Taigauunilintu ja upea auringonlasku kotipihalta.

 Eilen Ihosen Ahti löysi koulumatkalla, taas mukavan lajin, kun Maunulassa hänen korvaansa tarttui Taigauunilinun kutsuääni. Eilen ei ollut mitään jakoa lähteä katsomaan lintua, mutta huomasin, että Tiirassa oli havaintoja myös tältä aamulta linnusta, joten iltapäivällä töiden jälkeen päätin mennä paikalle. 

Mestoilla oli tuttuja naamoja Olkion, Tuomelan ja Lindströmin muodossa. Lintu oli kuitenkin kateissa. AIkamme siinä pohdittiin, että mitähän tekisi, kun kuulin kutsuääntä viereisestä pihasta. Sami skarppasi samalla hetkellä äänen ja huudeltiin porukka kasaan. Lintua ei heti näkynyt, joten menin pihan sivuun katsomaan, josko se näkyisi. 

Melko pian Tuomela huomasi linnun ja hyvinhän se lopulta näkyi. Kuvaus oli vaikeaa ja kaukana olevasta linnusta sai yhden järkevän sarjan. Aika hiljaista oli muutoin, eikä paikalla ollut kuin tiaisia ja joku Tiltaltti. 

Huono kuva, mutta Taigauunilintu on aina mukava nähdä. 

Illemmalla lentelin dronella kotipihasta ja sain mahtavia auringolaskukuvia. Alla pari. 

Pohjois-Haaga iltavalossa. 

Taivas tulessa. 

Ehkä viikonlopun aikana löytyy jokin tosi kova lintu, jotta pääsisi bongaamaan. Meillä vietetään Vilman synttärijuhlia, joten sponderetkelle ei ole taaskaan asiaa viikonlopun aikana. 

-Tomppa

Mökki viikonloppu Hartolassa

 Viime viikonloppuna (19-21.9) paineltiin töiden jälkeen Hartolaan. Kyydissä Mariia, siskoni Mimmi ja Lilo koira, itseni lisäksi tietysti. 

Tarkoituksena oli viettää rentouttava viikonloppu, syödä hyvin, juoda hyvin ja saunoa. Kaikessa onnistuttiin lähes täydellisesti. 

Perjantaina savustettiin Siikaa ja Kuhaa ja syötiin kalapainotteisesti. Olin myös tilannut Atrialta Denver Steak nimisen lihaköntin ja siitä sitten lauantaina pihvejä. Voi pojat, että olikin hyviä. Metsästä löytyi kyytipojaksi Kanttarelleja. 

Lintupuolella oli jatkuvasti menoa ja melskettä. Närhiä meni siellä täällä, pari Pähkinähakkia joukossa, joista vuodenpiste. Hömötiaisia kuului joka päivä useita, pari töyhtötiaista, isokäpylintuja muutamia. Pedot loistivat poissaolollaan. Ainoa oikea petolintu jonka onnistuin löytämään oli Viirupöllö! Lauantaina heräilin ja menin pihalle, jolloin havaitsin, että Närhet, Rastaat ja Tiaiset pitävät kovaa meteliä. Kävin laittamassa saappaat jalkaan ja kävelin metsään. Siellähän se pöllö puussa kökötti. Katseltiin siinä hetki toisiamme ja Viirulla petti pokka ensimmäisenä, jolloin se otti siivet alleen. Enää en lintua uudelleen löytänyt. 

Yksi viikonlopun monesta Hömötiaisesta.

Viirupöllö oli todella mukava yllätys.

Sunnuntaina käppäiltiin läheisillä pelloilla Mariian kanssa kun huomasin Jalohaikaran lennossa. Sitä kuvatessa lintuja alkoi tulla näkyviin yhä enemmän ja lopulta kahdeksan Jallun parvi ohitti meidät. Sain kuvaan vain kuusi lintua, mutta epätavallisen suuri tämä parvi kuitenkin oli Hartolan mittapuulla, koska Tiirasta ei suurempaa löydy, eli Hartolan kautta-aikain suurin Jalohaikaraparvi lipui siis silmiemme edestä.

Kuusi kahdeksasta Jalohaikarasta.

Perhos puolella Siniritariyökköset olivat mukavasti edustettuna kolmella yksilöllä ja maininnan ansaitsee myös syksyinen Kehrääjämittari. Alla kuvia. 

Kehrääjämittari mökin ikkunalla.

Siniritariyökkönen.

Ensimmäistä kertaa sain kuvissa näkyviin tuon hienon sinisen raidan.

Kaiken kaikkiaan mahtava viikonloppu ja hyvä seura. Pääsisipä vielä syksyllä mökille. Tulossa ainakin yski pitkä viikonloppu Virossa ja myöhemmin vuodesta mahdollisesti viikon retki Marokkoon. Niistä sitten myöhemmin lisää. 

