhaina pari Nokkavarpusta. 

Menimme myöhemmin tänään lasten kansa kävelylle alueelle ja aloitimme Haltialan Arboretumista. Sieltä ei heti mitään löytynyt, joten jatkoimme aarnimetsän puolelle. Heti oli Tulipää äänessä, mutta ei sitten millään tullut esille. Lintu selkeästi viihtyi korkealla tiheissä puissa. Lapset nauttivat enemmän Metsäkauriista, joka jolkotteli metsässä, kuin näkymättömissä laulavasta kääpiölinnusta. No joka tapauksessa olin tyytyväinen havaintoon ja vuodenpisteeseen. 

Kun käveltiin takaisin päin kuulin yhtäkkiä Arboretumin kohdilla tuttua laulua ja jouduttiin poikkeamaan vähän pääväylältä. Tulipäähippiäinen sielläkin äänessä ja tällä kertaa päästiin jopa näkemään lintu. Oli kyllä taas työn ja tuskan takana edes nämä huonot dokumenttikuvat. 

Mukavaa on myö huomata, että laulu on ainakin betonissa, kun kohdille osuu, ja se, että sen vielä ainakin kuulee, kuten monella ikääntyneemmällä ornilla on kuulemma ongelmana. 

Alla pari paskaa kuvaa. 

Parempi näistä huonoista kuvista. Tulipäähippiäinen.

Lintu siirtyi korkealle koivuun ja ruokaili, sekä laului sieltä. 

Ensiviikolla Ouluun ja Kalajoelle, joten saisikohan sitä vaikka Lyhytnokkahanhen vuosilistalle sieltä? 

-Tomppa 

Kevättä kevättä.

 Slovenian reissun jälkeen kevät otti valtavia harppauksia ja paljon erikoisen aikaisia lajeja ilmaantui Suomeen. 

Itse en ole juurikaan pääsyt retkille, mutta jotain on tullut nähtyä kuitenkin. 

12.4 lähdettiin pääsiäisristeilylle lasten kanssa. Multa puuttui tuohon asti melkein kaikki merilajit, joten ajattelin vähän staijata laivan kannelta, kun laiva sopivasti oli lipumassa kohti Turkua päivällä. Haahkoja näkyi reissun aikana varmaan 100p ympäri saaristoa. Merikihu oli kiva ja Maarianhaminan hujakoilla näkynyt Riskilä kruunasi merimatkan. Ehkä pitäisi mennä toukokuussa ees kerran rantaan staijaamaan. 

Turun satamassa oli satojen lokkien parvi, mutta mitään Selkälokkeja ihmeempää en siellä havainnut. Matkalla Turkuun näkyi myös Perttelin kohdalla Fasaani motarin varrella. Vuodari sekin.

Pieni Haahka lössi laivalta. 

 

16.4 staijasin yläparvekkeelta ja jotain pientä muuttoa meni. Nuijasin tietty päivän kivoimman, eli Kattohaikaran, mutta näkyi sentään Piekana, Sääksi, kolmen Kuikan parvi ja jokunen hanhiparvi, lähinnä Metsureita, mutta myös Valkoposkia. Peipoilla oli menoa, mutta en laskenut tällä kertaa niitä. Myös Metsäviklo oli hauska havainto. Samalla viikolla Norovirus kaatoi melkein koko perheen sänkyyn, joten työt ja linnut kärsivät samalla. 

Parveke Kuikka. Yksi kolmesta.

17.4 lähdettiin ajelemaan Hartolaan mökille. Tein etätöitä samalla kun mentiin ja kärsin vielä noron jälkioireista. Kun saavuttiin lähemmäs Hartolaa. akoi näkymään Kurkia, Kuoveja ja jokunen harmaahanhi parvi. Tuulihaukka lenteli mökkilammella ja Pyrstötiasia näkyi pieni parvi. Iltasella Lehtokurppia soidinteli paikalla pari kappaletta. Olipas mukava päästä saunaan ja uimaan. Vesi oli suhteellisen raikas 4 astetta, niin ei kovin pitkiä vetoja tullut otettua. 

