Kevättä kevättä.

 Slovenian reissun jälkeen kevät otti valtavia harppauksia ja paljon erikoisen aikaisia lajeja ilmaantui Suomeen. 

Itse en ole juurikaan pääsyt retkille, mutta jotain on tullut nähtyä kuitenkin. 

12.4 lähdettiin pääsiäisristeilylle lasten kanssa. Multa puuttui tuohon asti melkein kaikki merilajit, joten ajattelin vähän staijata laivan kannelta, kun laiva sopivasti oli lipumassa kohti Turkua päivällä. Haahkoja näkyi reissun aikana varmaan 100p ympäri saaristoa. Merikihu oli kiva ja Maarianhaminan hujakoilla näkynyt Riskilä kruunasi merimatkan. Ehkä pitäisi mennä toukokuussa ees kerran rantaan staijaamaan. 

Turun satamassa oli satojen lokkien parvi, mutta mitään Selkälokkeja ihmeempää en siellä havainnut. Matkalla Turkuun näkyi myös Perttelin kohdalla Fasaani motarin varrella. Vuodari sekin.

Pieni Haahka lössi laivalta. 

 

16.4 staijasin yläparvekkeelta ja jotain pientä muuttoa meni. Nuijasin tietty päivän kivoimman, eli Kattohaikaran, mutta näkyi sentään Piekana, Sääksi, kolmen Kuikan parvi ja jokunen hanhiparvi, lähinnä Metsureita, mutta myös Valkoposkia. Peipoilla oli menoa, mutta en laskenut tällä kertaa niitä. Myös Metsäviklo oli hauska havainto. Samalla viikolla Norovirus kaatoi melkein koko perheen sänkyyn, joten työt ja linnut kärsivät samalla. 

Parveke Kuikka. Yksi kolmesta.

17.4 lähdettiin ajelemaan Hartolaan mökille. Tein etätöitä samalla kun mentiin ja kärsin vielä noron jälkioireista. Kun saavuttiin lähemmäs Hartolaa. akoi näkymään Kurkia, Kuoveja ja jokunen harmaahanhi parvi. Tuulihaukka lenteli mökkilammella ja Pyrstötiasia näkyi pieni parvi. Iltasella Lehtokurppia soidinteli paikalla pari kappaletta. Olipas mukava päästä saunaan ja uimaan. Vesi oli suhteellisen raikas 4 astetta, niin ei kovin pitkiä vetoja tullut otettua. 

Seuraavana päivänä mentiin katsomaan Joutsan julkkiksia, eli kahta koiras Mandariinisorsaa. Tässä oli paljon pelissä, kun Mariia oli kovasti toivonut, että nähdään joskus koreita koiraita. Onni ei ollut kovin hyvin myöten, kun näin linnut vaan lennossa ja ne katosi katveeseen, eikä näkyneet enään... 

19.4 ajeltiin uudelleen Mariian kanssa paikalle ja vastaan asteli ihan puskist Pynnösen Petro, joka kertoi, että linnut ei paikalla ja ihmetteli, että mitä helkkaria mä tein Joutsassa. No pitihän se vielä kurkata paikat läpi ja taisin sanoa Mariialle, että joskus ne saattaa vaan ilmaantua jostain ja samalla sekunnilla linnut laskeutui meidän eteen rantaveteen! Ihan omituinen tilanne. aitoin hälyn, jos se olisi tavoittanut Petron, kun numeroakaan ei ollut. 

Linnut kilvoittelivat ja jahtasivat toisiaan aikansa ja olivat jotenkin tosi levottomia. Jotain kuvia sentään saatiin ja Mariiakin näki vihdoin värikkään koiraan. 

Loppu mökkireissulla saatiin mukavia lajeja kuten Teeri, Pyy, Töyhtötiainen, Kaulushaikara, Ruskosuohaukka ja Rantasipi. 

Mandariinien kilvoittelua. 

Korea kaksikko.

Haapanat vikoilla jäillä.

Huhtiyökkösiä tuli valolle parina yönä useita. 

Kurkia Hartolan taivaalla. 

Laulava Puukiipijä. 

Kevään ekoja Ruskosuohaukkoja.

Lehtikuusen nuput kelpasivat Tilhelle joka päivä. 

Työt jatkuvat pääsiäisen jäkeen, mutta heti 23.4 aamusta koitin käydä pistolla Haltialassa katsomassa, josko sielä havaittua Sepelrastasta näkyisi vielä. Eipä näkynyt. Kivitaskuja sen sijaan näkyi.

Kevään ensimmäinen Kivitasku.

Samana iltapäivänä Sulanderin Taavi löysi Kuningaskalastajan Arabianrannan puistosta, joten sinne, mutta tästäkin hylsyä.. Kovin on ollut epäonnea näissä tänävuonna. Liejukana ja Meriharakka vuodareihin silti... 

Vuoden eka Hemari, eli Meriharakka. 

24.4 tehtiin poikien ja Mariian kansa iltakävely Lammassaareen. Koska vuodarimäärä oli edelleen alle 100, niin tiesin, että täältä tulee vuodareita satelemaan. 

Kalatiira, Suokukkoja, Liroja, Punajalkavikloja, Taivaanvuohia, Uiveloita, Härkälintu ja pajon muuta. Oli vähän karkkikauppa olo. Mukava oli myös törmätä Aintilan Akiin, joka veti tringan dude-osaston iltaretkeä. Koitin vähän auttaa kertomalla missä mikäkin on, mutta Aki on niin skarppi, että eipä se apua kaivannut. 

Tänään 26.4 heitin Jullen kaverisynttäreille ja päätin käyttää pari tuntia Espoon laajalahdella. Saavuin paikale ja mestoilla oli varmaan 50 harastajaa Pussitiainen kiiluen silmissä. Lintu oli kuulemma kateissa. Katselin hetken osmankäämikköä ja totesin, että lintu näkyy. Osa kerkesi, osa ei. Olin tyytyväinen, vaikka kuvaa ei tässä kohtaa vielä tullutkaan. 

Jatkoin kohti tornia ja myös koivukäytävän puolelta lintu näkyi kertaalleen. Helppoa kun osaa, mietin. Jotkut huutelivat Talitiaisesta, toiset Pajusirkusta. Tähän on menty. 

Vietin tornissa vajaan tunnin. Tuuli oli ikävän kova, mutta sainpa kaivettua Punakuirin, Pikkutyllit ja kuuluipa tornilta lähtiessä myös Luhtakana. 

Päätin pysähtyä vielä katsomaan josko Pussitiaisesta saisi kuvan, mutta lintu oli tas kateissa. Katselin taas noin minuutin käämikköä ja totesin, että tuossahan se on. Epäuskoisia kyymyksiä, että minne pitää katsoa. Nuotitin taustalla näkyvien autojen avulla ja osa näki taas. Sain jopa paskan kuvan linnusta. 

Painelin autolle ja taas löysin linnun, nyt toisesta reunasta. Laitoin putkeen, annoin jonkun naisen katsella eliksen ja kuvasin pienen pätkän videota. Aurinko lämmitti mukavasti. 

Punakuiri pysähtyi Maarin lietteelle ruokailemaan muuttomatkallaan. 

Huono kuva, mutta siellä se Pussitiainen on! 

Hieno lintupäivä ja huomenna olisi tarkoitus staijailla parvekkeelta aamusesta eteenpäin. 

-Tomppa