-Tomppa 

Käärmekotka Kotkassa 7.9.2025

 Viikonloppun vietettiin tupaantuliaisia uudessa kodissamme. Melko väsyneenä ensin tänään mentiin kannustamaan Vilman peliin joukkuetta voittoon.

Iltapäivällä tuli tieto, että Käärmekotka, joka löytyi viikolla oli edelleen paikalla. Matkaa vain noin 130km, joten päätettiin lähteä katsomaan tätä harvinaista kotkaa. Olen aikaisemmin nähnyt lajin suomessa vain kerran Helsingissä syyskuussa 2020, joten harvinaista herkkua. 

Ajeltiin verkkaisesti paikalle ja jokunen bongari oli tullessa mestoilla. Kysyin, että näkyykö, no ei kuulemma ollut hallussa. Tsekkasin metsänreunan puut ja siellähän se lintu kökötti puunlatvassa ja kiikarilla loisti valkeana ja helposti löydettävänä. Lintu oli levoton ja saalisteli aktiivisesti paikasta toiseen siirtyen. Vietettiin paikalla vajaa tunti ja tämän jälkeen auto laturille ABC:lle ja syömään. 

Aika paskaa kuvarintamalla, mutta tosiaan lintu oli upea. Aina pitänyt tästä lajista ja ulkomailla kun nähnyt, niin ihaillut sen vaaleaa upeaa olemusta. 

Toivottavasti saadaan raririkas syksy ja paljon nähtävää. Syyskuu on mahtava kuukausi ja lokakuussa sitten ne kovat rarit. Silloin ainakin yksi Viron retki tulossa.

Käärmekotka lennossa. 

Käärmekotka puussa.

Ja taas lennossa. 

Mariia tutkii yksityiskohtia.

-Tomppa 

Kesä yhdessä paketissa.

 Kesä hurahti. Aika pitkälti mennyt muissa merkeissä kuin lintuja katsellessa.. Muutto isompaan asuntoon, mökkeilyä, uuden työn opiskelua. Kiirettä on pitänyt. 

Kesäkuussa mökiltä löysin pienen populaation Törmäpääskyjä, joka ilahdutti kovin. Monta vuotta olivat olleet poissa, nyt ainakin 8 reikää, johon lensi lintuja. Toivottavasti edes jotkin pesinnät onnistuivat. Tuulihauka sai 3 poikasta lentoon meidän mökin pihasta. 1.6 bongattiin Mariian kanssa myös Kuhankeittäjä Sysmän puolelta. Ääni kuului hyvin, mutta lintua emme nähneet. Kiva laji aina ja vähentynyt hirvittävästi. 

Isokuovi on vakio pesimälaji Hartolassa.

Kurkia Hartolassa.

Tuulihaukka viemässä poikasille apetta.

Tuulihaukka on kyllä upea lintu.

Törmäpääskyjä

Seuraavana viikonloppuna mentiin Loviisaan, josta Kehrääjä ja Kultarinta vuosilistalle. Myös Sormusukonkorento ilahdutti tuottamalla eliksen sudari-maailmasta. 

Herhiläiset ovat levittäytyneet myös Loviisaan.

Pesimäpukuinen Jalohaikara mökkirannasta.

Aina yhtä hieno Pikkulokki.

Vakio asukas mökillä, Rantakäärme.

Ruskohukankorento.

SOrmusukonkorento käväisi pihassa. 

Vesiskorpioni on hassun näköinen otus. 

26.6 bongasin Niittysuohaukkaa Vantaalta, mutta sainkin tyytyä kahteen huutelevaan Viiriäiseen, josta toisen jopa näin lennossa. Harvinaista herkkua. Niittysuo teki katoamisen juuri ennen kun saavuin paikalle. 

Sitten tulikin noin kuukauden tauko kun lajeja ei tullut yhtään. Seuraava vuodari olikin Metso Heinolasta motarinvarrelta. Hauska havainto. 

Töyhtökiurun bongasin nopeasti treenien yhteydessä 29.7 ja lintu jatkaa ilmeisesti paikallaoloaan edelleen. Heinäkuun jälkeen alkoi muuttohärdelli, jonka aikana ei juuri linnuilla mässäilty. Kangaskiuru lensi itsensä elokuun ainoana vuodarina listalle. 

Aloitin uuden pihapinnalistan ja Lapinkirvinen on toistiseksi paras laji pihasta, kun sellainen kutsuen muutti ylitse 6.9. Nyt kasassa reilut 20 lajia, mutta eiköhän tässä saada viimeistään ensi keväänä listalle paljon jatkoa. 

-Tomppa