Seuraavana päivänä mentiin katsomaan Joutsan julkkiksia, eli kahta koiras Mandariinisorsaa. Tässä oli paljon pelissä, kun Mariia oli kovasti toivonut, että nähdään joskus koreita koiraita. Onni ei ollut kovin hyvin myöten, kun näin linnut vaan lennossa ja ne katosi katveeseen, eikä näkyneet enään... 

19.4 ajeltiin uudelleen Mariian kanssa paikalle ja vastaan asteli ihan puskist Pynnösen Petro, joka kertoi, että linnut ei paikalla ja ihmetteli, että mitä helkkaria mä tein Joutsassa. No pitihän se vielä kurkata paikat läpi ja taisin sanoa Mariialle, että joskus ne saattaa vaan ilmaantua jostain ja samalla sekunnilla linnut laskeutui meidän eteen rantaveteen! Ihan omituinen tilanne. aitoin hälyn, jos se olisi tavoittanut Petron, kun numeroakaan ei ollut. 

Linnut kilvoittelivat ja jahtasivat toisiaan aikansa ja olivat jotenkin tosi levottomia. Jotain kuvia sentään saatiin ja Mariiakin näki vihdoin värikkään koiraan. 

Loppu mökkireissulla saatiin mukavia lajeja kuten Teeri, Pyy, Töyhtötiainen, Kaulushaikara, Ruskosuohaukka ja Rantasipi. 

Mandariinien kilvoittelua. 

Korea kaksikko.

Haapanat vikoilla jäillä.

Huhtiyökkösiä tuli valolle parina yönä useita. 

Kurkia Hartolan taivaalla. 

Laulava Puukiipijä. 

Kevään ekoja Ruskosuohaukkoja.

Lehtikuusen nuput kelpasivat Tilhelle joka päivä. 

Työt jatkuvat pääsiäisen jäkeen, mutta heti 23.4 aamusta koitin käydä pistolla Haltialassa katsomassa, josko sielä havaittua Sepelrastasta näkyisi vielä. Eipä näkynyt. Kivitaskuja sen sijaan näkyi.

Kevään ensimmäinen Kivitasku.

Samana iltapäivänä Sulanderin Taavi löysi Kuningaskalastajan Arabianrannan puistosta, joten sinne, mutta tästäkin hylsyä.. Kovin on ollut epäonnea näissä tänävuonna. Liejukana ja Meriharakka vuodareihin silti... 

Vuoden eka Hemari, eli Meriharakka. 

24.4 tehtiin poikien ja Mariian kansa iltakävely Lammassaareen. Koska vuodarimäärä oli edelleen alle 100, niin tiesin, että täältä tulee vuodareita satelemaan. 

Kalatiira, Suokukkoja, Liroja, Punajalkavikloja, Taivaanvuohia, Uiveloita, Härkälintu ja pajon muuta. Oli vähän karkkikauppa olo. Mukava oli myös törmätä Aintilan Akiin, joka veti tringan dude-osaston iltaretkeä. Koitin vähän auttaa kertomalla missä mikäkin on, mutta Aki on niin skarppi, että eipä se apua kaivannut. 

Tänään 26.4 heitin Jullen kaverisynttäreille ja päätin käyttää pari tuntia Espoon laajalahdella. Saavuin paikale ja mestoilla oli varmaan 50 harastajaa Pussitiainen kiiluen silmissä. Lintu oli kuulemma kateissa. Katselin hetken osmankäämikköä ja totesin, että lintu näkyy. Osa kerkesi, osa ei. Olin tyytyväinen, vaikka kuvaa ei tässä kohtaa vielä tullutkaan. 

Jatkoin kohti tornia ja myös koivukäytävän puolelta lintu näkyi kertaalleen. Helppoa kun osaa, mietin. Jotkut huutelivat Talitiaisesta, toiset Pajusirkusta. Tähän on menty. 

Vietin tornissa vajaan tunnin. Tuuli oli ikävän kova, mutta sainpa kaivettua Punakuirin, Pikkutyllit ja kuuluipa tornilta lähtiessä myös Luhtakana. 

Päätin pysähtyä vielä katsomaan josko Pussitiaisesta saisi kuvan, mutta lintu oli tas kateissa. Katselin taas noin minuutin käämikköä ja totesin, että tuossahan se on. Epäuskoisia kyymyksiä, että minne pitää katsoa. Nuotitin taustalla näkyvien autojen avulla ja osa näki taas. Sain jopa paskan kuvan linnusta. 

Painelin autolle ja taas löysin linnun, nyt toisesta reunasta. Laitoin putkeen, annoin jonkun naisen katsella eliksen ja kuvasin pienen pätkän videota. Aurinko lämmitti mukavasti. 

Punakuiri pysähtyi Maarin lietteelle ruokailemaan muuttomatkallaan. 

Huono kuva, mutta siellä se Pussitiainen on! 

Hieno lintupäivä ja huomenna olisi tarkoitus staijailla parvekkeelta aamusesta eteenpäin. 

-Tomppa 

Slovenia 3.4 - 6.4.2025

 Hartaasti odotettu reissu Slovenian Ljubljanaan Mariian kanssa oli vihdoin täällä. Pieni irtiotto arjesta, talvesta ja kaikesta muustakin. 

Saavuttiin Ljublsjanan kentälle puolen päivän jälkeen ja otettiin paikallisbussista kyydit kaupungille. Keskustan juna-asemalta oli kävelyä sen 1.5km hotellille, jonne tiputettiin kamat, maksettiin hotelli ja pohdittiin, että voitaisiin vielä mennä käymään paikallisessa eläintarhassa. 

Matkalla hotellille näkyi paljon lintuja, joista voisi mainita Pajulinnun, Mustaleppälinnun, Tuulihaukan, Pähkinänakkelit, Etelänharmaalokit ja bussin ikkunasta nähdyn Merimetson. 

Bussi kulki myös eläintarhalle, jossa vietettiinkin melko mukavat kolmisen tuntia. Villejäkin lintuja paikalla tietysti oli ja talvisin tuolla pidetään isohkoa ruokintaa, josta oli vielä rippeet jäljellä. 

Peippoja, Mustapääkerttuja, Tiltaltteja, Viitatiaisia, Harmaahaikaroita, Hiirihaukka, Nakkelit jotain mainitakseni. Itse tarhakin oli hieno Kirahveineen ja muine eläimineen. On tullut tavaksi käydä aina paikallisissa eläintarhoissa reissuilla. 

Harmaahaikara.

Hiirihaukka

Mustapääkerttu

Pähkinänakkeli.

Eläintarhan jälkeen käppäiltiin Park Tivolin reunaa pitkin keskustaan ja havaitsin matkalla ainakin yhden Nokkavarpusen, Käpytikkoja, Tiklejä ja muita tavanomaisia lajeja. Tässä kohtaa alkoi jo päivä ja jalat painamaan, joten kaupan kautta hotellille juomaan paikallista reaslingiä ja olutta. Mukava aloitus. 

Seuraava päivä meni pääosin kierrellessä keskustan nähtävyyksiä, mutta ainahan lintuja löytyy joka paikasta. Käytiin katsomassa pakolliset, eli Dragon Bridge, Ljubljana Castle ja muita joenvarren paikkoja. Street food festari yllätti ja syötiin oivallisen makuiset vege-burgerit. Tuosta seurasi kovat vatsavaivat, mutta mitäpä pienistä. Tuulihaukkoja, reissun eka Haarapääsky, Etelänharmaalokkeja, Nakkeleita, Sinisorsia yms. Komeita vuorimaisemia ja vanhaa kaupunkia yms. Kaupungissa oli jotenkin mielettömän mukava tunnelma, kepeä meininki ja siellä oli viihtyisää, sekä erityisen siistiä. Makea paikka! Illalla haettiin auto seuraavan päivän seikkailuja varten. Pieni upgrade saatiin autoon, kun varattiin Volkswagen UP! ja saatiin Skoda Octavia farmari. Eli pienestä isoon. Ei paha. Suunnitelmissa oli mennä Bled järvelle ja Postojnan luolille katsomaan Olmeja. 

Paikallinen Sisilisko.

Ljubljana city.

Mustaleppälintu.

Aamulla aamupalan jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti etelää ja Postojnaa. 45min ajelun jälkeen saavutiin parkkikselle ja huomattiin, että on aika suosittu paikka turistien keskuudessa. Sen ei annettu häiritä ja kun tavan Leppälintukin lauloi parkkiksen puissa, niin ei kun kohti sisäänkäyntiä. 

Itse luolaan mentiin eri kieliä puhuvissa ryhmissä. Meillä oli hauska nais-opas, joka viihdytti meitä koko puolentoistatunnin kierroksen ajan. Mykistävä paikka, jota ei oikein kuviin saanut ikusitettua. Kaiken kruunasi Olmit, joita nähtiin lopulta 8 kpl. Luonnosta näitä ei oikein millään pääse etsimään, kun oleilevat syvällä luolissa, täydellisessä pimeydessä, joten näin taisi olla ainut mahdollisuus. Omituinen otus muutenkin, kun voi elää 100 vuotiaaksi ja voi syödä kerran 10 vuodessa... 

Luolista paineltiin syömään ja ajeltiin Predjamski Grad nimiselle linnalle. Tämä olikin sitten ihan eeppisen luokan tekele, joka oli kaiverrettu kallioon. Ei menty sisälle, koska näkymät ulkoakin olivat jo niin mielettömät. Paikalla lenteli kymmenkunta Kalliopääskyä, Räystäspääskyjä, Virtavästäräkki, Viitatiaisia, Korppeja ja surisi Peukaloinen. Itse linna on melkoisen vanha ja ensimmäiset maininnat paikasta ulottuvat 1200-luvun loppupuolelle. Yksi hienoimpia paikkoja missä olen ikinä käynyt. 

Predjamski Grad linna. Upea paikka. 

Luolissa.

Uskomattomia paikkoja. 

Olmeja! 

Kalliopääsky vaikeassa ympäristössä kuvausmielessä.

Päivän viimeinen etappi ajeltiinkin sitten pohjoiseen, Bled Järvelle. Matkalla nähtiin Kattohaikara, Käärmekotka ja paljon Tuuli, sekä Hiirihaukkoja. 

Itsessään Bled oli hieno, ei tosin ehkä niin upea kuin olin ajatellut. Vesi oli kirkasta, upeat maisemat, mutta jengiä oli paljon, joka paikassa piti maksaa parkkipaikasta yms. Perus turisti meininkiä. 

Mariia kävi uimassa ja mä katselin maisemia, sekä lintuja. Kyhmyjoutsen, Laulurastas, lukuisia Tiltaltteja, Selkälokki, Hiirihaukkoja, Mustapääkerttuja, Tulipäähippiäinen, Viitatiaisia, Mustaleppälintuja jotain mainitakseni. Olihan siellä mukavaa, ei käy kieltäminen. 

Järveltä lähdettiin ajelemaan pikkuteitä pohjoiseen ja ajeltiin vuorten välissä sellaisia reittejä, että ei olisi varmaan kuin sattumalta tullut mentyä. Paljoa lintuja ei näkynyt, mutta sitäkin upeampia maisemia. Lopulta päädyttiin isolle tielle ja lähdettiin etsimään ruokapaikkaa, sekä reittiä takaisin Ljubljanaan. Upea päivä ja paljon muistoja tuli matkaan taas. 

Bled Järvi maisemineen on hieno paikka.

Kyhmäristä Slovenian pinna. 

Sunnuntaina, eli reissun viimeisenä päivänä oli aikainen lähtö kentälle palauttamaan autoa ja odottelemaan lentoa kohti Riikaa. AirBaltic oli muuttanut lentoja niin, että meillä oli lopulta 7 tuntia aikaa Riikassa ennen lentoa Helsinkiin. Kentälle ajaessa näkyi Slovenian listalle viimeinen laji, Varpushaukka. Kokonaisuudessaan 43 lajia oli mielestäni vailla virallista linturetkeilyä oikein hyvä lajimäärä. 

Riikassa oli kylmä ja tuulista, joten kierreltiin paikallisia kauppakeskuksia, syötiin ja lähdettiin ajoissa kentälle. Ljubljanan jälkeen paikka tuntui aika ankealta ja likaiselta.. Pitää antaa uusi mahdollisuus joskus myöhemmin.

Kaiken kaikkiaan Slovenia yllätti upeudellaan, tunnelmallaan ja oikeastaan mitään negatiivista ei keksi tähän hätään kohteesta. Menemme varmasti uudelleen ja ensi kerralla voisi vaikka ottaa auton koko ajaksi ja ajella viinitiloja ja viereisiä maita myös. 

-Tomppa 

Kevättä ilmassa.

 Kevät alkaa olemaan täällä ja muuttolintuja saapuu päivittäin lisää. 

Helmikuussa 23.päivä oli vielä lumi maassa, kun koitettiin Mariian kanssa bongata Vuorihemppoa vuosilistalle Helsingin Lapinlahdesta. Vesiperähän tästäkin taas tuli, mutta lintuja oli mukavasti. Pari Peippoa, Pikkuvarpusia yms. ruokinnoilla viihtyviä lintuja. 

Peippo koiraita oli ruokinnoilla pari kolme kappaletta.

Koiras Vihervarpunen.

3.3 Kävin katsomassa Lehtopöllöjä naapuripitäjässä ja samana päivänä Kulorastas lensi Räksäparvessa meidän partsin ohi, joten pinnoja sateli kaksin kappalein tämän vuoden listalle. 

Pohjois Helsingin julkimopöllöt.

Muutenkin Maaliskuun alussa lämmin jakso painoi muuttolintuja kohti pohjoista, joista voisi mainita 5.3 nähdyt Laulujoutsenet (+ yksi kyhmäri samassa parvessa) ja Merihanhen Haltialassa, 6.3 meidän kotitalon yli menneen Mustavariksen ja 7.3 Lentoasemalla näkemäni kaksi Isolepinkäistä. 

9.3 käytiin tekemässä Mariian kanssa pieni kävely Vanhankaupunginlahdella ja sieltähän yhytettiin taas uusia lajeja vuosilistalle. 

Kehno kuva Hömötiaisesta. Vähiin käyvät nämäkin.

Mustavaris hengaili puhdistamon ympäristössä.

Sama lintu lennossa. 

Viherpeippo.

Töyhtöhyyppiä, Kiuruja, Hömötiainen, Närhi, Merikotka, Mustavaris näin jotain mainitakseni. 

Kotiparvekkeelta olen havainnut mukavasti lintuja tänä vuonna ja Anserit alkoivat liikkua tässä viikko sitten enemmänkin. Metsä, Tundra ja Merihanhi on havaittu jo Oulunkylän lintutieteelliseltä takapihalta. Kokonaisuudessaan partsipinnat näyttävä noin 60 lajia tässä kohtaa. 

21.3 kävin Staijailemassa hetken Haltialassa, mutta Hiirihaukkaa, kolmea Kanahaukkaa ja paria kaukaista hanhiparvea suurempaa ei tällä kertaa mennyt. Pelloilla oli paljon Kottaraisia, Kiuruja, Uuttu, sekä Sepelkyyhkyjä ja kaukana kisaili 4 Merikotkaa. 

Kotiparvekkeelta Kurkia.

Ehkä tämä tästä kiihtyy vähitellen ja pääsisi bongaamaankin vähän jotain. Ensiviikolla lähtö Slovenian Ljubljanaan muutamaksi päiväksi, että ehkä siellä näkyy myös jokunen lintu. Toukokuussa sitten Ouluun retkeilemään pariksi päiväksi.